Minkä ikäisenä saavutit unelmaelämäsi?
Miten pääsit yli katkeruudesta ja surusta,kun et saanutkaan sitä mitä halusit? Tuliko jotain parempaa tilalle myöhemmin? Nimi.merk. En enää tiedä mitä tehdä.
Kommentit (37)
19-vuotiaana. Unelmaelämään riitti muutto pois lapsuudenkodista (lahkolaisia).
Matkalle sattunut monta pettymystä siitä, ettei tämä nyt onnistutkaan ja samalla pelkoa siitä, että mitäs nyt sitten seuraavaksi. Tähän asti aina lopulta seurannut käänteiden jälkeen parempaa kuin sitä ennen. Unelmaelämäni saavutin hieman alle nelikymppisenä, kun pystyin vihdoin oikeasti asettumaan töiden suhteen aloilleni, ostamaan talon ja saimme ekan lapsen. Sitä ennen oli ihmeellistä matkalaukkuelämää, useita muuttoja ja epävarmuutta työstä.
Mun unelmaelämä oli, kun valmistuin korkeakoulusta 22-vuotiaana kiitettävin arvosanoin. Työpaikkoja oli mistä valita. Työpaikoilla kohdeltiin superhyvin, koska nuori yms koettiin vähemmän uhkaavana kilpailijana. Palkka riitti sellsiseen elämään, jota halusi elää. Oli nuori ja huoleton. Mielentila oli jatkuvasti sellainen, että lähes kaikki on mahdollista ja hyvä elämä on edessä. Ihmisuskoa oli niin paljon, että ihmissuhteita syntyi vaivatta. Oli helppo luottaa, ihastua. Jos vaan saisin elää tuota elämää vielä viikon, olisin valmis luopumaan loppuelämästäni.
37-vuotiaana, kun muutimme pois Suomesta. Sekä elintaso että elämisen taso nousivat rytinällä. Siitä on jo kohta 30 v. aikaa enkä päivääkään ole katunut.
38-vuotiaana. Muutettiin silloin perheen kanssa ulkomaille, lopetin työnteon ja jäin kotirouvaksi. Nyt olen 50 ja elän edelleen unelmaelämääni.
37-vuotiaana. Ihana mies, terveet lapset, koira, velaton rakas koti, ihan kiva työ, aikaa harrastaa itselle tärkeitä juttuja, oma velaton mökki unelmapaikalla. Nyt olen 42v ja elämä on edelleen hyvää. Lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja pari koiraa on tullut tähän kuvioon lisää.
31-vuotiaana monien sattumien kautta päädyin elämään parempaa ja ihmeellisempää elämää kuin mistä olisin koskaan osannut edes haaveilla!
En tule koskaan saavuttamaan.
N44
Vierailija kirjoitti:
En tule koskaan saavuttamaan.
N44
Miksi?
Elämä helpottuu kun luopuu itsekeskeisyydestä ja siitä että elämässä pitäisi saavuttaa ne omat unelmat. Merkityksellinen elämä on jotain muuta.
Kuka sanoo etten saanut mitä halusin?
34v. Tavoite oli saada elää onnellista päihteetöntä tavallista arkea. Poistin elämästäni paljon ihmisiä.
Oman elämän kohdalla ei tule koskaan tapahtumaan että saavuttaisin mitä olen aina halunnut. Enää en toivo mitään enkä tee mitään, koska jos jotain saavutan, se kuitenkin otetaan minulta jollakin tavalla pois. Kaikki on otettu, tähän mennessä ja ikää kohta 60v. Paitsi lapsia ei vielä ole otettu pois.
Elämä jo sinänsä on pelkää unelmaa. Tosin alan vasta vähitellen tajuamaan sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tule koskaan saavuttamaan.
N44
Miksi?
Musta ei tullut yhtään mitään (olisin halunnut jonkun hienon ammatin ja työn), olen rutiköyhä ja työkyvytön enkä ole koskaan ollut kenenkään rakkauden arvoinen.
N44
Mitä on unelmaelämä? Olen saanut ihanan kumppanin, siitä olen onnellinen. Asuntoni on kyllä aika paska.