Katseletko tähtitaivasta iltaisin?

Ovat upeita kiviä :)

Joo, yritän aina löytää suosikkitähteni Betelgeusen.

Juu mutta katulamput häirittee aina. Hienon näköstä kun näkyy kunnolla ja sielä liikkuu aina vaikka mitä jännää myös. 

Katselen! Asun maalla niin täällä ei ole valosaastetta, upeasti näkyy. Muutama ilta sitten näkyi myös revontulia. hailakoita kun oli pilvistä mutta kumminkin. Joskus on mahtava värien leimu ja loimu.

Kaupungissa ei näe tähtiä, koska on liikaa valoja. Harmi siinä mielessä. 

Vaikea on Suomenperslävessä katsoa kun taivas jatkuvasti pilvessä.

Ei näy, liikaa valosaastetta😒

Joskus katselen. Vielä on kovin kylmä pidempiä aikoja tähyillä. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani on tähtitaivaan katselu aavikon laidalla, yöllä oli lämmintä ja valosaastetta ei ollut käytännössä lainkaan. Tähdet tuntuivat olevan todella lähellä ja niitä näytti olevan valtavan paljon kun himmeämmätkin erottuivat.

Joskus. Haluaisin päästä paikkaan, missä ei ole valosaastetta yhtään. Lapsena koin sellaisen hetken ja muistan vieläkin sen tunteen, kun koko tähtitaivas oli ylläni kaikessa komeudessaan. Mutta näkyyhän täällä kirkkaimpia tähtiä ja planeettoja, joku aika sitten tarkistin Ursan sivulta, että se oli Jupiter, jota ihailin.  Jännä ja hieno tunne tulee kun katselee tähtitaivasta.

Katsoisin, mutta kaupungissa sironta.

Katselin joskus. Niitä oli pyörryttävän paljon.

Katselen tähtitaivasta kun on mahdollisuus. Kaunis näky. Hyvä taivasnäkymä on aina, kun lähden vanhemmiltani.

Musta ne on herttaisia. Ovat kuin suojana kauniille planeetallemme. Vaikka ovatkin järkyttävän välimatkan päässä.

Toisinaan. Asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Kyllä katselen. Myös tänään on tähtitaivas, vedin kaihtimet ylös ja katselin niitä, siellä vilkkui joku, varmaan lentokone. Kun menee ulos, ottaa termokseen kahvia ja lämpimät vaatteet päälle ja istahtaa ulos ja on aivan hiljaista ja tähtitaivas runsas, niin mitään sen ihanampaa ei ole. Yhtään ihmistä en siihen rinnalleni tarvitse, olen muutoinkin luontoihmisiä, pian saa mökille mennä katsomaan lintujen kevätpuuhasteluja ja kaikenlaista pientä ja isoa on liikenteessä. Ilman luontoa ja sen tuomaa mielenrauhaa, hyvää oloa ja hermojen latausta en tulisi toimeen. Olen monta kertaa miettinyt, miten luontoa voisi kiittää, tietenkin olla roskaamatta ja tekemättä mitään mikä ei sinne kuulu, mutta haluaisin antaa ISON kiitoksen sen antamista niin monista upeista kokemuksista ja elämyksistä.

Katselen aina, kun on mahdollisuus. Asun paljon maaseudulla. Tähtitaivas on kaunis. Tosin on jokseenkin pelottavaa, kun rupeaa pohtimaan avaruuden äärettömyyttä ja mitä kaikkea Maapalloakin uhkaavaa siellä voi piillä - enkä tarkoita mitään alieneja, vaan komeettoja ja supernovia ja hypernovia ja mustia aukkoja jne. Sekin on pelottava ajatus, että mitään merkkejä meidän planeetan ulkopuolisesta elämästä ei ole edelleenkään löydetty. Ihan yksinkö me olemme valtavassa maailmankaikkeudessa? Entä jos tuhoamme elämän täältä? Sitten koko avaruus on eloton eikä kukaan katsele tähtiä.

Vierailija kirjoitti:

Ovat upeita kiviä :)

Tähdet eivät ole kiviä vaan kaasupalloja.