Onko muita kansalaisia jotka on irtisanoutunut kilpailusta elämässä?
Ei vaan jaksa kilpailla joka paikassa esim:
-työ
-koulutus
-raha
-ihmissuhteet
-politiikka
-uskonto
-rakkaus
-suosio
jne
Silti on monia jotka kilpailee ja haluaa voittaa, myös keinoja kaihtamatta tai muuten vaan moraalittomillakin keinoilla. Kuka tai mikä saa aikaan tämän kilpailun? Itsehän siitä voi tietoisesti irrottautua kunhan ensin asian äkkää.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kilpaillut. Yleensä koulu kannustaa kilpailemaan ja varsinkin urheilussa. Ei voisi vähempää kiinnostaa kuka on paras.
Niin. Yksilön kannalta kilpailu ei välttämättä ole hauskaa touhua. Varsinkin jos sattuu kuulumaan häviäjiin.
Tyytymättömyys, kypsymättömyys ja kyvyttömyys saavuttaa sekä ylläpitää mielihyvää ilman energiavampirismia eli toisilta ihmisiltä tai esim. jostain asemasta kumpuavaa huomiota.
Jos jokainen osaisikin hallita metaboliikkaansa niin, että olisivat onnellisia ilman näitä kilpailuja, vertailuja, tapaamisia, ym. niin eihän mitään sotiakaan olisi.
Jos kykenee tällaiseen tasapainoon niin kannattaa vaan nauttia siitä ja antaa sekoilijoiden sekoilla.
En pidä kilpailusta, olen huomannut tähän ikään, että Suomi on kilpailuyhteiskunta ja monet käyttävät moraalittomia keinoja toisten lyttäämiseen. Itse en ole siihen koskaan sortunut, koska minulla on moraali, olen kokenut väärinkohtelua monta kertaa elämässäni, minua on mustamaalattu sun muuta, sanojani vääristelty.
Olenkin erakoitunut muista ihmisistä, koska en voi sietää ihmisiä joihin ei voi luottaa. Elän omaa rauhallista elämääni ilman kilpailua. Teen asioita joista nautin, en seuraa ketään somessa, koska tällainen ei kiinnosta, oma elämä kiinnostaa paljon enemmän kuin toisten elämä.
Nainen 56 vuotta
Ei kiinnosta kilpailu. Palkinto on harvoin sen arvoinen. Jos joku haluaa verissäpäin haalia itselleen vaikka miehen tai työpaikan, niin siitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kilpaillut. Yleensä koulu kannustaa kilpailemaan ja varsinkin urheilussa. Ei voisi vähempää kiinnostaa kuka on paras.
Niin. Yksilön kannalta kilpailu ei välttämättä ole hauskaa touhua. Varsinkin jos sattuu kuulumaan häviäjiin.
Jos ei kilpaile, ei voi hävitä. Kilpailemattomuus tarkoittaa että on pelkkiä voittajia.
En kilpaile mistään. Yritän olla mahd. huomaamaton ja anonyymi.
No, ei elämä minusta silloinkaan ole onnellista, jos ei lainkaan tavoittele mitään. Aika harva loppujen lopuksi osaa elää zen-munkin elämääkään.
Mä olen. Enkä ole siis mikään työtön, vaan työkseni edelleen it-alalla. Mutta en ota mistään stressiä, en tee ylitöitä, enkä tavoittele urallani tai muutenkaan elämässäni mitään ihmeempää. Olen kiinnostunut elämän syvyyssuunnasta enemmän, kuin "leveyssuunnasta", siitä materian tai saavutusten hankkimisesta. Nuorena olin kunnianhimoinen, nyt keski-iässä enää en, ja se on aivan ihana vapautus. Varsinkin kun näinkin tosiaan voi myös toimia työelämässäkin. Ei ehkä ole enää ihailtu huipputekijä vaan tavis, mutta energiaa riittää kaikkeen muuhun omalla ajalla.
Vierailija kirjoitti:
En pidä kilpailusta, olen huomannut tähän ikään, että Suomi on kilpailuyhteiskunta ja monet käyttävät moraalittomia keinoja toisten lyttäämiseen. Itse en ole siihen koskaan sortunut, koska minulla on moraali, olen kokenut väärinkohtelua monta kertaa elämässäni, minua on mustamaalattu sun muuta, sanojani vääristelty.
Olenkin erakoitunut muista ihmisistä, koska en voi sietää ihmisiä joihin ei voi luottaa. Elän omaa rauhallista elämääni ilman kilpailua. Teen asioita joista nautin, en seuraa ketään somessa, koska tällainen ei kiinnosta, oma elämä kiinnostaa paljon enemmän kuin toisten elämä.
Nainen 56 vuotta
Niin. Samoja havaintoja ollut. Yrittänyt joskus herätellä näitä kilpailijoita ymmärtämään toimiansa. Tyytyvät monesti vain olemaan kilpailuhenkisiä. Kun kehitin itseäni henkisesti ja arvoilta niin tämäkin asia tuli eteen. Aloin ymmärtämään ettei kilpailua tarvita vaan yhteistyötä enemmänkin. Jos vaan maailma olisikin niin hyvä
Lopetin kilpailullisen asenteen noin viisi vuotta sitten. Ekat kaksi vuotta koin vieroitusoireita entisestä materialistisesta, kapitalistisesta elämäntyylistä ja oli vaikeaa luopua tietyistä asioista. Nyt kun on päässyt kokonaan irti oravanpyörästä ja valtiouskonnosta, olo on jotenkin puhdas ja vapaa.
Miksi yleensä pitäisi kilpailla? Kuka pakottaa?
Naurattaa tuo ajatus. Itse olen periaatteesta välttänyt kilpailemista aina. Ei kiinnosta.
Mitä tarkemmin ottaen tarkoitat? Sitäkö, että jos ihminen haluaa noita asioita, hän väistämättä kilpailee muiden kanssa? Se ei pidä paikkaansa.
En ole koskaan kilpaillut. Yleensä koulu kannustaa kilpailemaan ja varsinkin urheilussa. Ei voisi vähempää kiinnostaa kuka on paras.