Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä ihan normaalia vai pitäisikö tästä huolestua?
15.04.2026 |
Meillä ei oikeastaan riidellä ollenkaan. Kaikki toimii ulospäin ihan hyvin, arki rullaa ja jutellaan kyllä päivittäin.
Mutta samaan aikaan on tullut sellainen olo, että jotain puuttuu, enkä oikein saa kiinni mitä.
Ei ole läheisyyttä samalla tavalla kuin ennen. Ei oikein kosketusta ilman syytä, eikä sellaista tunnetta, että toinen oikeasti hakeutuisi lähelle. Ja tämä on vähän vaikea selittää, kun ei ole mitään selkeää ongelmaa. Ei ole pettämistä tai isoja riitoja tai mitään “yhtä syytä”.
Silti välillä tuntuu, että ollaan enemmän kavereita tai kämppiksiä kuin pari. Olen yrittänyt miettiä, onko tämä vaan normaalia pitkissä suhteissa. Että alkuhuuma menee ohi ja tämä on se vaihe mitä kaikki käy läpi.
Mutta en muista, että ennen olisi tuntunut näin etäiseltä. Ja ehkä eniten mietityttää se, että tästä on tosi vaikea puhua. Tai jos ottaa puheeksi, niin tulee vähän sellainen olo että ylireagoin tai kuvittelen.
Törmäsin tähän ja tuli vähän outo fiilis, kun tunnistin aika paljon:
https://www.instagram.com/p/DXJWiX-DUuS/?utm_source=ig_web_copy_link&igsh=MzRlODBiNWFlZA==
Onko muilla ollut tällaista? Miten tämä teillä meni?
Kommentit (3)
Niin kuin kauan olette olleet yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on täysin normaalia.
Kannattaa varmaan työstää asiaa ja yrittää herättää liekkiä
Kuulostaa tosi tutulta, vaikka siitä ei hirveästi puhuta ääneen.
Meillä oli pitkään ihan sama. Ei riidelty, kaikki sujui, ulospäin näytti varmaan tosi tasaiselta ja “hyvältä”. Siksi siinä meni aika kauan tajuta, että jokin oikeasti puuttuu. Kun ei ollut mitään selkeää ongelmaa mihin tarttua.
Se oli just tuo fiilis, että ollaan enemmän tiimi tai kämppikset kuin pari. Hoidetaan asiat yhdessä, mutta ei enää hakeuduta toisen luo. Ei ole sitä spontaania kosketusta tai sellaista että toinen oikeasti “valitsee” sut siinä hetkessä.
Ja tuo mitä sanoit, että on vaikea ottaa puheeksi, koska ei ole mitään konkreettista syytä – se on ehkä pahin. Tulee helposti olo, että itse tekee tästä isomman kuin onkaan.
Mutta samaan aikaan se tunne ei tule tyhjästä. Kyllä siinä yleensä jotain on muuttunut, vaikka sitä ei osaisi nimetä.
En tiedä onko tämä “normaalia”, koska tuntuu että moni jää tuohon aika pitkäksikin aikaa. Mutta ainakaan se ei ole mikään kuvitelma, jos se tuntuu siltä joka päivä vähän enemmän.