Järkyttävää kuinka apaattisia pienet päiväkotilapset voivat olla!
Meillä on taloyhtiössä pieni päiväkoti, jossa on muutamia arviolta alle 2-vuotiaita lapsia. Tässä kun on samalla pihalla oman taaperon kanssa lapsia seuraillut, niin ihan hirvittää, kuinka apaattisia he ovat. Isommat lapset kyllä touhuavat keskenään, mutta nämä pienemmät kyhjöttävät milloin missäkin itsekseen. Hoitajat välillä yrittävät aktivoida ja ottaa huomioon, mutta eihän heillä ole aikaa eikä heidän yrityksillään tunnu olevan vaikutusta.
Tekeekö päiväkotiympäristö pikkuisista noin apaattisia? Huh, milloinkohan tuon oman uskaltaa hoitoon laittaa!?
Kommentit (28)
On apaattisia. Itse en ole katsellut "päiväkotilapsia", vaan alueemme taatusti kotihoidettuja. Itse mietin just äsken - ja useinkin - että onko ne pikkuiset niin lobotomoituja siksi, kun niitä pidetään aina sitterissä tai syöttiksessä (tai rattaissa). Sitten joskus viskataan nököttämään hiekkalaatikkoon, mutta yleensä ei sitäkään. Ne lapset vaan istuu, vaikka maailman tappiin saakka. Ei elettäkään mihinkään liikkumiseksi. Eivät myöskään ota juuri kontaktia eivätkä puhu, eivät 1-vuotiaina tai 2-vuotiaina, sitä vanhempina vielä vähemmän.
Joko ne on geeneiltään apaattisia eli "rauhallisia" tai sitten ne on deprivoituja, kun on niin monta sisarusta, ettei äiti ole kerennyt koskaan pienemmille jutella. Keskenään ne sitten kotona toisiaan hakkaa ja kirkuu, mutta esim leikkipuistossa ollaan kuin kuuromykkiä ja liikuntavammaisia.
Tuskinpa ulkopuolelta seuratessa voi kovinkaan asiantuntevasti arvioida lasten "apaattisuutta". Oman lapseni tarharyhmässä on 12 1-1,5-vuotiasta lasta ja he ovat hurmaavia ja energisiä joka ainoa!
Asumme Saksassa ja täällä on mahdollista laittaa lapsi tarhaan jo neljä kuukauden iässä. Monet tietysti eivät laita, mutta kyllä vauvapäiväkotejakin paljon on. Ihan kunnon lapsia sielläkin kasvaa!
Minusta on huvittavaa, että Suomessa, jossa suuri osa äideistä on töissä, julkaistaan tutkimuksia, joissa päivähoidon sanotaan olevan lapsille vaarallista. Sen sijaan Saksassa, jossa on paljon kotiäitejä, julkaistaan jatkuvasti tutkimuksia, joiden mukaan lapset, jotka eivät ole tarhassa, eivät kehity normaalisti, eivät sopeudu ryhmään, ovat vaarassa syrjäytyä, eivät saa koulussa ystäviä jne. Mitä tämä kertoo? Ainakin sen, että äidit tuntuvat voivan valita aina vain väärin ja kaikista heidän teoistaan syyllistetään.
Lapset ovat olleet aina hoidossa, kautta vuosituhansien. Vielä 1900-luvun alussa pikkulapset annettiin Ranskassa heti syntymän jälkeen imettäjälle pois kotoa pariksi vuodeksi. Sieltä sitten tuotiin takaisin, kun olivat oppineet siisteiksi. Vain aniharvat imettivät lapsiaan itse tai hoitivat niitä kotona. Rikkaat antoivat mukulansa imettäjille ja imettäjät antoivat omat lapsensa eteenpäin vielä huono-osaisemmille imettäjille. On tilanne sentään sen jälkeen aika paljon parantunut.
kun haluat keksiä provoja, koita ottaa joku muu aihe kuin tää iänikuinen "päiväkoti tuhoaa lapsen"- teema. Ei jaksais näitä enää?
Luinkin juuri tänä aamuna lehdestä, että viime aikoina on keskusteltu päiväkodin soveltuvuudesta alle kolmevuotiaille. Valitettavasti en ole seuraillut mediaa ja olen jäänyt paitsi tästä keskustelusta.
Tämän palstan ehkä ärsyttävin puoli on, että milloin mihinkin esitetään että se on provo. Mitä tällä provolla edes tarkoitetaan? Itse ymmärtäisin sen kirjoitukseksi, jolla on tarkoitus provosoida, saada muut hirman kiukustumaan, keinoita liioittelu tai jopa tarinan keksiminen.
Olisin halunnut keskustella aiheesta ihan sivistyneesti, mutta täytyy vissiin etsiä joku toinen paikka.
onneksi sä ap olet aivan paras äiti, joka osaat kasvattaa ihanasta taaperostasi mahtavan reippaan ja liikunnallisen lapsen! Vitsit, että sä olet PARAS!
Eikä edes osunut omaan nilkkaa. Mutta voisit vähän miettiä aloituksesi kieltä ja sävyä, niin voisi keskusteluakin syntyä.
"apaattisilta" taaperoikäisinä ulkoillessaan, koska sen ikäisillä ei oikein ole leikkitaitoja ja paksut vaatteet hidastavat menoa. Tähän aikaan vuodesta on muutenkin kovin vähän tekemistä ulkona, enempi se on sellaista vaeltelua, oli piha sitten oma taikka pk:n. Isommat keksivät leikkejä keskenään, mutta voihan sen nähdä jonkinlaisena apatiasta heräämisenä jos ei tunne eri-ikäisten lasten sielunelämää.
Luinkin juuri tänä aamuna lehdestä, että viime aikoina on keskusteltu päiväkodin soveltuvuudesta alle kolmevuotiaille. Valitettavasti en ole seuraillut mediaa ja olen jäänyt paitsi tästä keskustelusta. Tämän palstan ehkä ärsyttävin puoli on, että milloin mihinkin esitetään että se on provo. Mitä tällä provolla edes tarkoitetaan? Itse ymmärtäisin sen kirjoitukseksi, jolla on tarkoitus provosoida, saada muut hirman kiukustumaan, keinoita liioittelu tai jopa tarinan keksiminen. Olisin halunnut keskustella aiheesta ihan sivistyneesti, mutta täytyy vissiin etsiä joku toinen paikka.
syistä aloitustasi pidetään sellaisena!
Ja kyllä vain nuo pienet yksivuotiaat olivat hyvinkin paikallaan nököttäviä vielä. Hiekkalaatikolla istuivat ja mättivät hiekkaa kasaan lapioilla. Eivät vielä kävele ulkona kovin hyvin, vaikka sisällä osaavatkin, ei siellä ulkona kovin paljon hommia heille ole.
Tai siis ainakaan mitään kovin epäapaattista. :)
2v taas mennä viipottaa menojaan. Ja niin pienemmäkin, kun nostin heidät kävelykärryjä työntämään.
kokeilenpa seuraavan kerran toista tyyliä, jos siis koskaan enää kirjoitan tänne mitään aloitusta.
onneksi sä ap olet aivan paras äiti, joka osaat kasvattaa ihanasta taaperostasi mahtavan reippaan ja liikunnallisen lapsen! Vitsit, että sä olet PARAS!
Eikä edes osunut omaan nilkkaa. Mutta voisit vähän miettiä aloituksesi kieltä ja sävyä, niin voisi keskusteluakin syntyä.
Ikävä, että sait sen käsityksen, että pitäisin itseäni jotenkin muita parempana. Miksi olisin? Tarkoitatko, että siksi, kun olen lapseni kanssa kotona? Joo, hyvä lapselleni, ehkä. En voi tietää, miksi nämä taaperot ovat päiväkodissa. Heistäkin varmasti kasvaa ihan normaaleja lapsia, tämänhetkinen käytös vaan järkyttää. Kukaan vanhempi tai ylipäätään ihminen ei ole täydellinen, mutta kaikki terveet vanhemmat ajattelevat varmasti lapsensa parasta ja ovat lapsilleen niitä "maailman parhaita".
Lapseni syntyessä olin laittamassa hänet hoitoon 1,5 vuotta täytettyään. Nyt en kyllä taida uskaltaa laittaa ennen kolmea vuotta, kun on luonteeltaan aika arka. Toinen lapsi on varmaan pakko laittaa silti nuorempana hoitoon. Miten lie sitten pärjää.
käyttäytyneet ulkona tuon ikäisinä? Minusta taaperot ovat samanlaisia pk:n pihalla kuin äitiensä kanssa puistossa.
Olen pahoillani, kun en tajunnut järkytykseltäni ottaa huomioon, että tietenkin aloitukseni voi pahoittaa monen mielen. Unohdin aivan asettua tarkastelemaan sitä toisesta näkökulmasta. Ei ollut tarkoitus ärsyttää.
käyttäytyneet ulkona tuon ikäisinä? Minusta taaperot ovat samanlaisia pk:n pihalla kuin äitiensä kanssa puistossa.
Itselläni on toistaiseksi vasta yksi 1,5-vuotias lapsi eli siis ei ole hirveästi vertailukohtia. Hän on arka kerhoissa ym. paikoissa, joissa on paljon muita lapsia. Pihalla hän kaivelee lapiolla hiekkalaatikolla, menee keinumaan hevosella, sieltä laskemaan mäkeä tai muuten vain vie minua paikasta toiseen ja selittää vauvakielellä näkemäänsä. Kaksi näistä pk:n arviolta 1,5-2-vuotiaista taaperoista ei reagoinut mitenkään vaikka yritin hieman jutella kun istuivat hiekkalaatikon vieressä. Ehkä vieraan tädin puhetta on vaikea ymmärtää tai vierastivat?
Mutta siis ilmeisesti lapset käyttäytyivät ihan tavallisesti, kyse on vain lasten välisistä eroista. Kiitos siis viesteistä, joissa toitte tämän esille :)
ap
siellä syötetään pillereitä jo alle 2-vuotiaille!
ja jos ne riehuis ja mekastais, olis nekin heitteillä!
onneks sä voit hoitaa omat lapsesi itse ja ne on just sopivia, ei liian aktiivisia tai liian apaattisia.
älä laita ikinä omiasi hoitoon.
Voin kuvitella miltä mun 1 v 9 kk vaikuttaa. On juuri tuollainen "apaattinen haahuilija". Esikoisen kanssa sainkin kyllä kävellä koko ajan mukana ja tehdä kakkuja ja heittää melkein voltteja jotta viihtyisi. Tämä kuopus on ihan eri maata, hän haahuilee yksinään ja tekee paljon yksinään ja hiekkalaatikollakin ihan yksinään tekee kakkuja. Ja jos joku yrittäisi puhua niin vastausta ei tule, koska ei osaa puhua ollenkaan eikä sano edes mitään sanoja vielä....toivottavasti kukaan ei sääli lastani...
Voin kuvitella miltä mun 1 v 9 kk vaikuttaa. On juuri tuollainen "apaattinen haahuilija". Esikoisen kanssa sainkin kyllä kävellä koko ajan mukana ja tehdä kakkuja ja heittää melkein voltteja jotta viihtyisi. Tämä kuopus on ihan eri maata, hän haahuilee yksinään ja tekee paljon yksinään ja hiekkalaatikollakin ihan yksinään tekee kakkuja. Ja jos joku yrittäisi puhua niin vastausta ei tule, koska ei osaa puhua ollenkaan eikä sano edes mitään sanoja vielä....toivottavasti kukaan ei sääli lastani...
Ehkä meidänkin kakkonen on sitten tuollainen rauhallinen tapaus. Se ei kyllä yhtään haittaisi, kun ei tämän esikoisen perässä aina jaksaisi pysyä ;) Vaikka siis kerhoissa onkin kovin rauhallinen. Olen nyt huojentunut, että lapset ovat vain perusluonteeltaan sellaisia.
ap
"apaattisilta" taaperoikäisinä ulkoillessaan, koska sen ikäisillä ei oikein ole leikkitaitoja ja paksut vaatteet hidastavat menoa. Tähän aikaan vuodesta on muutenkin kovin vähän tekemistä ulkona, enempi se on sellaista vaeltelua, oli piha sitten oma taikka pk:n. Isommat keksivät leikkejä keskenään, mutta voihan sen nähdä jonkinlaisena apatiasta heräämisenä jos ei tunne eri-ikäisten lasten sielunelämää.
pieniä lapsia ei oikeasti kiinnosta muut lapset, ja sillä sipuli!
"päiväkoti tekee lapsista apaattisia" -voi hyvää päivää. Mitä vielä.
No kuten sanottiin, onneksi Sä olet kotona sun lapsen kanssa, että ainakin Sun lapsestasi tulee hieno ja täydellinen, koska Sun lapsesi ei ikinä istuisi hiekkalaatikolla aloillaan vaan varmaan säveltäisi jotain operettia lapionsa kärjellä.
Onnea Sulle, erinomaiselle äidille.
en nähnyt ap:n aloituksessa mitään provosoivaa mutta meitä on kai niin moneen junaan..
lapsi meni pp-hoitoon 1,5 v. Paljon istuskeli rattaissa ja seisoi kun ei talvitamineissa vielä osannut kunnolla kävellä. Katsoi isompien touhuja. Nopeasti oppi muiden seurassa kävelemään lumessakin ja kovasti yritti tehdä mitä isommatkin... Olimme onnekkaita kun hän pääsi pph.lle. Kun lapsi oli välillä varahoitopaikassa päiväkodissa, niin siellä oli tullut kuhmuja harva se päivä.... Ja kun kävin hakemassa häntä hoidosta, niin siellä yksikin 1,5v. Istuskeli ihan yksinään pihan nurkassa, ei hänellä hätää ollut, mutta jotenkin kävi sääliksi kun sai siellä pitkään (10-15 min.) istua eikä kukaan hoitajista mennyt juttelemaan.
Törötän usein omien poikien kanssa puistossa samaan aikaan perhepäivähoitajien kanssa ja olen ihmetellyt samaa. Erityisesti viime talvena, kun esikoinen oli puolitoistavuotias ja risat, ihmetytti hänen ikätoverinsa, jotka istuivat ja ihmettelivät. Väliin joku istui hangessa puolikin tuntia ja toisella kerralla joku istui vaunuissa melkein koko puistoreissun. Tulin siihen tulokseen hommaa aikani seurattuani, että kysymys on siitä ettei niin pieni osaa välttämättä hakeutua mihinkään leikkiin ilman aikuisen ohjausta. Ei ne lapset siitä näytä kärsivänkään, mutta en haluaisi omille lapsilleni samaa seisoskelua/ istuskelua, kun näyttää olevan päivittäistä pienten lasten kohdalla.
Nuoremmat nyt ei muutenkaan ikätovereistaan juuri mitään piittaa.