"Hyvin usein vanhemmat asettavat omat tarpeensa lapsensa edelle" (tv2 nyt)

Esimerkiksi vanhemman täytyy syödä jotta on elossa hoitamassa lapsiaan. Vanhemman täytyy yleensä käydä töissä jotta voi elättää lapsiaan. Vanhemman täytyy myös nukkua jne.

Mitä tarpeita tarkoitat?

taas joidenkin kotiäitien tekopyhyyttä. Toiset äidit joutuu oikeesti tekeen töitä, että saavat lapsensa elätettyä. Fiksut äidit on kaukaa viisaita ja opiskelevat, jotta takaisivat itselleen ja lapselleen tulevaisuudessa elannon. Joo, asettavat taas itsensä lasten tarpeiden edelle? Näinköhän?



Asioilla on aina monta puolta. Sinä tai minä emme voi koskaan täysin ymmärtää toisen elämää. Kuinka vaikeaa tai helppoa sillä on. Sen tietää vain se ihminen itse.

että lasten pahoinvointi lähtee kotoa. Vanhemmille oma aika, omat harrastukset jne tärkeämpiä kuin se KOTONA OLEMINEN, oleminen läsnä lapsille, ilman tv:tä, tietsikkaa jne

ei kyse ollut siitä etteikö sais käydä työssä vaan siitä vapaa-ajasta, jolloin aikuiset käyttävät iltansa notkumalla netissä tai ramppaamassa harrastuksissaan, ei olla enää LÄSNÄ, ihan vain olla kotona, puuhailla isompienkin lasten kanssa yhdessä tai vaikka koko perhe istuu sohvalla kattomassa leffaa ja juttelee...eikä se, että miten paljon siitä vapaa-ajasta aikuinen saa itelleen, se on väärä lähestymistapa.



Se älähtää jolle kalahtaa

Jo on yksisilmäistä. Enpä tiedä olisiko lapsille parempi jos jäisin kotiin työttömäksi. Kun kuitenkin olen valinnut elää tässä yhteiskunnassa.

ja heillä tosiaan ei ole kykyä huomioida lapsensa tarpeita riittävästi. Kyllä näitä vanhempia on, eikä siinä ole tosiaan kyse mistään "että vanhemmankin pitää syödä ja käydä töissä" -tyyppisistä tarpeiden täyttämisistä.



Riittämätöntä vanhemmuutta on tosiaan oikeasti olemassa. Yksi esimerkki siitä on runsas alkoholin suurkuluttajien määrä maassamme - aika moni lapsi kärsii vanhempansa tai vanhempiensa alkoholin käytön vuoksi. Ihan samalla tavalla vanhemman työaddiktio syö lapsen hyvinvointia.

eikä se, että miten paljon siitä vapaa-ajasta aikuinen saa itelleen, se on väärä lähestymistapa. Se älähtää jolle kalahtaa

Harvemmin puhutaan asiallisesti. Kyllähän aikuinen saa paljonkin itselleen lasten kanssa olemisesta, mutta poistan aina aseestani varmistimen kun vanhempia mollataan yleistäen. Nykyään monet viettävät paljon enemmän aikaa lastensa kanssa kuin aiemmin tässä maassa on voitu tehdä.

vanhemmat olisi olleet enemmän läsnä lasten kanssa. ja hyvinhän me kasvettiin.

Suomessa on aivan sairas kulttuuri lasten suhteen- toisaalta heitä karsastetaan, inhotaan jopa. Lapsia ei ole soveliasta tuoda mukanaan edes kahvilaan eivätkä aikuiset osaa ottaa heitä huomioon. Toisaalta...yksikin luunappi on maailman kamalin teko, olet paska äiti jos uskot että päiväkodissa voidaan osata hoitaa lapsesi melko hyvin, perhe-elämä on sitä, että lapsi on kaiken keskipisteenä ja että varsinkin nainen (=äiti) omistautuu lapselleen täysin.



Miksei vaan voida ajatella että lapsi on osa perhettä ja kärsii erityiskohtelusta- oli se sitten lellivään tai välttelevään suuntaan? Miksi lapseen ei voisi suhtautua kuin järkevään olentoon, eiväthän he tyhmiä ole ja pienikin lapsi ymmärtää ajan kanssa, miksi töissä käydään eikä äitikään ihan aina jaksa leikkiä autoilla iltaisin...uskoisin että lapsen on hyvä olla sellaisessa perheessä, jossa hänen olemassaoloaan ei jatkuvasti korosteta.

Riittämätöntä vanhemmutta voi olla kummassakin ryhmässä. Enemmän tämä koskee sitä, että näkeekö aikuinen lapsen tarpeet ylipäätään ja miten niihin suhtautuu, pystyykö joustamaan omista tarpeistaan ja odottamaan niiden täyttämistä, ja kuinka paljon lapselta odotetaan joustamiskykyä ja taitoja( esim, itsenäisyyden suhteen), joita lapsi ei vielä hallitse, vain aikuisen mukavuudenhalun vuoksi.



Kyllä työssäkäyvissä on hyvinkin lapsen tarpeet huomioivia, hyviä vanhempia, kunhan siihen työntekoon ei uppouduta liiaksi. Ihan samalla tapaa kotivanhemmissa on niitä lapsen tarpeet huomioivia kuin niitäkin, jotka ovat itse se perheen uhmaikäinen "lapsi".

kuin aikuinen. Eiköhän jokainen ymmärrä, että lapsen tarpeet ovat jossain asiassa tärkeämmät kuin aikuisen ja on normaalia, että lapsen tarpeet vaativat enemmän tilaa perheessä kuin aikuisen, jolla on sentään psyykkisiä ja fysiologisia valmiuksia lasta enemmän odottaa tarpeidensa täyttymistä.



Lapsen ja aikuisen tarpeet eivät tässä mielessä ole tasavertaiset.

ei kyse ollut siitä etteikö sais käydä työssä vaan siitä vapaa-ajasta, jolloin aikuiset käyttävät iltansa notkumalla netissä tai ramppaamassa harrastuksissaan, ei olla enää LÄSNÄ, ihan vain olla kotona, puuhailla isompienkin lasten kanssa yhdessä tai vaikka koko perhe istuu sohvalla kattomassa leffaa ja juttelee...eikä se, että miten paljon siitä vapaa-ajasta aikuinen saa itelleen, se on väärä lähestymistapa.Se älähtää jolle kalahtaa

lasten kanssa, jutellut ja tehnyt retkiä, leiponut ja ollut läsnä. Niin vain yksi lapsista alkoi oireilla pahasti teini-ikäisenä ja on ollut nyt kolme vuotta opettelemassa perhekodissa, kuinka sitä koulua oikein käydäänkään. Tein itse kaikkeni asian eteen mutta kun vaarana oli että muut lapset kärsivät, oli pakko luovuttaa nuori lastensuojelun hoiviin. Nyt kotona käy suhteellisen tyytyväinen nuori, joka opiskelee, juttelee avoimesti asioistaan ja luottotiedot ja rikosrekisteri ja huumeseulat ovat puhtaat.

Tämä voi tapahtua kenelle vain, vanhemmat eivät ole nimittäin ne ainoat ihmiset nuoren elämässä. Onneksi tällä nuorella on jaksava äiti ja perusasiat kunnossa, hyvä arvoperusta kantaa vaikeiden vaiheiden yli.

kuin aikuinen. Eiköhän jokainen ymmärrä, että lapsen tarpeet ovat jossain asiassa tärkeämmät kuin aikuisen ja on normaalia, että lapsen tarpeet vaativat enemmän tilaa perheessä kuin aikuisen, jolla on sentään psyykkisiä ja fysiologisia valmiuksia lasta enemmän odottaa tarpeidensa täyttymistä.

Lapsen ja aikuisen tarpeet eivät tässä mielessä ole tasavertaiset.

asetetaan ensin omille kasvoille, sitten vasta lapsen. Eli edelleenkin vanhempien täytyy pysyä hengissä ja tolkuissaan jotta voivat hoitaa lapsensa.

Suomessa on aivan sairas kulttuuri lasten suhteen- toisaalta heitä karsastetaan, inhotaan jopa. Lapsia ei ole soveliasta tuoda mukanaan edes kahvilaan eivätkä aikuiset osaa ottaa heitä huomioon. Toisaalta...yksikin luunappi on maailman kamalin teko, olet paska äiti jos uskot että päiväkodissa voidaan osata hoitaa lapsesi melko hyvin, perhe-elämä on sitä, että lapsi on kaiken keskipisteenä ja että varsinkin nainen (=äiti) omistautuu lapselleen täysin.

Miksei vaan voida ajatella että lapsi on osa perhettä ja kärsii erityiskohtelusta- oli se sitten lellivään tai välttelevään suuntaan? Miksi lapseen ei voisi suhtautua kuin järkevään olentoon, eiväthän he tyhmiä ole ja pienikin lapsi ymmärtää ajan kanssa, miksi töissä käydään eikä äitikään ihan aina jaksa leikkiä autoilla iltaisin...uskoisin että lapsen on hyvä olla sellaisessa perheessä, jossa hänen olemassaoloaan ei jatkuvasti korosteta.

vanhemmat olisi olleet enemmän läsnä lasten kanssa. ja hyvinhän me kasvettiin.

ei ainakaan kellään vanhemmalla ollut miljoonaa harrastusta rokottamassa sitä lasten saamaa aikaa entisestään. Ei kukaan puhunut äidin ja isän omasta ajasta ja siitä, kuinka äiti on hyvä äiti vasta kun kukoistaa täydellisesti elettyään vain itselleen! Ja aika harvassa ovat ne, jotka ovat 70-luvulla joutuneet tarhaan vauvana, tai sitten he ovat "hyvin kasvaneet" vaurioituneiksi aikuisiksi, jotka eivät itse siedä omien lastensa tarvitsevuutta ja saattavat eteenpäin tätä traumaa.

Sitähän se nykyvanhempien kypsyystaso usein on. Ollaan oman elämän ykkösiä, ja se aika kun joutuu venymään tarpeidensa kanssa vauvaikäisen vuoksi on yhtä tuskaa. Siis hirveet, kun mä en siis saakaan koko aika toteuttaa mua!

Mutta tämänkin asian saa toki väännettyä ja käännettyä miten päin tahansa pois vallitsevasta todellisuudesta, ellei kestä itse sitä, että tässähän moititaan juuri minua. Minun toiminnassani on parantamisen varaa.

kuin aikuinen. Eiköhän jokainen ymmärrä, että lapsen tarpeet ovat jossain asiassa tärkeämmät kuin aikuisen ja on normaalia, että lapsen tarpeet vaativat enemmän tilaa perheessä kuin aikuisen, jolla on sentään psyykkisiä ja fysiologisia valmiuksia lasta enemmän odottaa tarpeidensa täyttymistä.

Ja niinkuin näistäkin vastauksista saa lukea, vaikka ymmärrettäisiin, halutaan tahallaan olla ymmärtämättä tai viedä koko asia naurettavuuksiin pois asiayhteyksistään.

Eli edelleenkin vanhempien täytyy pysyä hengissä ja tolkuissaan jotta voivat hoitaa lapsensa.

pysyäkseen hengissä ja tolkuissa, että lapsi - ehkä hengissä pysyy kuitenkin - ei ole enää tolkuissaan. Ainakaan sieltä sydämen sopukoista, joihin ei heti näe, eikä varsinkaan, ellei näkyä ole halukas kohtaamaan. Ymmärrättekö?

Moni mamma haluaa kaikki huvitukset eikä ole valmis luopumaan mistään hauskuudesta, koska selittää itselleen ja muille ettei hän vain kestäisi jättää näitä pois. Muuttuisi huonoksi äidiksi. Ja lapsi joustaa, kuten aina.

Nykyään sitä ja tätä, ennen sitä ja tätä, nojaamatta mihinkään muuhun kuin puhtaaseen mutuun ja omiin ennakkoluuloihin.

mistä me oikein nyt puhutaan?

luopuu kaikista omista tarpeistaan, kunhan lapsilla olis edes jotenkuten hyvä.