Poikaystävä jota äitini vihasi oli nuoruuteni paras poikaystävä

Olin 16-vuotias kun tutustuin harrastuksessa nuoreen mieheen, jonka kanssa jaoimme yhteiset mielenkiinnonkohteet. Hän kohteliaasti minua todella kauniisti ja kunnioittavasti. Pussailimme paljon, kuuntelimme musiikkia ja kävimme elokuvissa - sen lisäksi että harrastimme yhdessä molemmille rakasta harrastusta.  Poika oli minua 10 vuotta vanhempi ja äitini oli raivoissaan.  Lopulta hänen vastustuksensa ja vahtimisensa toimi vaikka se tuntui tuolloin todella väärältä. Seurustelua kesti ennen tätä lähes vuoden.

Nyt olen nelikymppinen ja nähnyt monenlaisia suhteita. Yhä muistan lämpimästi tuota nuoruuden hellua, hän oli ehkä yksi kilteimmistä ihmisistä joita edelleen tiedän. Tämä äitini niin vihaama suhde ei sisältänyt valtapelejä, päihteitä, toisten vilkuilua. Ei ollut haukkumista tai arvostelua, muusta kontrollista tai väkivallasta puhumattakaan. Eikä minua myöskään painostettu mihinkään. Kaikkea näitä on käynyt "sopivien" miesten toimesta.

Hiljattain yritin tästä äitini kanssa keskustella, olettaen että hän kuulisi aikuisen minun mielipiteen. Sen sijaan sain kuulla kuinka äitini kertoi vihaavansa nuoruuden poikaystävääni. Tällaista vihaa hän ei ole kohdistanut keneenkään, ei kun minua on lyöty, haukuttu, alistettu, petetty tai jätetty yksin.