Lue keskustelun säännöt.
voisitko olla 3 kuukautta erossa lapsestasi/lapsistasi niin ettet kuulisi heistä mitään
28.10.2011 |
tuona aikana? siis vapaaehtoisesti? tai jos et, miltä ajatus tuollaisesta tuntuisi?
Kommentit (25)
Tuntuisi älyttömän ahdistavalta. Kuvittelisin vaikka mitä peikkoja ja olisin aivan lohduton. Pari päivää on ollut pisin aika kun olen ollut erossa kuulematta mitään ja ahdistus iski jo silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin en voisi olla noin kauaa erossa oikein kenestäkään elämässäni vakituisesti olevasta henkilöstä. Kieltämättä olen melkoisen läheisriippuvainen, mutta olisi ihan mahdotonta kuvitella, etten kuulisi äidistäni, isästäni, veljestäni, miehestäni, mummostani jne. noin pitkään aikaan mitään. Saati nyt sitten lapsesta!
Vaikea kuvitella mitään tilannetta, jossa tuollaista edes harkitsisin. Toki tälläisiäkin esim etävenhempia on. Mun mielestä sellaiselta ihmiseltä saisi laittaa putket solmuun!
lapsi on aikuinen ja pärjää hyvin omillaan, mutta sittenkin tekisi tiukkaa.
Nyt olisi täysin mahdoton ajatus. En mistään hinnasta. Nou nou!
Tosin en voisi olla noin kauaa erossa oikein kenestäkään elämässäni vakituisesti olevasta henkilöstä. Kieltämättä olen melkoisen läheisriippuvainen, mutta olisi ihan mahdotonta kuvitella, etten kuulisi äidistäni, isästäni, veljestäni, miehestäni, mummostani jne. noin pitkään aikaan mitään. Saati nyt sitten lapsesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. kouluikäisiä lapsia?
minulla on 12 v enkä missään tapauksessa voisi kuvitellakaan tuollaista. ihan kauhea ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai tuota nyt läheisriippuvuudeksi voi sanoa!
vaan tarkoitin, että olen muutenkin läheisriippuvainen (siis siinä määrin, että en oikein osaa olla yksin yhtä päivää kauempaa) joten noin pitkä erossaolo läheisistä olisi ihan mahdotonta.
Mulla ei ole kouluikäistä lasta, vaan vauva, joten ehkä on erityisen vaikea ajatella noin pitkää eroa siksikään.
Isompi voisi toki lähteä kotoa esim. vaihto-oppilaaksi, mutta silloinkin pitäisi olla sähköpostin ja puhelimen päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset aikuisia ja omillaan. Yhtä tapaan ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, yhtä parin viikon välein, yhtä löhes viikoittain. Kaikki asuvat yhtä kaukana (n. 20 km päässä). Itse en käy koskaan heidän luonaan, he käyvät "kotona" silloin kun käyvät. Olemme hyvissä väleissä, mutta heillä on oma elämänsä, joka on minusta hienoa. En jaksaisi jatkuvasti heitä kestitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakolla olen kyllä joutunut ja joudun olemaan paljon pidemmän ajan.
mutten haluaisi enkä vapaaehtoiseti suostuisi olemaan.
Syyn pitäisi ainakin olla jokin BB-taloa kummoisempi.
Lapset 2-13-v.
Tosin en voisi olla noin kauaa erossa oikein kenestäkään elämässäni vakituisesti olevasta henkilöstä. Kieltämättä olen melkoisen läheisriippuvainen, mutta olisi ihan mahdotonta kuvitella, etten kuulisi äidistäni, isästäni, veljestäni, miehestäni, mummostani jne. noin pitkään aikaan mitään. Saati nyt sitten lapsesta!
Mitä sun mielestä tarkoittaa tuo "kauan"? En mä esimerkiksi ole kuullut mummostani mitään sitten kesäkuun ja se on ihan normitilanne. Tietysti lapset ja mies ois eri asia.
Mitä sun mielestä tarkoittaa tuo "kauan"? En mä esimerkiksi ole kuullut mummostani mitään sitten kesäkuun ja se on ihan normitilanne. Tietysti lapset ja mies ois eri asia.
tarkoitin tuota kolmea kuukautta, josta oli ap:n kysymyksessä puhe. Me olemme mummoni kanssa tekemisissä ihan minimissään kerran kuukaudessa ja se on meille se normi.
Ei tietysti kaikille ole samat normit, enkä pidä sitä outona. Esimerkiksi mieheni ei ole isänsä kanssa ollut yhteyksissä vuosiin, mitä nyt soitti silloin kun tulimme raskaaksi ja sitten toisen kerran soitti kertoakseen lapsen syntymästä ja kutsuakseen ristiäisiin. Isänsä ei kuitenkaan tullut ristiäisiin, eikä ole ottanut yhteyttä sen jälkeenkään. Asumme samassa kaupungissa. Se on kuitenkin heille normi yhteydenpidon määrä, mutta minusta outoa ja asia jopa vaivaa vähän, vaikkei sinällään minulle kuulukaan.
Eli itse en voisi olla erossa lähisuvustani kolmea kuukautta, mutta en ihmettele yhtään, että kaikki eivät ole niin läheisiä tai koe mitään tarvetta ollakaan.
En voisi olla erossa kestään rakkaasta ihmisestä noin pitkään aikaan ilman kännykkää tms. ja vielä vapaaehtoisesti. Olisin tosi huolissani että mitä rakkailleni kuuluu.
en alle 10-vuotiaista