Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä saavutit unelmaelämäsi?
20.04.2026 |
Miten pääsit yli katkeruudesta ja surusta,kun et saanutkaan sitä mitä halusit? Tuliko jotain parempaa tilalle myöhemmin? Nimi.merk. En enää tiedä mitä tehdä.
Kommentit (23)
62v:nä olin saanut kaiken ja paljon enemmän kuin osasin ikinä edes haaveilla:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
62v:nä olin saanut kaiken ja paljon enemmän kuin osasin ikinä edes haaveilla:)
Millaista elämä oli ennen sitä? Mitä tapahtui?
Kyllä tässä on yläkäyrillä menty oikeastaan koko ajan jostain kakskymppisestä lähtien. Kun köyhistä oloista lähti, niin kaikki on mennyt vaatimattomiin odotuksiin nähden koko ajan sangen hyvin.
M66
62v:nä olin saanut kaiken ja paljon enemmän kuin osasin ikinä edes haaveilla:)
Millaista elämä oli ennen sitä? Mitä tapahtui?
Ihan normaalia onnellista mutta vaatimatonta keskituloisen asuntovelallisen nelilapsisen perheen elämää.
Kuopus muutti kotoa kun olin 61v ja silloin olimme jo myyneet ison talomne.
Eli olimme velattomia ja meillä oli varaa kakkoskotiin ulkomailla. Se nosti elämisen laatua potenssiin sata, paransi terveyttä, aktiivisuutta ja onnellisuutta.
En ollut ikinä osannut edes kuvitella tällaista mahdollisuutta meille, niin nollasta aikoinaan lähdettiin liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tule ikinä saavuttamaan sitä. Pilasin kaiken. Tässä juuri neljänkympin korvilla yritän asian hyväksyä, kuten myös sen, että loppuelämä on paskaa. Toivottavasti ei ole pitkä.
Nelikymppisenä voi vielä parantaa asioita, vaikka täydellistä ei tulisikaan. En ainakaan aio luovuttaa, vaikka munkin elämä on paskaa.
Lähestyn sitä koko ajan. Vielä, kun saan asunnon maksettua ja vaihdevuodet on käyty läpi. Sitten on taivas rajana.
Itsenäinen elämä, kiva suhde ja voitetut hankaluudet ovat jo totta.
N53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vielä enkä köyhänä tulee koskaan sitä saavuttamaankaan. Odotan vain että Äitini ja veljeni kuolevat, sen jälkeen tapan itseni.
Vierailija kirjoitti:
En vielä enkä köyhänä tulee koskaan sitä saavuttamaankaan. Odotan vain että Äitini ja veljeni kuolevat, sen jälkeen tapan itseni.
Miksi tappaisit itsesi? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vielä enkä köyhänä tulee koskaan sitä saavuttamaankaan. Odotan vain että Äitini ja veljeni kuolevat, sen jälkeen tapan itseni.
Älä tee sitä.
Lupaatko?
Olen 47 v ja kaikki on hyvin. Aina vain parantunut sen jälkeen, kun täytin 20v. On tosin notkahduksia ollut, mutta sitten taas hyvin on sujunut.
Kaiken olen saanut mitä olen halunnut. Lottopotti vain puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saavutin unelmäelämäni n. 22-26v kun asuin ensimmäisessä omassa kaksiossani. Sittemmin jouduin naimisiin ja kaikki on ollut alamäkeä siitä lähtien.
40v. kieppeillä hyväksyin, että kaikkea ei voi saada mutta voi olla tyytyväinen siihen mitä on saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
57 v kaikki oli hankittu ja lopetin työt.
En mä ole elämässä ikinä mitään halunnut. Kuhan on katto pään päällä ja jotain ruokaa, niin hyvin pärjää. Tietty se voi olla av-rummoille vaikea pala kun eivät saaneetkaan leffatähteä tai NHL-kiekkoilijaa :^).
Mä en oo saanu elämässäni mitään mitä olisin halunnut. Ja nyt 47-vuotiaana olen ihan valmis luovuttamaan. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää pyristellä ja taistella joka asiasta. Elämä oli noin 30 asti suht normaalia nuoren elämään ja toiveikasta ym. mutta sen jälkeen kaikki on mennyt alamäkeä ja olen pikku hiljaa menettänyt ne vähätkin hyvät asiat elämässäni.
18-vuotiaana pääsin töihin ja aloin aktiivisesti tavoitella sitä mitä olin aina halunnut. 23-vuotiaana pääsin aloittamaan haluamani elämän, alussa tietysti vain puolittain, noin 30-vuotiaana kaikki oli valmiina ja siitä lähtien olen elänyt unelmaani täysillä.
Mun tärkein unelma oli oma perhe. Eli olen elänyt sitä unelmaa nyt reilun 18 vuotta. Kaikki muu on ollut plussaa. Pitkä avioliitto, työt, nyt jo omaksi maksettu omakotitalo, lemmikit, matkustelu, lasten harrastukset, kummilapsiakin on saatu. Nyt sitten tärkein unelma on että saisi terveenä nauttia kaikesta tästä vielä monta vuosikymmentä.
Vierailija kirjoitti:
Mun tärkein unelma oli oma perhe. Eli olen elänyt sitä unelmaa nyt reilun 18 vuotta. Kaikki muu on ollut plussaa. Pitkä avioliitto, työt, nyt jo omaksi maksettu omakotitalo, lemmikit, matkustelu, lasten harrastukset, kummilapsiakin on saatu. Nyt sitten tärkein unelma on että saisi terveenä nauttia kaikesta tästä vielä monta vuosikymmentä.
Eli siis saavutin unelmaelämäni 29-vuotiaana.
En tule ikinä saavuttamaan sitä. Pilasin kaiken. Tässä juuri neljänkympin korvilla yritän asian hyväksyä, kuten myös sen, että loppuelämä on paskaa. Toivottavasti ei ole pitkä.