Lue keskustelun säännöt.
"Mulla on tapana ottaa aina uusi läheinen ystävä ja etääntyä siitä edellisestä"
26.03.2026 |
Kuuntelin silmät pyöreänä ihmisen kertomusta.
Sosiaalinen, helposti toisiin tutustuva ja välitön ihminen kertoi omia ajatuksiaan ystävyydestä. Hän kertoi, ettei ajattele ystävyyden olevan mitään elämänmittaista ja läheistä. Hän kertoi, että ystävyys on hänelle sitä, että hän tietyssä elämäntilanteessa etsii itselleen läheisen ystävän, jonka kanssa hän on hyvin tiiviisti. Kun elämäntilanne muuttuu, hän sanoo etsivänsä uuden läheisen ystävän, jonka kanssa on hyvin tiiviisti. Samalla hän etäännyttää sen edellisen läheisen ystävän. Jos entinen läheinen ystävä ihmettelee, miksi hänelle ei enää riitä aikaa, toteaa tämä ihminen, ettei voi olettaa, että hän ehtisi näkemään ja pitämään yhteyttä. Tämä ihminen kertoi, että hänellä on lukuisia "entisiä hyviä ystäviä", joiden kanssa on nykyisin tekemisissä satunnaisesti.
Onko tällainen logiikka tavallistakin? Olenko outo, kun en itse ymmärrä tällaista meininkiä yhtään?
Kommentit (13)
Sitoutumiskyvyttömyyttä voi olla muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa.
Epäilen siis, että tuollaisella ihmisellä ei ole kykyä muodostaa pysyviä ystävyyssuhteita ja sietää toisessa ja itsessään esim. heikkoutta ja tarvitsevuutta. Ystävyys on kivaa niin kauan, kun se on hauskaa ja kepeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan sen verran että aiemmin tämä ystäväni monesti mainitsi kuinka tärkeä olen hänelle. Ja samoin sanoin toki minäkin hänelle. Suunniteltiin vaikka mitä yhteidtä tekemistä. Nyt tosiaan vastauksia saa odotella ja useamman kerran sanonut kuinka on jatkuvasti tekemisissä parhaan ystävänsä kanssa, minun kanssani ei sovi mitään tapaamisia. Mutta kaipa tämä on hyvä tilaisuus itselleni opetella irtipäästämistä, kun se on niin kovin vaikeaa.
En tunnista että oma käytökseni olisi suuremmin muuttunut, joten tosiaan rhkä vaan kyllästymistä.
Kaipa he toimivat samoin kuin suuri osa ihmisistä toimii romanttisissa suhteissa. Kun rakkaus sammuu, niin sammuu myös kumppania kohtaan tunnettu ystävyys, ja kaikki yhteydenpito ja yhteiset asiat lakkaavat olemasta.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan sen verran että aiemmin tämä ystäväni monesti mainitsi kuinka tärkeä olen hänelle. Ja samoin sanoin toki minäkin hänelle. Suunniteltiin vaikka mitä yhteidtä tekemistä. Nyt tosiaan vastauksia saa odotella ja useamman kerran sanonut kuinka on jatkuvasti tekemisissä parhaan ystävänsä kanssa, minun kanssani ei sovi mitään tapaamisia. Mutta kaipa tämä on hyvä tilaisuus itselleni opetella irtipäästämistä, kun se on niin kovin vaikeaa.
En tunnista että oma käytökseni olisi suuremmin muuttunut, joten tosiaan rhkä vaan kyllästymistä.
Itselläni ihan sama tilanne! Suututtaa ja surettaa. Vaikea käsittää, miksi toinen noin vain kyllästyy.
Omalla kohdallani tämä ystävä sanoo, että haluaa olla kanssani tekemisissä, vaikka ei selvästi ole aikoihin satsannut ystävyyteemme. En käsitä, miksi pitäisi roikkua jossain kädenlämpöisessä kaveruudessa.
Vierailija kirjoitti:
Sitoutumiskyvyttömyyttä voi olla muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa.
Epäilen siis, että tuollaisella ihmisellä ei ole kykyä muodostaa pysyviä ystävyyssuhteita ja sietää toisessa ja itsessään esim. heikkoutta ja tarvitsevuutta. Ystävyys on kivaa niin kauan, kun se on hauskaa ja kepeää.
Vastavuoroisesti en kyllä itsekkään jäisi hengailemaan tällaisen ihmisen lähettyville ja pyytelemään ystävyyttä. Mieleen tulee muun muassa sellaiset asiat kuin kyvyttömyys empatiaan ja jonkinlainen hyödyn tavoittelun mahdollisuus, epästabiilius ja äkkiarvaamattomuus. Eli voi olla pitemmällä aikavälillä tulossa myös draamaesityksiä, uhriutumista ja kiukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on myös omalle kohdalleni sattunut kokemus. Vasta kun luotettavana, hyvänä ja läheisenä ystävänä pitämäni hlö kävi fyysisesti päälleni ilman mitään järjellistä syytä, tajusin, että kaikki "olet tärkeä", "olet niiin hyvä ystävä", "tervetuloa koska vain", jne sitä ja tätä, oli pelkkä sosiaalista peliä, manipulointia, valehtelua, teeskentelyä-toisinsanoen peiteltyä ylimielisyyttä, vihaa ja inhoa minua kohtaan. Kadun syvästi avautumistani hänelle elämäni kipeimmistä asioista. Nykyään itse inhoan tätä valehtelevaa teeskentelijää niin paljon,että se aiheuttaa jopa fyysistä epämukavuuden tunnetta, mutta tarvittaessa pelaan samaa kaasuvalotuspeliä kuin hän sen verran kuin minulle on oman etuni vuoksi tarpeellista. Tapaamiset ja henkilökohtaisten asioiden puhumisen olen rajoittanut lähes olemattomiin. Pyyteli kovasti anteeksi aiempia tekojaan, mutta enää hän ei kykene pettämään minua teennäisellä ystävällisyydellään.Viimeinkin olen tajunnut,että ko. "ystävä" todella inhoaa minua tai on minulle jostain tuntemattomasta syystä kateellinen / katkera. En ole koskaan tehnyt hänelle mitään,mikä antaisi sellaiseen aihetta,mutta jos ihminen on mieleltään järkkynyt minkä sille voi. Opinpa läksyni: kanssakäymiset minimiin ja vain mukavaa jutustelua säätilasta-sitäkin rajoitetusti. Naiivius saa aikaan paljon pahaa, ihmisiin ei tule luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan sen verran että aiemmin tämä ystäväni monesti mainitsi kuinka tärkeä olen hänelle. Ja samoin sanoin toki minäkin hänelle. Suunniteltiin vaikka mitä yhteidtä tekemistä. Nyt tosiaan vastauksia saa odotella ja useamman kerran sanonut kuinka on jatkuvasti tekemisissä parhaan ystävänsä kanssa, minun kanssani ei sovi mitään tapaamisia. Mutta kaipa tämä on hyvä tilaisuus itselleni opetella irtipäästämistä, kun se on niin kovin vaikeaa.
En tunnista että oma käytökseni olisi suuremmin muuttunut, joten tosiaan rhkä vaan kyllästymistä.
Minäkin tunnen tuollaisen ihmisen, jolla paras ystävä vaihtuu aika usein. Olen aina ajatellut, että nämä ystävät eivät kestä häntä häntä ja lopettavat yhteydenpidon. Itellä paras ystävä on pysynyt samana 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ystävyys ole vankila! Miksi ihmeessä tietyssä elämäntilanteessa syntynyt ystävyys kestäisi ikuisesti vain siksi, että aloitettiin samaan aikaan yläaste tms.?
Minusta tuossa kuviossa on kaksi osapuolta, joista toinen on ap:n kertoman mukainen ja toinen saattaa suhtautua "parhaaseen ystävään" enemmänkin kivana kaverina, ei ystävänä lainkaan. Harva meistä jättää nykyiset ystävänsä vain siksi, että tutustuu uuteen ihmiseen, joten todennäköisesti lyhytaikainen paras ystävyys ei ole molemmille samanlainen kokemus. Toinen vaihtaa parasta ystävää parin vuoden välein, mutta niille parhaille ystäville hän on yksi monien joukossa.
Tuollainen on mahdollista ihmiselle, joka löytää helposti ystäviä. Sellainen ihminen, jolla on ollut elämänsä aikana vain kourallinen läheisiä ystäviä, ei todellakaan skippaa yhtäkään heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kieltämättä erikoisesti sanottu, kuin neuroepätyypillisen aivojen tuotos. Toisaalta se, että se lähin ystävä vaihtuu elämänvaiheen mukaan - itselläni ollut useita muuttoja esim. eri puolilla Suomea - on taas ihan luontevaa. Ei ystävyys ole vankila, kuten tuossa ylempänä joku viisaasti sanoi. Eikä pakkoavioliitto. Ja ihmiset muuttuvat.
Ehkä ihmettelen eniten, miksi niitä parhaita ystäviä on yksi kerrallaan, ja niitä vaihdellaan. Se on vähän kuin - no, jotenkin robottimaista. Mutta kuten sanottua: ehkä ap:n tuttava vain on jotenkin erikoisempi, aspergerin piirteitä tms.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kieltämättä erikoisesti sanottu, kuin neuroepätyypillisen aivojen tuotos. Toisaalta se, että se lähin ystävä vaihtuu elämänvaiheen mukaan - itselläni ollut useita muuttoja esim. eri puolilla Suomea - on taas ihan luontevaa. Ei ystävyys ole vankila, kuten tuossa ylempänä joku viisaasti sanoi. Eikä pakkoavioliitto. Ja ihmiset muuttuvat.
Ehkä ihmettelen eniten, miksi niitä parhaita ystäviä on yksi kerrallaan, ja niitä vaihdellaan. Se on vähän kuin - no, jotenkin robottimaista. Mutta kuten sanottua: ehkä ap:n tuttava vain on jotenkin erikoisempi, aspergerin piirteitä tms.
Nepsyys ei tarkoita empatian puutetta, vaikka ystävyyssuhteet saattavat olla haastavia. Kuulostaa ennemminkin joltain psykopaatilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kieltämättä erikoisesti sanottu, kuin neuroepätyypillisen aivojen tuotos. Toisaalta se, että se lähin ystävä vaihtuu elämänvaiheen mukaan - itselläni ollut useita muuttoja esim. eri puolilla Suomea - on taas ihan luontevaa. Ei ystävyys ole vankila, kuten tuossa ylempänä joku viisaasti sanoi. Eikä pakkoavioliitto. Ja ihmiset muuttuvat.
Ehkä ihmettelen eniten, miksi niitä parhaita ystäviä on yksi kerrallaan, ja niitä vaihdellaan. Se on vähän kuin - no, jotenkin robottimaista. Mutta kuten sanottua: ehkä ap:n tuttava vain on jotenkin erikoisempi, aspergerin piirteitä tms.
En sanoisi nepsyksi tuollaista käytöstä. Päinvastoin moni nepsy on todella hyvä ja luotettava ystävä.
En minäkään ymmärrä, mutta omalle kohdalle on osunut -tai tapahtuu parhaillaan. Yhteydenpito oli aiemmin tosi tiivistä ja molemminpuolista, nyt pelkästään minun ylläpitämääni. Jos yritän ehdottaa tapaamista niin se ohitetaan. Mitään riitaa yms. ei ole ollut, luulen että hän on vain kyllästynyt minuun.
Mutta ei kai tässä muuta voi kun antaa toisen mennä.