Noin 30-vuotiaat, kuinka paljon tapaatte vanhempianne?

Itse olen 32v ja tuntuu että vanhempani olettavat yhteistä aikaa jatkuvasti. Vähän pahoin pelkään että ajattelevat minun olevan yksinäinen (koska olen sinkku) ja tekevänsä näin palveluksen kun ovat kanssani. Mutta meidän perheessä ei puhuta ääneen tämmösiä. 

Asian laita ei siis lainkaan ole niin. Olen sinkku omasta halusta, nautin siitä. Mulla on ystäviä joiden kanssa tapaan, mutta lisäksi nautin yksin olosta. Tai kaksin, esiteinin tyttäreni kanssa. Minusta on tärkeää että meillä on myös vanhempieni kanssa läheiset välit, ja ennenkaikkea ihanaa että tyttäreni on läheinen heidän kanssaan.

Mutta välillä tuntuu että tämä on liikaa. Joka viikonloppu pitäisi syödä ja ulkoilla yhdessä. Äiti kyselee jatkuvasti minua mukaan kaiken maailman keikoille, teatteriin ja leffaan. Isäni taas padelia pelaamaan/pyöräilemään/hiihtämään. Kaikki lomat pitäisi viettää yhdessä jossain laskettelukeskuksessa tai etelässä. Nytkin juuri äitini soitti ja "informoi" minua pääsiäisen ruokailuista, joita on kahtena päivänä oheistoimintoineen (saunomista ja ulkoilua).

Ja joo, miksen kieltäydy? No, olenkin kieltäytynyt. Nytkin kysyin, miksi meidän pitää kahtena peräkkäisenä päivänä syödä yhdessä. Tästä äiti vähän uhriutui, että kun hän haluaa nyt tehdä kahta eri ruokaa "mut ei tietenkään oo pakko, kysyn sitten... jos te ette tule". Tai sitten vastaus on "no mitä te sitten teette jos ette hiihtolomalla lähde Rukalle? Istutte kotona ja katsotte telkkaria koko loman?" Mulla on aina painostava fiilis, että kiellän jotain kokemuksia lapseltani, jos kieltäydyn yhteisistä matkoista tai vaikka vain termarikahveista luonnossa, enkä ole suunnitellut tilalle mitään muuta. Että koskaan ei saa viettää viikonloppua kotona ja tehdä asioita vaan extempore hetken mielijohteesta, tai olla tekemättä. Niinpä olen välillä kieltäytynyt itse matkoista ja antanut tyttäreni mennä isovanhempien kanssa (jos hän on siis halunnut, ja yleensä on). Mutta sittenkin vanhempani painostavat, että miksen lähde mukaan, on kurjaa kun lapsi ei voi koskaan viettää lomia äitinsä kanssa. Fakta on, että lähtisin itse tyttäreni kanssa kahdestaan laskettelemaan vaikka joka viikonloppu ja etelään joka loma. Mutta ei mulla ole varaa. Siksi mulla on tosi kaksijakoinen fiilis tästä. Toisaalta pidän itsekin pikkumaisena ja lapsellisena tämmöstä "kiukuttelua" kun olen niin onnellisessa asemassa, että vanhempani mahdollistavat meille näitä juttuja. Toisaalta tuntuu etten koskaan pysty elämään normaalia aikuisen elämää ja perhe-elämää lapseni kanssa, kun mun vanhemmat änkeää jokaiseen vapaapäivään mukaan. 

Jatkuu kommenteissa...