Miksi ystävä tekee "oharit"?
Erään ystävän kanssa käy aina harvakseltaan niin että, kun on ollut puhetta, että tavataan, niin ei vastaa puhelimeen h-hetkellä. Samoin kun on aikonut tulla käymään, niin eipä kuulu.
Jälkeenpäin selittelee, ettei jaksanut tms. Joka kerran kuitenkin aina on iloinen, kun tavataan, ja suunnittelee seuraavaa tapaamista.
Pari kertaa, kun on tehnyt isommat oharit, niin on ollut tavoittamattomissa pidempään sen jälkeen. Jotenkin en ole sitten enää pitkän ajan kuluttua viitsinyt alkaa asiasta jauhamaan.
Ei näissä muuten mitään, mutta ärsyttää, kun olen mielessäni suunnitellut ajankäyttöäni häntä ajatellen, ja sitten hän ei edes ilmoita, ettei aiokaan tulla tai tavata. Olisin kenties tehnyt jotakin muuta, jos hän olisi ilmoittanut.
Ja kyseesssä on hyvä, rakas ystäväni, enkä voi ymmärtää miksi hän tekee minulle näin. Onko kellään ideoita?
Kommentit (31)
Jonka viesteihin ja ehdotuksiin minä aina vastaan ja suostun, mutta jos minulla olisi ehdotus tai lähetän viestiä, niin vastausta ei kuulu.
minusta vain on kurjaa, kun soitellaan vaikka päivällä ja hän aikoo tulla illalla käymään niin sitten häntä ei kuulukaan. Eikä vastaa puhelimeen jos soitan.
Tai jos ollaan sovittu, että lähdetään yhdessä jonnekin, ja nähdään esim. kaupungilla parin tunnin päästä. Että hän soittaa minulle. Mutta ei soitakaan, emmekä tapaakaan.
Kerran on myös luvannut auttaa minua tiettynä päivänä yhdessä melko isossa asiassa, josta en olisi yksin selviytynyt. Mutta mitään ei kuulu, ilman selityksiä jäin silloinkin. Onneksi sain erään toisen ystävän hätiin avukseni.
Ap
koska sallit sen hänelle.
Nosta kissa pöydälle ja kerro, että tuollainen on loukkaavaa ja erittäin epäkunnioittavaa, todella huonoa ystävyyttä.
Aina olen häntä auttanut, mm. lapsenhoidossa ja kahdessa muutossa sekä pienemmissä jutuissa. Olenko itse saanut apua kun olisin tarvinnut..no en häneltä. Hän ei tule meille oikeastaan koskaan, minä menen hänelle kylään ja tehdään kaikki hänen tyylillään. Tällä hetkellä ei pahemmin pidetä yhteyttä, koska ei ole kivaa olla se jonka pitäisi aina antaa periksi. Useamman kerran on sovittu että nähdään ja sit kyseisenä päivänä hän ei edes muista että ollaan jotain sovittu. Hän on ehkä sen verran itsekeskeinen ja aina oikeassa oleva ihminen, ettei ymmärräkään miten käyttäytyy.
ottaa asia esille. Vaikka vaikealta se tuntuu.
ap
Ajattelee ilmeisesti, että hänen ei itse tarvitse katkaista ystävyyttänne. Hän odottaa ja toivoo, että kaikkien näiden tempausten jälkeen, sinä teet sen.
Jospa hän on jostain syystä kyllästynyt seuraasi, olet esim. liian ripustautuva. Tai sitten on löytänyt toisen ystävän, jonka kanssa tuntee olevansa läheisempi. Mistäs näistä tietää.
Otappa nyt vähän etäisyyttä tähän henkilöön ja anna hänen itse ottaa yhteyttä. Jos on ottaakseen. Muuten voit sinäkin siirtyä elämässäsi eteenpäin.
minun ystäväni ei ole itsekeskeinen, päin vastoin ennemmin jollain lailla ahdistunut aika ajoin. Siksi asiaa on niin vaikea ottaa puheeksi. Ja en tosiaan usko, että hän olisi välinpitämätön tai ilkeä, kun ei ilmoita... Joku ihmeen kynnys siinä vain on. Ja suoraan sanoen välillä suututtaa, ettei hän voi ilmoittaa että sovittu peruuntuu.
Eikä aina saa aikaiseksi tehdä sovittua.
Ajattelee ilmeisesti, että hänen ei itse tarvitse katkaista ystävyyttänne. Hän odottaa ja toivoo, että kaikkien näiden tempausten jälkeen, sinä teet sen.
Jospa hän on jostain syystä kyllästynyt seuraasi, olet esim. liian ripustautuva. Tai sitten on löytänyt toisen ystävän, jonka kanssa tuntee olevansa läheisempi. Mistäs näistä tietää.
Otappa nyt vähän etäisyyttä tähän henkilöön ja anna hänen itse ottaa yhteyttä. Jos on ottaakseen. Muuten voit sinäkin siirtyä elämässäsi eteenpäin.
että onko syy hänen käytökseensä jossain mitä teen. Mutta en ole ripustautuva, meillä saattaa olla pitkiäkin aikoja, kuukausiakin välillä ettemme ole yhteydessä. Päin vastoin, minä elän melko kiireistä elämää, hänellä taas on vapaa-aikaa paljon enemmän.
Äh, en tiedä. Tiedän että hänellä on paljonkin muita ystäviä, niin kuin minullakin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Jostain syystä vain ei uskalla koskaan perua mitään sovittua...
niin, en tiedä, ehkä ystäväni on masentunut.
Ei kai tätä auta yksinään enää miettiä, täytyy nostaa kissa pöydälle.
ap
Siinä on monesti ystävyys mennyttä,näin ainakin M&P kanssa.
Ota oikeasti etäisyyttä. Odota niin kauan että hän ottaa yhteyttä! Joihinkin ihmisiin voi vain uupua, ilman että haluaa mitään pahaa, eikä sitä haluaisi sanoa heille itselleen ettei kuitenkaan kokonaan menettäisi heitä.
Kokemusta on...
Ehkä kyse on persoonallisuuspiirteestä, joka sinun täytyy hyväksyä, jos haluat olla ystävä.
Et voi kuitenkaan valittaa täällä, jos tiedät, että tällainen käytös on tyypillistä hänelle, etkä koskaan keskustele hänen kanssaan asiasta.
koska en oikein pidä heitä sillä tavoin ystävinä. Toinen on rasittava, paapattaa omia juttujaan tauotta ja niissä ei ole päätä eikä häntää. Ei koskaan kysy, mitä mulle kuuluu, vaikka tietäisi mun aloittaneen uudessa työssä. No, olkoon tossa. Kuuntelen, kun jaksan. Onhan hän hupaisa omalla tavallaan. Maailmani ei silti kaadu, vaikken ikinä kuulisi enää mitään.
Toinen taas on fiksumpi, muttei olla samalla aaltopituudella. Tavallaan ok pitää hänetkin verkostossa, mutta taas kerran ei haittaisi, vaikken kuulisi koskaan mitään. Tuntuu aina kauhean raskaalta tavata, kun on kiireitä ja ei oikein innosta.
Sitten taas ne oikeat ystävät. Niihin on kiva pitää yhteyttä ja tapaamisten eteen jaksaa nähdä vaivaa.
Eli ap, ehkä te ette ole niin hyviä ystäviä sitten loppujen lopuksi.
Jotkut kaverit niin innoissaan aina suunnittelevat jotain shoppailureissuja, laivalle menoa tms juttuja jo monen viikon/kuukauden päähän, enkä kehtaa olla että juu sori ei oikein innosta tai tuskin jaksan. Sit vaan myöntelen että joo täytyy kattoa ja joo olis kivaa, vaikka tiedän etten oikeasti jaksa tai halua lähteä mukaan.
Sit jos oikeasti jostain tärkeästä kyse ja jotain sovitaan niin siitä pidän kyllä kiinni.
minusta vain on kurjaa, kun soitellaan vaikka päivällä ja hän aikoo tulla illalla käymään niin sitten häntä ei kuulukaan. Eikä vastaa puhelimeen jos soitan.
Tai jos ollaan sovittu, että lähdetään yhdessä jonnekin, ja nähdään esim. kaupungilla parin tunnin päästä. Että hän soittaa minulle. Mutta ei soitakaan, emmekä tapaakaan.
Kerran on myös luvannut auttaa minua tiettynä päivänä yhdessä melko isossa asiassa, josta en olisi yksin selviytynyt. Mutta mitään ei kuulu, ilman selityksiä jäin silloinkin. Onneksi sain erään toisen ystävän hätiin avukseni.
Ap
No tämmöinen ei kyllä ole kivaa :O
-17-
Mikä tuossa on ongelma? En ymmärrä.
Ja tuollaiset saavat sitten äänestää... hip hurraa!
Mikä tuossa on ongelma? En ymmärrä.
Täh?
Ja tuollaiset saavat sitten äänestää... hip hurraa!
vittu mikä urpo oot!
Jotkut kaverit niin innoissaan aina suunnittelevat jotain shoppailureissuja, laivalle menoa tms juttuja jo monen viikon/kuukauden päähän, enkä kehtaa olla että juu sori ei oikein innosta tai tuskin jaksan. Sit vaan myöntelen että joo täytyy kattoa ja joo olis kivaa, vaikka tiedän etten oikeasti jaksa tai halua lähteä mukaan.
Sit jos oikeasti jostain tärkeästä kyse ja jotain sovitaan niin siitä pidän kyllä kiinni.
Miksi et voi rehellisesti perua reissua? Tätä ihmettelen ystävänikin kohdalla, kun hän vielä itse ehdottaa esim. tulevansa kylään, eikä sitten ilmoita mitään. Minusta on paljon loukkaavampaa, että sovitaan, ja sitten toinen ei tulekaan, kuin se, että olisi reilusti peruttu.
Vaikea muutenkaan kuvitella, että hän eroon haluaisi, kun olen ollut mukana hänen aloitteestaan melko monessa todella tärkeässä asiassa hänen elämässään... Vaikka välillä onkin ollut pitkiäkin aikoja, että elämä on kuljettanut meitä kauempana toisistamme - ei silti koskaan niin, että olisi huonoista väleistä johtunut.
Ja jollekulle kysyneelle tiedoksi, että ei ole entinen bi-rakkaus.
En ymmärrä.