Erotakko?

Ei tuollainen ihminen ole hyväksi lapselle.

Onkohan miehelläsi joku neurologinen sairaus? Ei ole kyllä normaalihemmo tuollainen.

ihan terve. En asuisi tuommoisen kanssa hetkeäkään. Antaa lapsellekin traumoja.

Itse ne tuollaista hallitsemista hyväksy ja en olisi koskaan tuollaiseen suostunut, mutta sinä olet sen hyväksynyt ja sinun on myös nyt päätös jatkosta tehtävä.

joten pitää sitäkin vähää tosi lujissa näpeissä. Lasta tuollainen kyllä vahingoittaa ajan mittaan.

haluaa selvästi hallita kaikkea, kaiken pitää olla just niin kuin hän itse haluaa. Niinhän sitä sanotaan, että parisuhteessa toinen on se, joka sanoo missä on kaapin paikka, mutta miehesi käytös menee liiallisuuksiin, pikkuasioiden vahtaamiseen.



Oletteko keskustelleet suhteestanne, pystyttekö tuollaisista asioista edes puhumaan? Luulen, että ette. Tai jos yrität keskustella, niin keskustelu loppuu lyhyeen, mies ärähtää ja siitä asiasta ei keskustella. Näin vaan arvelen, olenko oikeassa?



Tilanne ei varmasti muutu, ellei sille jotain tee. Miehesi on luonteeltaan tuollainen, miten sitä ihminen luonnetta muuttaisi. Mutta jos mies ei kunnioita sinun ajatuksia, eikä hänen kanssaan voi asioista keskustella (myös niistä asioista, jotka sinua harmittaa ja häiritsee elämässä!) niin eipä ne asiat itsekseen muutu. Mieti, mieti, mieti. Ota kissa pöydälle ja yritä keskustella vakavasti. Jos keskustelusta ei ole mitään hyötyä, mies ei suostu tai tulee pelkkä riita, niin kannattaa vakavasti miettiä, olisiko parempi vaihtaa kytkintä.



Hysteeriseltä kuulostaa tuo hygienia kammo, kun lapsi ei saa istua kylppärin lattialla. Tuon voit itse vaikka perustella sillä, että pidät kyllä huolen, että kylppärin lattia on puhdas, eikä miehellä tai sulla ole mitään jalkasieniä, joten mitään vaaraa ei ole. Eikö valojen katkaisu vähän väliä vie enemmän sähköä, kuin niiden päällä pitäminen pitempään? Hankkikaa energiansäästölamput.



Voimia, ja jaksamista sinulle selvittää tilanne!

tuollaisen kanssa pärjää jos ei päästä niskan päälle mutta niin on tainnut jo käydä?

Mutta kerroit kuitenkin, miten alkoi huutamaan siitä mp2 soittimesta ja suklaapatukoista.



Ensimmäisessä kappaleessa sanot, että "kaikki on hyvin", ja muut kappaleet eli ne todelliset tapahtumat sanovat toista. Myönnätkö itsellesikään ongelmia? Ajattelet, että kaikki on hyvin, vaikka ei olisikaan?

En kestäisi itse tuollaista päivääkään. Ja jos sinnittelisin, murtuisin pikkuhiljaa. Näin on varmaan sinullekin käynyt? Et enää itsekään ole varma, että onko tämä normaalia, miehesi on saanut sinut kuvittelemaan että muutkin elävät näin.



Lapselle tuo on sairastuttava ympäristö, aivan kuten sinullekin. Lähde heti.

On meillä yhteisiä mielenkiinnon kohteita, siksi varmaan päädyttiin yhteenkin. Mutta hän on jotenkin muuttunut sen jäljistä.



Rahasta meillä ei riidellä noin periaatteessa. Siis molemmilla on omat rahat, kulut maksetaan puoliksi ja toimeentulo on ihan hyvä niin ei tarvitse rahan riittävyydestä siis taistella. Mutta hän pyrkii siis mielellään määräilmään ostoksiani tai ainakin huomauttaa niistä. Hän on kyllä tietoinen että määrään itse rahoistani, mutta huomauttaa silti kaikesta pienestä koko ajan.



Meillä käy siivooja ja siivoan itse paljon, joten meidän kylppärin lattia ei ole todellakaan likainen. Mutta hänestä lattiassa on bakteereja.



Teen sikäli omat päätökseni, että tapaan ystäviäni, matkustelen heidän kanssaan yms. Mutta kotona odottaa sitten aina jatkuva mykkäkoulu. Minun pitäisi tehdä niin kuin mieheni sanoo, tai muuten alkaa mykkäkoulu ja erolla uhkailu. Mieheni uhkailee erolla pienenkin riidan alettua. Olen sanonut, että erotaan vaan, mutta eipä sitä olla ikinä erottu. Lapsen takia en haluaisi hajottaa jotenkin perhettä. Ei meillä koko ajan siis riidellä, mutta oma pinna palaa usein kun joudun kuuntelemaan näitä "Miksi keittiössä palaa valo" yms. juttuja. Ärsyttävintä on kun mies katkaisee keittiön levyltä virrat liian aikaisin ja ruoka ei valmistu ajallaan.



Enpä olisi uskonut itseäni tällaisesta suosta löytäväni. Omat vanhempani eivät mielellään käy meillä, koska hekin vaistoavat että eivät osaa elää näiden ns. sääntöjen mukaan jotka meillä vallitsevat.

ihan kamalalta. En jaksaisi yhtään. Ihan kuin olisit lapsi, jota miehen pitää kouluttaa. Minulla oli samanlaista edellisessä suhteessa, joskaan ei yhtä pahana.



(Sitä paitsi lamppujen käyttöikä lyhenee, jos niitä sytyttää ja sammuttaa.)

Mä nyt en kehottaisi heti lähtemään, vaan puhu miehesi kanssa, ja yritä saada hoitoon... Oletko sanonut hänelle mitä ajattelet näistä asioista? hän voi kuvitella että kaikki OK, jos et ole ikinä maininnut tunnoistasi.



Eihän toi miehen käytös ole hyväksyttävää tai normaalia, mutta ei välttämättä tiedosta ongelmaa itse. tai siis halua tiedostaa.



Koita jotenki houkutella ottamaan yhteyttä ammattilaiseen, tai tylysti uhkaa että suhde on ohi ellei asialle tehdä jotain.



Koita jotenki saada ukko näkemään asiat sun ja lapsen kannalta. Tajuamaan että jos asiat ei muutu, ja hän ei hanki apua, sinä ja lapsi OIKEASTI lähdette.

Miehen vastaus on aina että mulle on ilmeisesti se ja sama jos tämä maailma tuhoutuu sähkönkäytön seurauksena yms. vastaavaa. Olen puhunut lapsen kannalta yms. mutta eipä mene perille.



Hänestä me voidaan erota, hän kuulemma tykkää asuakin yksinään. Omia virheitään hän ei todellakaan näe.



Tästä on puhuttu niin paljon, että alkaa voimat loppua.

huomaat että maailmassa voi hengittää. Elämä voi olla normaalia. Tuo ei ole normaalia.



Vai haluatko kasvattaa lapsestasi samanlaisen neurootikon? Kohta tuo varmaan lukitsee teidät sisälle? Kuulostaa pahenevalta mielenterveysongelmalta, itse pelkäisin väkivallan puhkeamista, kun et saa tavata ystäviäsikään ilman rangaistuksia ja mykkäkoulua.



Eihän teillä ole asiat hyvin ja rahasta riidellään. Mitäs jos matkustaisit lapsen kanssa viikoksi jonnekin ja miettisit tilannetta etäänpää? Saattaisit huomata asioita.



Mullakin on nuuka mies ja omat rahat ja tilit, mutta ei se vahdi mihin minä rahani laitan. Ei se myöskään vahdi ketä tapaan ja missä. Pitää ihmisellä olla oikeus omaan elämään.

Ei ensi vuonna, ensi kuussa eikä ensi viikolla. Eroa heti, itsesi ja lapsesi tähden.

Itse lähdin 2 vuotta sitten suhteesta jonka koin ahdistavaksi. On ihana tunne kun on vihdoin tehnyt ratkaisunsa ja voi alkaa hengittää vapaasti ja elää omaa elämäänsä lasten kanssa ilman tuollaista hallintaa. Tällaisissa tapauksissa ero on myös lasten etujen mukainen, joten rohkeutta sinulle! Et varmasti kadu päätöstäsi!

Vai tarkoitatko kenties erotakkia (en kyllä tiedä mikä sekään on)? Tai ehkä kuitenkin tarkoitat erolakkoa?