Lue keskustelun säännöt.
Lasten isovanhemmat ja alko, *huoh*, mitä tehdä?
27.10.2011 |
Lyhyesti: isovanhemmat (äitini ja miehensä) ns. kulissit-pystyssä -juoppoja, joka ilta pitää juoda vähintään muutama annos, usein paljon enemmän.
Asumme kaukana, ja pari vuotta sitten pyysin, että olisivat selvin päin tavatessa, jonka lupasivat. Menimme käymään, ja kas kummaa, vaari alkoi lasten nukkumaan mentyä kiskoa alkoa kuin viimeistä päivää. Lähdimme kotiin seuraavana päivänä (kyllä sapetti ajaa yksin lasten kanssa 500 km sinne ja sama takaisin).
Pitkään aikaan emme käyneet kun sanoin että emme enää tule jos juovat ja pyysin etteivät kutsu jos eivät voi olla ilman. Viimein kutsu kävi, ja menimme käymään. Pari yötä meni ok, vaikka piilossa taisivat juoda hiukan, asiallisesti kuitenkin. Ahdisti silti, kun en osaa luottaa, että alkoholisti pystyy pitämään tolkun juomisessa, kun usein ennenkin mennyt "överiksi", eli on sössötetty lasten kuulleen ihan sopimattomia ja horjuttu selvää teeskennellen ympäriinsä.
Nyt sitten vaari tuli ohikulkumatkalla yökylään, ja ihan pokkana toin 6 kpl isoja oluita mukanaan ja alkoi juoda. Eihän tuommoinen määrä tunnu alkoholistilla missään, eikä mitään häiriötä ole ollut, mutta silti AHDISTAA ihan älyttömästi, ja olen ollut niin häkeltynyt, etten ole sanaa suustani saanut. Toivon että olisin jotakin saanut sanottua, mutta EI! Niin raukka olen, vaikka useinkaan minulla ei jauot suuhun mene normaalisti.
Monet kerrat on sanottu, että meillä ei juoda ja emme halua tavata, jos juovat, mutta silti nyt kaksi kertaa ovat pettäneet luottamuksen, vaikka parin vuoden takaisen kriisin jälkeen lupasivat ettei sama koskaan toistu jne.
Mitä minun pitää tehdä? Kokonaan välit poikki vai mitä? Ovat varanneet meille ensi kesäksi yhteisen lomamatkankin, ja nyt aloin miettiä, että ei kyllä ollenkaan tee mieli lähteä, jos on se riski, että lapset joutuu viikon katsomaan heidän kännäämistään (omat hotellihuoneet ovat toki, mutta silti).
Hyviä ideoita?
Kommentit (19)
oletteko laittaneet välit poikki, vai onko jollain onnistunut tuo vain selvänä tapaaminen? Pitkän välimatkan vuoksi ei viitsi ottaa riskiä että menisi vain katsomaan mikä on kunto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemusta ei ole, mutta siskoni on alkoholisti. Hänen tyttärensä lopetti käymisen hänen luonaan lapsensa kanssa, koska mummo ei pystynyt olemaan selvä. Kerran satuimme yhtäaikaa kylään sinne, ja sisko oli aivan tolkku pois, vaikka tytär oli vauvan kanssa kylässä pitkästä aikaa. Seuraavana päivänä hän oli selvinpäin, kunnes lapsi kävi nukkumaan. Sen jälkeen hän joi tyttäreltä salaa keittiön kaapissa. Pahinta on, että mummo (siis siskoni) ei edes tajua hävetä kännissä oloaan. Tytär lapsineen asuu 400 km päässä. Tytär ilmoitti tekstarilla, että ei tule enää mummolle, koska lapsi pelkää olla mummon sylissä, vaistoaa sen, että mummo ei ole täysissä voimissa. Eikä tyttärestäkään ole kivaa katsoa juopunutta äitiään silloin harvoin, kun näkevät. Siskoni vastasi viestiin "OK". Välit ovat viileät, pakollinen kommunikointi (lapsen kuulumiset)hoidetaan tekstareilla. Tytär kärsii tilanteesta, koska haluaisi lapsellaan olevan mummon. Mummolle kuitenkin viina on tärkeämpää. Surullista.
Minun äitini haluaa ja toivoo tosi paljon, että saisi olla mummona. Mutta ei ymmärrä miksi kännimummo ei kelpaa. Mielikseni kuitenkin lupaa olla selvänä, ja useimmiten onkin. Sen sijaan vaari pilaa lähes aina tapaamiset - ei siis ole isäni vaan äidin "uusi" mies (naimisissa 20v).
Säälittää äitini, kun luultavasti menettää meidät tämän takia. Mies ei päästä häntä yksinkään kyläilemään.
Ap
näki vanhimman lapseni muutaman kerran ihan pienenä - oli kännissä -> en mennyt enää. Keskimmäisen (+ tietty esikoisen) kerran meidän häissämme pari vuotta viimeisen kohtaamisen jälkeen - oli kännissä... Nuorinta ei koskaan sitten tavannutkaan...
Mäkin joka kerta pyysin, että josko mitenkään vois olla sen verran selvin päin, että kylään kerittäisiin. Mutta ei.
Itse olen kattellut isää tuhannen päissään niin pienestä kuin muistan ja ihan liian monta kertaa. Samaa en halunnut omilleni. Isä sitten saikin itsensä juotua hengiltä 55 vuoden iässä. Vielä edes vanhin lapsi ei jostain syystä ole pahemmin kysellyt, miksei me koskaan käyty papan luona. En sitten tiedä muistaako hän jotain noista harvoista vierailuista tms. Ikää tytöllä kuitenkin jo 8 vuotta.
Tietysti ikävää kun toinen pappa oli mikä oli... mutta parempi silti näin. Eikä enää edes tarvitse miettiä ja surra. Helpompaa mulle, kun pappa on kertakaikkiaan kuollut, eikä tarvii selitellä. (Kuulostaa kauhealta, mutta totuushan se on...)
että vanhemmillasi on noin ahdistunut suhde alkoholiin - sinä et kestä pienintäkään juomista, he eivät voi pidättäytyä kun tapaavat sinua - on parempi että ette tapaa.
Muutenhan te vain juhlapyhinä tai yhteisellä lomamatkalla vahditte ja vaanitte toisianne eikä kellään ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme nykyään tapaa ukkia koska on ollut viimeiset kerrat kännissä kun olemme sinne menneet ja viimeisen kerran jopa kun tuli meille kylään (hällä oli toinen kuski ratissa). Ja aina oli siis sovittu ettei oteta alkoa kun meillä on pienet lapset.
Omaa isäni ja äitiäni lakkasin tapaamasta heti kun muutin pois kotoa jos ovat kännissä. Jos soittivat mulle kännissä niin varmistin asian ja pyysin soittamaan uudestaan kun ovat selvinä.
Ja meillä nämä kännit ovat olleet kunnon kännejä, ei todellakaan mitään pientä viinin lipittelyä.
On siis alkoholisti tietenkin, kuten isänikin. Olen kieltänyt soittamasta kännissä, sanonut, että meille ei tulla humalassa ja jos he juo kun me mennään sinne, niin me lähdetään heti pois. Tämä onnistuu, kun välimatkaa on vain 140km. Jos olisi 500km, niin enpä kovin heloposti lähtisi kokeilemaan.
Kerran äiti on juopotellut kun me on menty, silloin lähdimme heti tilanteen tajuttuamme pois. Yöksi emme tuon jälkeen ole tainneet jäädä kuin pari hassua kertaa, en vain uskalla enää. Pidimme myös noin puolen vuoden tauon tapaamisissa tuolloin.
Alkoholi menee monilla lastenlasten edelle ja se on ikävää. Joku sellainen ei tätä juomattomuuspyyntöä ehkä ymmärrä, joka ei ole elänyt alkoholistivanhempien kanssa lapsuuttaan... Ei siitä kuule mihinkään kohtuukäyttöön palata eikä niihin isovanhempiin voi luottaa tipan tippaa kun ne juo! Ei voi tietää, onko kahden kaljan jälkeen vuorossa pullo kirkasta.
Yhteiselle lomamatkalle en lähtisi mistään hinnasta. Meillä mun aikuiset siskot oli äitin kanssa lomareissulla ja äitin puolelta meni juopotteluksi, kyllähän se matkan latisti vaikka lapsia ei ollut mukana... Saati sitten jos olisi oillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ihmetellyt tätä suomalaista mentaliteettia, että jos otetaan viiniä ruoan kanssa niin heti on huono äiti tms.
Nykyään se menee kai jo niin, että isovamhemmatkaan ei saa ottaa lasillista viiniä kun hullut on heti höyryämässä ja uhkaamassa, ettei saa tavata lapsenlapsiaan.
Meillä vanhemmat otti kun olin lapsi ja pitivät juhlia ja ei meistä serkuksista kukaan traumoja saanut. Oli vain kiva kun aikuiset oli niin leppoisia ja juhlamielelellä.
Meillä vanhemmat otti kun olin lapsi ja pitivät juhlia ja ei meistä serkuksista kukaan traumoja saanut. Oli vain kiva kun aikuiset oli niin leppoisia ja juhlamielelellä.
kuin ongelmakäyttö. Jos jo lapsena on saanut katsella sammuneita, oksentavia, housuunsa pissanneita aikuisia niin ei välttämättä halua samaa lapsilleen. Moni alkoholistin lapsi on joutunut aikuistumaan varhain ja ottamaan jo lapsena sellaista vastuuta, joka kuuluisi vanhemmille. On ihan hyvä suojella lasta alkoholisoituneilta isovanhemmilta, vaikka se sitten tarkoittaakin ilman isovanhempia kasvamista. Alkoholisoitunut isovanhempi on aivan eri asia kuin jos isovanhemmat nauttivat lasin viiniä ruuan kanssa. Saunakaljakin lienee isovanhemmille sallittu, mutta enpä veisi lastani katsomaan jatkuvaa tissuttelua, sammumista ja sammallusta.
Tätä asiaa ei taida ymmärtää ne, joiden vanhemmilla ei ole alkoholiongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ihmetellyt tätä suomalaista mentaliteettia, että jos otetaan viiniä ruoan kanssa niin heti on huono äiti tms. Nykyään se menee kai jo niin, että isovamhemmatkaan ei saa ottaa lasillista viiniä kun hullut on heti höyryämässä ja uhkaamassa, ettei saa tavata lapsenlapsiaan. Meillä vanhemmat otti kun olin lapsi ja pitivät juhlia ja ei meistä serkuksista kukaan traumoja saanut. Oli vain kiva kun aikuiset oli niin leppoisia ja juhlamielelellä.
Jos on lapsena joutunut alkoholisti-isänsä pahoinpitelemäksi, joutunut soittamaan poliisit perään kun tämä lähtee kännissä rattiin, katsonut juomista, riehumista ja sekopäistä menoa vuodesta toiseen, niin ANTEEKSI VAAN, mutta ei ole ihme nipottamista, jos ei halua lapsilleen samaa!!!
Helvetti kun teidän on vaikea ymmärtää, että tässä maassa on paljon ALKOHOLISTEJA jotka on pilanneet monen lapsen lapsuuden. Kuka hullu nyt enää omien lasten lapsuutta haluaisi saman menon vierestä seuraamiselle pilata? Kyllä se kuule jättää ikuiset jäljet, jos mummo ja vaari on änkyräkännissä kyläilyjen aikana.
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta olen päättänyt, että heidän ei tarvitse kenenkään kännäilyä katsella.. (En toki meinaa heitä pullossakaan pitää, pahan maailman ulottumattomissa, jottei todellisuus iske liioin vasten kasvoja jossain vaiheessa. -Tämä maailma kun on mikä on..)
Muistan lapsuudestani kuinka omat vanhempani ryyppäsivät isovanhempieni kanssa. Ei ole alakouluikäisen hommaa raahata sammunutta äitiä sisälle, ettei palellu. Samalla mummo oksentaa päällensä ja miesväki makaa sammuneena öristen kuka missäkin.. Ihan vitusta tollanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta niin ajankohtainen. Ikävintä näissä alkkis-isovanhemmissa, on se suru siitä, että lapsilla ei ole turvallista mummolaa. Pelottaa aina äitini soittaessa, että onko kännissä, kun soittaa. Ahdistaa koko paska ja nousee vanhat traumat pintaan.
Kulunut mutta niin hyvä sanonta: "Anna raitis joulu lapselle!"
Jos mummolla ja vaarilla on alkoholiongelma,alkoholismi niin ei se ole sopimuksista kiinni:viina vie ja vaikka itse haluaisikin niin jupmista eo voi juurikaan kontrolloida. se on ongelman ydin. Joten vain asiassa toimintakykyinen voi toimia:pidä etäisyyttä ja älä usko lupauksiin. Alkoholisti ei ilkeyttään juo vaan sairauttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ajatuksia tämä aihe teissä herättää? Nostan vanhan ketjun sillä itse olen elänyt lapsuuteni alkoholistivanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajatuksia tämä aihe teissä herättää? Nostan vanhan ketjun sillä itse olen elänyt lapsuuteni alkoholistivanhempien kanssa.
Omituinen vaari, asuu 500km päässä ja tulee ohikulkumatkalla käymään.
Vanhempani ovat myös jonkin asteisia alkoholisteja. Ovat lapsuuteni juoneet viikonloppuisin ja nyt eläkkeellä tissuttelevat melkein joka ilta, viskiä ja sen sellaista. Käyvät todella usein laivalta hakemassa uuden lastin juomia, hämmentävää. Iltaisin tietävät jo olla soittelematta kännissä, en vastaa. Kun juovat, niin heidän persoonallisuutensa kääntyvät toisin päin, isästäni (äkkipikainen kiukuttelija) tulee hauska, rento ja leppoisa ja äidistäni (sydämellinen ja rauhallinen) tulee kiukutteleva isälle piikittelijä. Tietysti vasta silloin äiti uskaltaa sanoa isälle vastaan päivän nieltyään kiukkua, kun isä taas pyrkii lepyttelemään päivällä tekemäänsä mielipahaa. Sairasta etten sanoisi. Ja eivät ymmärrä miksi heitä ei haluta nähdä useammin. Ei ole edes mitään keskusteltavaa, koska isä lyttää kaiken.
Kun isäni jäi kiinni juomisesta esikoiseni ollessa yökylässä, en enää päästänyt. Tästä kärsi myös äitini.
Nuoremmat lapset eivät ole olleet yökylässä mummolassa, joka on hyvin ikävää kaikkien kannalta. Olemme käyneet kylässä päiväseltään.
Lapsille olemme kysyttäessä kertoneet, että pappa on sairas ja siksi sinne ei voi yökylään mennä.
Miten annoit pysyä sen teillä ryyppäämässä? Sen verran pitää selkärankaa ja suojeluvaistoa olla että vaikka huutamalla, uhkaamalla tai jos ei muuta niin poliisilla ulos! Jos ei ole aikaisemmin ollut, nyt on aika opetella. Älä anna lasten kärsiä.
Luotto olisi mennyt jo kokonaan. Meillä meni anopilla paljon vähemmästä...