Lue keskustelun säännöt.
Kuinka voisin auttaa ystävääni
07.11.2011 |
Olen huolissani ystävästäni vaikka en tiedä onko syytä.
Meillä on melkein samanikäiset lapset, hänellä ensimmäinen, minulla kolmas. Vauvat ovat nyt n. 5 kuukauden ikäisiä. Pari ensimmäistä kuukautta kävimme kyläilemässä puolin ja toisin melkeinpä niinkuin aina ennenkin. Tietysti ymmärrän että ei vauvan kanssa niin helppo ole enää kyläillä jos on väsymystä ym.
Mutta nyt viimeaikoina hän ei ole juurikaan vastaillut viesteihin eikä enää ole ollut tavoiteltavissa. Enkä mielestäni ole loukannut häntä mitenkään.
Hän on aiemmin valitellut väsymystä ja mieskään ei auta kun hän on aina töissä.
Nyt pelkään että hänellä saattaa olla masennusta mutta miten voisin auttaa.
Jos soittelen ja kyselen tai ilmaisen että olen huolissani hän saattaa ajatella että häneen äitiyteen ei luoteta. Mutta kyläänkään en voi noin vain mennä koska tiedän että hän ei pidä muutenkaan yllätysvisiiteistä.
Onko kellään ideoita miten saisin selville hienotunteisesti onko siellä kaikki hyvin.
Kommentit (3)
Voi olla että ystäväsi on vain normaalia väsyneempi pienen vauvan kanssa. Ekalla oli hyviä neuvoja. Pystytkö soittamaan miehelle, että koska voisi tulla kylään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle viides tulossa ja hyvä ystäväni (yksivuotiaan äiti) on väsyneen oloinen eikä enää jaksa olla kanssani tekemisissä. Mielestäni jopa välttelee, vaikka toisaalta valittaa tylsyyttä ja oman lapsen vähäisiä leikkikavereita.
Jos ei ole pokkaa mennä heti täräyttämään, onko jokin hullusti niin tässä pari vinkkiä. Kaikkihan ei välttämättä ole hullusti, vaan ekan vauvan/lapsen kanssa monesti alussa uppoutuu omaan lapseen liikaakin eikä jaksamista sitten riitä muuhun. Yrtiä sopia tapaaminen vaikka kaupungille tei esim. kolmannen yhteisen tuttavanne luoke. Jos talo on mullin mallin, ei ystäväsi ehkä halua ottaa vieraita vastaan, jos ei ole voimia siivota (ja onperfektionisti). Voit myös ehdottaa jotain harrastusta, perhekerhoa tai jotain muuta, jonne lasta ei tarvitse ottaa mukaan. Pyydä itse apua. Sano vaikka, että omat lapsesi ovat kyselleet ystäväsi lapsen perään :) Toimi ainakin meillä.
Loppujen lopuksi ei kannata kuitenkaan yrittää liikaa. Jos on oikeasti huolissaan, kannattaa tilanteeseen puuttua, mutta monesti auttaa aika. Kunhan ystäväsi saa arjen rullaamaan..
Soita ja kysy suoraan miten menee kun ei ole viimeaikoina saanut kiinni. Sano että olet huolissasi hänen jaksamisestaan ja kysy että voitko jotenkin auttaa. Itselläni oli aikoinaan musta jakso elämässä ja ajattelin ettei kukaan välitä. Myöhemmin kuulin että moni ystävä oli huolissaan mutta vain yksi soitti ja kysyi miten oikeasti voin. Tämän ihmisen takia olen edelleen hengissä.
Sano että pelkäät loukkaavasi mutta välität ja olet huolestunut. Ei sellaisesta kukaan ihminen tosissaan voi loukkaantua. Tai jos ei vastaa puheluihin niin laita vaikka kirje. Sellaisen saaminen voi auttaa kummasti vaikka ei jaksaisi olla lainkaan sosiaalinen.