Onko huostaanotossa syy aina vanhemmissa?Mielipiteitä, mitä syitä on?

Nuori voi käyttäytyä niin että hänet huostaanotetaan. Joskus kehitysvammaisia huostaanotetaan ihan yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa, että saadaan hänet sijoitettua perhehoitoon. Vanhemmat voivat olla niin sairaita etteivät voi hoitaa. ym

Mutta päihteet eivät ole läheskään aina kuvissa mukana. Nuoren häiriökäyttäytyminen, varastelu, karkailu kotoa ovat aika usein huostaanoton perusteina. Mutta vanhemmillahan tässäkin on mennyt jotain pieleen.

Käsittääkseni vanhempien jaksamattomuus on tällä hetkellä suurin huostaanoton syy.

Nuori voi käyttäytyä niin että hänet huostaanotetaan.

Lukeeko täällä kukaan koskaan mitään?



Kysymys voi olla mielenterveysongelmista, jotka voivat liittyä esimerkiksi aivokemioiden epätasapainoon tai monenlaisiin neurologisiin ongelmiin. On olemassa erilaisia neuropsykiatrisia häiriöitä, jotka tekevät lapsesta impulsiivisen, väkivaltaisen tai itsetuhoisen.



Yleensä kysymyksessä on monimutkainen ongelma, johon ei auta kivat vanhemmat ja hyvä kasvatus.

Miten vanhemmat ovat voineet epäonnistua vain yhden kohdalla?

yhden kohdalla. Tai epäonnistua on vähän huono sana, mutta olkoon. Yksikään lapsi ei synny samoihin olosuhteisiin, lapsilla on erilainen temperamentti, lapsen ja vanhempien temperamentti voi olla törmäyskurssilla jne. Yleensä ajatellaan että kasvatus on perheessä kaikkille sama, mutta eihän se niin ole. On olemassa suojaavia tekijöitä myös, ja joku lapsi voi jäädä niitä vaille. Sanotaan vaikka että perheen elämää auttaa kannattelemaan jaksamisen puolelle isovanhempi, jonka kuoleman jälkeen syntyneillä on rankempaa tms.

On ADHD:ta ja muita sairauksia, joille vanhemmat eivät voi mitään. Osa jopa geneettisiä.

Lukeeko täällä kukaan koskaan mitään?

Kysymys voi olla mielenterveysongelmista, jotka voivat liittyä esimerkiksi aivokemioiden epätasapainoon tai monenlaisiin neurologisiin ongelmiin. On olemassa erilaisia neuropsykiatrisia häiriöitä, jotka tekevät lapsesta impulsiivisen, väkivaltaisen tai itsetuhoisen.

Yleensä kysymyksessä on monimutkainen ongelma, johon ei auta kivat vanhemmat ja hyvä kasvatus.

Kyllä ne hyvät vanhemmat tässä kohdin lähtevät hakemaan apua terapioista, perheneuvolasta, lääkehoidosta. Kun vanhemmat ovat kyvyttömiä hakemaan lapselle apua, niin mennään huostaaottoon. Kuitenkin niitä vakavasti oireilevia lapsia on todella vähän, siis sellaisia, joihin ei terapiat ja lääkkeet auta.

Useimmat saavat kuitekin hyödyn lääkehoidosta (ADHD esim.) tai terapiasta ja kunnon rajat ja rakkaus- kasvatuksesta.

Tietämilläni huostaanotetuilla nuorilla, joilla näitä mielenterveys- ja neurologisia oireita on, niin myös vanhemmilla on oma vanhemmuus ihan hukassa. Vanhemmat ovat luovuttaneet lapsen kanssa.

Kaikki kasvatettu samalla periaatteella, huomioden jokainen yksilönä. Yhtään en ihmettelele jos tuo kuopus on parin vuoden kuluttua nuorisokodissa. Säännöt ja vanhempien auktoriteetti on hänelle pahinta maailmassa, uskomaton kapinoitsija.

nuorista huostaanotetuista on otettu huostaan siksi, että vaarantavat itse oman kehityksensä (viiletelvät itseään, käyttävät pähteitä, lintsaavat koulusta, karkailevat kotoa, käyttäytyvät väkivaltaisesti jne). Vanhemmat ovat siis ihan normaaleja. Tottakai se siinä vaiheessa ovat luovuttaneet, kun huostaanotto tehdään, mutta he eivät ole luovuttaneet sitä ennen, vaan yrittäneet kaikkensa - usein lääkehoidon, terapioiden, paikkakunnan muuton, töistä pois jäämisen lapsen vahtimiseksi jne. Se vaan ei ole auttanut.



Neurologisia diganooseja heillä ei tietysti kaikilla ole. Siinä olet kuitenki nväärässä, että lääkkeet ja terapia auttaisivat edes lähes kaikkia lähes aina läheskään tarpeeksi. Usein on niin, että esim neurologisista oireista kärsivät lapset kyllä hyötyvät lääkkeistä ja/tai terapioista. SITTEN tulee murrosikä. Murrosikä on normaalilapsillaki nvaikea, ja kun siihen lisää päälle nourologiset oireet niin ei ole ihme, että lapsi on pihalla ja perhesuhteet helisemässä. Hormonitoiminnan muuttumisen myötä myöslääkkeitten teho muuttuu. Annostuksen ja valmisteen saaminen kohdalleen kestää. Kun se ei ole kohdallaan, lääkkeet voivat AIHEUTTAA pahaa oloa, joka paitsi saa nuoren käyttäytymään entistä rajummin, tekee hänet aika helposti myös hoitovastaiseksi. Haluaisitko itse syödä lääkkeitä, joista tulee hirveän huono olo tai tehdä turhauttavia ja kerta toisensa jälkeen epäonnistuvia harjoituksia kettumaisen (niinhän murrosikäinen sen kokee) terapeutin kanssa... Aikuinen tietää, että nuoren pitää tehdä niin, mutta ei enää pysty pakottamaan tätä siihen.

Muistakaa, että huostaanotto voidaan tehdä myös vapaaehtoisesti, vanhempien aloitteesta, esim. vaikeasti päihdeongelmainen nuori sijoitetaan määräajaksi lastenkotiin toipumaan ja saamaan hoitoa.

sekä se, että lapsi on vaaraksi itselleen tai muille. Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä todennäköisemmin huostaan oton peruste on tuo jälkimmäinen, eli esim. väkivaltainen käytös, päihdeongelma, mielisairaus, jne.



Freudilaisittain voidaan kai kaikkien ongelmien katsoa johtuvan vanhemmista, mutta harvoin kai jotain perinnöllistä mielisairauttakaan voidaan katsoa vanhempien syyksi.

käytiin läpi monia avohuollon palveluja, mutta nekään eivät riittäneet, joten päädyttiin laitosjaksoon ja/tai huostaanottoon. Ja perheet siis nimenomaan olivat hakeneet apua, yrittivät tukea lapsiaan ja tekivät yhteistyötä perhetyöntekijöiden kanssa. Joskus vaan lapsi tarvitsee "tehokkaampaa" ammattiapua.

Kyllä ne hyvät vanhemmat tässä kohdin lähtevät hakemaan apua terapioista, perheneuvolasta, lääkehoidosta. Kun vanhemmat ovat kyvyttömiä hakemaan lapselle apua, niin mennään huostaaottoon. Kuitenkin niitä vakavasti oireilevia lapsia on todella vähän, siis sellaisia, joihin ei terapiat ja lääkkeet auta.

Useimmat saavat kuitekin hyödyn lääkehoidosta (ADHD esim.) tai terapiasta ja kunnon rajat ja rakkaus- kasvatuksesta.

Tietämilläni huostaanotetuilla nuorilla, joilla näitä mielenterveys- ja neurologisia oireita on, niin myös vanhemmilla on oma vanhemmuus ihan hukassa. Vanhemmat ovat luovuttaneet lapsen kanssa.

vanhemmuuteen tai lapsen/nuoren tuhoisa käytös. Kehitysvammaisia esim huostaanotetaan ihan vain siksi että heille saataisiin hoitopaikka. Itselläni on hoidossa lapsi, joka huostaanotettiin äidin ja sosiaalityöntekijöiden yhteisestä päätöksestä.

ja kyllä piti mennä läpi harmaan kiven että sitä vihdoin saatiin. Meiltä huostaanotetaan lapsi, meitä autetaan, ennen kaikkea lapseni saa nyt apua. Ap

Paljon vikaa on yhteiskunnassa: avun saanti on kallista ja vaikeaa, apua tarvitsevia katsotaan kieroon ja paheksutaan. Jos lapsiperheille olisi tarjolla tukitoimia nykyistä enemmän ja aikaisemmin, niin monta huostaanottoa jäisi tekemättä. Asenne tuntuu olevan ihan pielessä: "itse olette ongelmanne aiheuttaneet, hoitakaa myös", vaikka oikeasti ongelma on yhteiskunnallinen.