Arvot kohallaan!

Aivan ihana juttu. On niin totuudenmukainen omiin kokemuksiini peilattuna. Minulla on 7 lasta ja ikää vielä 10 vuotta vähemmän, mutta tuntemukset ovat ihan samat. Juuri tuollaista meidänkin suuren perheen elämä on.

Panin merkille että tuossa sanottiin:

rauhanyhdistyksessä keskustellaan monenlaisista asioista sitä varten järjestettävissä tilaisuuksissa. Naiset kokoontuvat sisariltoihin. Ehkäisy ei sinällään nouse niissä esille

Onko ehkäisystä keskusteleminen siis jonkin tabu?

Vanhempien taivaspaikka tuossa lähinnä tulee varmistettua.



Lapsi on siinä vaan väline.

Kun suurperheitä kehutaan, harvoin otetaan esiin että miltä se tuntuu lapsen näkökulamsta.



Minä olen seitsemäs 12 lapsen perheestä. Lapsena ja nuorena koin yksinäisyyttä ja hylkäämisen tunteita kun vanhemmilla ei ollut aikaa minulle. Eivät he erityisesti huomanneet olemassaoloani.



Isot siskoni eivät tosiaankaan olleet innoissaan kun joutuivat vastuuseen ja pitämään huolta nuoremmista kun vanhemmat eivät jaksaneet.



Isosiskoni sairastaa pitkäaikaista masennusta, koska joutui ottamaan vastuuta nuoremmista liikaa aivan liian pienenä, kun äiti oli jatkuvasti raskaana tai imetti vauvaa. Äidillä ei ollut aikaa nähdä että sisko olisi myös tarvinnut häntä. Tai kun olisi ollut joku joka olisi välittänyt meistä.



Suurperhe ei ole aina lapselle ihanteellinen kasvupaikka, vaikka toista mielellään väitetään.

Opettajan virassa toimiva äiti... mitne pitkään on mhatanut töissä olla?



Kun on 16 vuodessa tehnyt 13 lasta, lähes vuoden välein, niin eimmäkseen tuo nainen on ollut äitiyslomalla koulutyöstään! Ei ole itse tienannut tulevaa eläkettään, sanokaa mitä sanotte.

mulla on työkaverina lestaäiti, jolla on vaki virka.



Hän käy muutaman viikon kääntymässä töissä, jää väsymyksen tai pahoinvoinnin takia saikulle ja sitten äitiyslomalle.



On pitänyt virkaa jo 13 vuotta. saa siis kesälomarahat ja muut etuudet... Mutta itse työn hoitaa toinen ihminne!



Virassa on sijainen, joka laitetaan sitten muihin hommiin tai pahimmassa tapauksessa kortistoon vähäksi aikaa. Tulee sitten takaisin, kun tämä mamma lähtee taas kotiin hoitamaan itseään ja lapsiaan joista osa kylläkin on päivähoidossa.



Näin meillä, enkä kyllä sympatiseeraa ollenkaan. Säälin lähinnä sitä sijaisrumbaa, kyse on vastuullisesta hoitotyöstä, johon ei noin vain ketään uutta oteta ilman perehdytystä.



En tajua miten voi noin röyhkeästi käyttää hyväkseen työnantajaa, ja lapsentekoaikaa tläläkin on vielä vuosia. Viimeiseen munasoluun astihan näillä on tapana hankkiutua raskaaksi.

Aika surullista tuo kyllä minusta vaan on.

Ei mitään ihanaa tai kadehdittavaa.



Kamalaa ajatella että ihminen on paksuna puolet elämästään, lopun ajan imettää ja siivoaa.



Lapset eivät voi tuossa perhetilanteessa saada yksilöllistä huomiota riittävästi. Aika harvan lapsen psyykelle on myöskään hyväksi se, että joutuu liian nuorena kantamaan vastuuta muista ihmisistä, nuoremmista sisaruksistaan.



En voi ymmärtää tuota aatetta, en mitenkään.



Vl-ihmiset voivat olla mukavia muuten, mutta uskonnon nimissä tuollainen lasten tehtailu on kyllä ainoastaan surullista.



Unohdetaan lapsen arvo ainutlaatuisena yksilönä, ja oma taivaspaikka on vaan mielessä.

Jos joku vl kertoo olevansa onnellinen, sitä ei kukaan halua uskoa. Vain epäuskoisten ihmisten elämä on mukamamas onnellista. Silti kun lukee tätäkin palstaa, tämä on pullollaan hirveän onnettomia ja yksinäisiä ihmisiä.

Upp

Jos joku vl kertoo olevansa onnellinen, sitä ei kukaan halua uskoa. Vain epäuskoisten ihmisten elämä on mukamamas onnellista. Silti kun lukee tätäkin palstaa, tämä on pullollaan hirveän onnettomia ja yksinäisiä ihmisiä.

se perheen ÄITI olla onnellinen, mutta lapset eivät välttämättä olekaan. Tai mies.

Mitä kauemmin olen tätä työtä tehnyt, sitä vastenmielisemmäksi koen vl-uskon ja oikeastaan uskonnot yleensä. Vastaanotollonai käy todella paljon vl-äitejä sekä suurperheissä kasvaneita lapsia, joilla nykyisin on mielenterveysongelmia. Taustalla lähes aina on jatkuvaa väsymystä ja pelkoa raskaaksi tulemisesta tai sitä yksinäisyyttä ja hylätyksi tulleen tunnetta kun vanhemmilla ei ole ollut aikaa. Mutta jotenkin nämä vl-uskoiset eivät halua nähdä ongelmiensa taustoja vaan toitotetaan vain että "lapset ovat jumalan lahja".