Tuntuu että muut saa parempaa palkkaa enkä ymmärrä miksi
Kävin koulut, vedin loppuun asti ja sain Ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Tiedän itsekin, että oon älykäs. Ymmärrän asioita nopeasti, hahmotan kokonaisuuksia ja teen työni hyvin usein paremmin kuin moni muu.
Silti mun palkka ei näytä siltä.
Katson kavereita, joilla ei ole samaa koulutusta. Ne on mennyt suoraan töihin, oppinut tekemällä. Ja silti ne saattaa tienata enemmän kuin mä. Se tuntuu oudolta. Vähän epäreilultakin.
Mietin välillä, missä kohtaa menin pieleen.
Teen työni tunnollisesti. Ehkä liiankin. Haluan tehdä asiat kunnolla, en hosuen. Mutta samalla huomaan, että työelämä ei palkitse pelkkää huolellisuutta tai älykkyyttä. Täällä palkitaan se, kuka saa tuloksia näkyvästi aikaan nopeasti, riittävän hyvin.
Mä taas jään helposti miettimään liikaa.
En myöskään pidä itsestäni ääntä. Ajattelen, että kyllä hyvä työ huomataan. Mutta usein sitä ei huomata, ellei itse tuo sitä esiin. Samaan aikaan joku toinen uskaltaa pyytää lisää palkkaa tai vaihtaa paikkaa, ja menee ohi.
Se turhauttaa.
Tiedän, että mulla on osaamista. Mutta se ei yksin riitä. Tässä pelissä pitää myös osata näyttää se, pyytää siitä ja joskus jopa myydä itseään.
Ja ehkä vaikein ajatus on tämä:
ei riitä, että oon älykäs mun pitää myös toimia sen mukaisesti.
Kommentit (16)
Aloituksesi perusteella kyllä kuulosti siltä, että ymmärrät ne syyt miksi saat vähemmän. Tuohan sen on, että sun on tuotava itseäsi enemmän esille.
Minäkin olen saanut aina liian pientä palkkaa paitsi ailloin kun tein provikkapalkkaa (jolloin taas intouduin tekemään niin paljon hommia, että rikoin itseni fyysisesti). Olen ujo ja vähän kyynistynyt. En jaksa enää taistella. Tietysti tilanne kyynistää aina vain enemmän.
Neuvottele työnantajan kanssa ja tee urasuunnitelma jonkun ammattilaisen kanssa. Kuulostat siltä, että odotat passiivisesti tulevasi huomatuksi ja palkituksi. Se ei valitettavasti mene niin.
Tutkitusti palkka on aina suurempi niillä, jotka vaihtavat työnantajaa useammin. Työpaikkaa vaihtaessa voi helposti saada yli 10% lisää palkkaa, kun taas vastaava palkankorotus usein vaatisi merkittävää muutosta työtehtävissä.
Nykyisessä työssä lisää palkkaa voi yleensä saada vain ottamalla lisää vastuuta ja/tai työtehtäviä. Olen itse jo sen verran kyynistynyt, etten oikein suostu lisätöihin elleivät ne näy palkassa. Poikkeuksena se, jos haluan nimenomaan tiettyä työkokemusta (joka auttaa saamaan taas seuraavan, vastuullisemman roolin). Toisaalta vaihdan duunia n. 5v välein, edeten vastuullisempiin/paremmin palkatuihin positioihin.
Itsehän sen sanoit. "Täällä palkitaan se, kuka saa tuloksia näkyvästi aikaan nopeasti, riittävän hyvin."
Tätä kutsutaan tehokkuudeksi, joka tuo rahaa sisään. Kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle, vaan riittävän hyvin.
Ei työelämässä makseta huolellisuusesta ja älykkyydestä, vaan tuloksesta. Se saa eniten palkkaa, joka tuottaa yritykselle eniten. Toki älykkyys ja huolellisuus voi auttaa tässä, mutta ne ei yksin riitä.
Se, joka tekee parasta työnjälkeä ei välttämättä ole tuottavin työntekijä, jos joku toinen tekee samassa ajassa kolme vastaavaa vähän huonompaa mutta kuitenkin kelpaavaa ja siinä samassa vielä osaa myydä ja tuo lisää asiakkuuksia. Näin ainakin yksityisellä sektorilla, missä pääsääntöisesti raha ratkaisee. Se joka tuo eniten rahaa yritykselle, saa myös eniten rahaa yrityksestä, noin kärjistettynä.
Vierailija kirjoitti:
Neuvottele työnantajan kanssa ja tee urasuunnitelma jonkun ammattilaisen kanssa. Kuulostat siltä, että odotat passiivisesti tulevasi huomatuksi ja palkituksi. Se ei valitettavasti mene niin.
Yhteiskunnan pitäisi palkita hyvästä työstä ja osaamisesta. Ei omahyväisestä itsensä markkinoinnista ja opportunismista.
Ne saavat parempaa palkkaa, jotka sitä vaativat. Miksi pomo maksaisi sinulle enemmän palkkaa kun teet työt tuollakin?
Ei pomo ole mikään etiikan filosofi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvottele työnantajan kanssa ja tee urasuunnitelma jonkun ammattilaisen kanssa. Kuulostat siltä, että odotat passiivisesti tulevasi huomatuksi ja palkituksi. Se ei valitettavasti mene niin.
Yhteiskunnan pitäisi palkita hyvästä työstä ja osaamisesta. Ei omahyväisestä itsensä markkinoinnista ja opportunismista.
Mutta ei palkita, niin ehkä se on oikein. Maailman kaikkeus on täydellinen järjestelmä
Naisten euro on muuten 100 centtiä
"Multivariaattinen analyysi" Jordan Peterson korostaa, että laskettaessa palkkaeroa, tutkimukset huomioivat useita muuttujia, kuten ikä, ammatti, persoonallisuus ja kiinnostuksenkohteet. Hän sanoo:
> Multivariate analysis of the pay gap indicates that it doesnt exist
Eli yksittäiseen palkkaeroon ei voi selkeästi vetää johtopäätöstä syrjinnästä ilman näiden muiden tekijöiden huomioimista.
Petersonin mukaan sukupuolten välillä on keskimääräisiä eroja persoonallisuudessa:
Naiset ovat keskimäärin sovinnollisempia ja tunnollisempia.
He valitsevat todennäköisemmin ihmiskeskeisiä ammatteja (esim. hoiva-ala, opetus).
Miehet ovat kilpailuhenkisempiä ja valitsevat todennäköisemmin teknisiä, korkean riskin ja korkean palkkion aloja (esim. teknologia, yritysjohto).
Koska nämä alat eroavat palkkatasoltaan, syntyy tilastollista palkkaeroa vaikka suoraa syrjintää ei tapahtuisi.
Naiset arvostavat enemmän työn ja perheen tasapainoa, erityisesti lasten saamisen jälkeen.
Miehet ovat keskimäärin valmiimpia tekemään pidempiä työpäiviä, matkustamaan enemmän, ottamaan enemmän riskejä ja kilpailemaan ylennyksistä.
Näiden valintojen seurauksena miehillä on usein paremmat mahdollisuudet nousta urallaan mikä näkyy palkassa.
Can do -asennetta arvostetaan yleensä aina enemmän kuin ikivanhaa tutkintoa, ämpyilyä ja loputonta itsetutkiskelua.
Toisaalta myös usein (ei pärjänneiden?) keskuudessa vallinnut käsitys että vain kyynärpäillä pääsee eteepäin, ei mielestäni enää päde kovinkaan paljoa työelämässä. Näin ainakin teknisillä aloilla. Jos haastattelussa tietää mielestään kaikesta kaiken, ei todennäköisesti ole sopiva henkilö tehtävään.
Työnantajat hakevat ainakin it-alalla ja tässä järjestyksessä: valmista osaamista, hyviä vuorovaikutustaitoja ja käytännönläheistä ongelmien ratkaisua.
Paljonko se sun palkka on? Mulla on 8062€/kk ja samat "koulut" käynyt, utta 1990-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Naisten euro on muuten 100 centtiä
"Multivariaattinen analyysi" Jordan Peterson korostaa, että laskettaessa palkkaeroa, tutkimukset huomioivat useita muuttujia, kuten ikä, ammatti, persoonallisuus ja kiinnostuksenkohteet. Hän sanoo:
> Multivariate analysis of the pay gap indicates that it doesnt exist
Eli yksittäiseen palkkaeroon ei voi selkeästi vetää johtopäätöstä syrjinnästä ilman näiden muiden tekijöiden huomioimista.
Petersonin mukaan sukupuolten välillä on keskimääräisiä eroja persoonallisuudessa:
Naiset ovat keskimäärin sovinnollisempia ja tunnollisempia.
He valitsevat todennäköisemmin ihmiskeskeisiä ammatteja (esim. hoiva-ala, opetus).
Miehet ovat kilpailuhenkisempiä ja valitsevat todennäköisemmin teknisiä, korkean riskin ja korkean palkkion aloja (esim. teknologia, yritysjohto).
Koska nämä alat eroavat palkkatasoltaan, syntyy tilastollista palkkaeroa vaikka suoraa syrjintää ei tapahtuisi.
Naiset arvostavat enemmän työn ja perheen tasapainoa, erityisesti lasten saamisen jälkeen.
Miehet ovat keskimäärin valmiimpia tekemään pidempiä työpäiviä, matkustamaan enemmän, ottamaan enemmän riskejä ja kilpailemaan ylennyksistä.
Näiden valintojen seurauksena miehillä on usein paremmat mahdollisuudet nousta urallaan mikä näkyy palkassa.
Jos miehet tekevät enemmän töitä, niinkuin todellisuudessa tekevät, niin miten naiset voivat olla tunnollisempia? Tunnollisuushan on juuri pohjimmiltaan ahkeruutta.
Väite perustuu oletukseen, että enemmän töitä tarkoittaa automaattisesti suurempaa tunnollisuutta, mutta nämä eivät ole täysin sama asia. Tunnollisuus viittaa yleensä siihen, kuinka huolellisesti, järjestelmällisesti ja vastuullisesti ihminen hoitaa tehtävänsä ei pelkästään siihen, kuinka paljon aikaa tai määrää työtä tekee.
On mahdollista, että miehet keskimäärin tekevät enemmän palkkatyötunteja tietyissä tilanteissa, mutta se ei yksin kerro työn laadusta tai suhtautumisesta velvollisuuksiin. Tunnollinen ihminen esimerkiksi suunnittelee työnsä hyvin, noudattaa sovittuja aikatauluja, viimeistelee tehtävät huolella ja kantaa vastuuta myös pienistä yksityiskohdista. Nämä piirteet voivat ilmetä riippumatta siitä, kuinka monta tuntia töitä tekee.
Lisäksi työn käsite on laajempi kuin pelkkä palkkatyö. Monet naiset tekevät paljon näkymätöntä työtä, kuten kotitöitä ja hoivatyötä, joita ei aina lasketa samalla tavalla. Tunnollisuus voi näkyä juuri tällaisessa arjen vastuunkannossa.
Siksi tunnollisuus ja ahkeruus eivät ole täysin synonyymejä. Ahkeruus viittaa enemmän työn määrään, kun taas tunnollisuus korostaa työn laatua ja vastuullisuutta. Näin ollen on mahdollista, että joku tekee vähemmän tunteja mutta on silti tunnollisempi työnsä tekemisessä.
Minä aikoinaan 90-luvun lamassa laitoin liian pienen palkkatoiveen ja kärsin siitä 12 vuotta. Kehityskeskustelussa esimies totesi, ettei palkka pyytämällä nouse vaan tehtäviä vaihtamalla. Niinpä sitten hain parempaa paikkaa kunnon pakkatoiveella. Sain paikan ja pyytämäni palkan.
Samaan aikaan työkaverini, joka oli koko ajan saanut parempaa palkkaa kuin minä, myi vuorostaan itsensä liian halvalla toiselle osastolle.
Mitä tästä opimme?