Lue keskustelun säännöt.
Arki ei kiinnosta
08.11.2011 |
Omituinen olo vaivannu jo pitkään: arki ei kiinnosta.
Ei huvita tehä mitään ylimäärästä. Vauvan syötän ja puen ja nukutan, mutta en jaksa sen kanssa ulkoilla tai kauheesti leikkiä, en jaksa laittaa itelle ruokaa, en jaksa siivota tai käydä kaupassa, pestä pyykkiä tai mitään. Ei kiinnosta oikein mikään.
Mikähän mulla mahtaa olla...?
En mä koe olevani mitenkää masentunukaa kuitenkaan, ei vaan huvita tai kiinnosta. Ja en yleensä oo tällänen, vaan päin vastoin oon kova tekemään ja touhuamaan...
Kommentit (2)
Tunnetko olosi yksinäiseksi, ulkopuolelle jätetyksi (esim. työtovereista)?
Mitä kaipaat elämääsi?
Minkä pitäisi muuttua, että saisit sen entisen touhuminäsi takaisin?
Vai väsyitkö touhuamiseen ja käyt nyt vaan hitaammilla kierroksilla?
Oletko pettynyt vauvan kanssa elämiseen, tai siis mitä odotit vauva-ajalta?
Miten koet itsesi?
Näitä voit mielessäsi pohtia ja ehkä multa jäi jokin ihan oleellinen kysymys kysymättäkin.
Mutta miltä nää kysymykset kuulosti, menikö ihan huti vai olisiko jossain jotain 'punaista lankaa'?
diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan selvästi. Aamulla ei huvita nousta sängystä kun ulkona on vaan pimeää. Eikä yhtään huvita siivota tai laittaa ruokaa. Kavereita näen melkein joka päivä ja käyn kaupungilla paljon lasten kanssa näyttelyissä, kirjastossa, konserteissa jne. Mut kaikki nämä on niin nähtyjä juttuja, ettei oikeasti kiinnosta yhtään. Pääasia, ettei tarvitse olla kotona. Mä tarvitsen jotain stimulaatiota, jotain vähän erilaista, mut sitä vaan on vaikea järjestää lasten kanssa, varsinkin kun rahaa on vähän. Pienikin irtiotto varmasti tekis paljon, mut mihinpä tästä pääsee, kun muksut pitäis ottaa mukaan, eikä miestä vielä raski jättää viikonlopuksi yksin vauvan kanssa.
Mua suorastaan v*aa kuinka pieneksi elämä on kotona ollessa mennyt.