Koiranpentu ja vauva
Meillä on ollut 20 vuotta aktiivisia, työlinjaisia koiria, joista viimeinen nukutettiin ikiuneen 16-vuotiaana alkuvuodesta. Meillä on myös 11-vuotias esikoinen, joka syntyi ja on elämänsä kasvanut koirien keskellä. Asutaan maalla ja meillä on iso aidattu piha ja tarha koppeineen valmiina. Koiran kaipuu on valtava, ja uusi pentu on suunnitelmissa.
Mutta nyt olenkin yllättäen raskaana, aivan ekoilla viikoilla tosin, 10 vuoden sekundäärisen lapsettomuuden jälkeen.
Tunteet on tosi ristiriitaisia. Olen odottanut pentua pitkään ja koti on todella tyhjä ilman koiraa. Pitkän lapsettomuuden jälkeen myös sisarus on erittäin toivottu vaikkakin odottamaton. Samalla muistan esikoisen vauvavuosista miten rankkaa oli huolehtia lapsesta isojen, aktiivisten ja reaktiivisten koirien keskellä ja sen jatkuvan riittämättömyyden tunteen, takaraivossa jyskytti että hyvät harrastuskoirat menee täysin hukkaan kun en pääse niitä treenaamaan ja tuloksia tekemään (sain niille kyllä tulokset sitten vauvavuoden jälkeen kun ei tarvinnut enää imettää).
Tuleva pentu olisi toisaalta rodun puolesta hieman helpompi luonteeltaan ja myös pienempi, perhekoirana kehuttu. Toisaalta esikoisen aikaan koirat olivat aikuisia ja koulutettuja.
Minkälaisia kokemuksia teillä on pennun/nuoren koiran ja vauvan kanssa elämisestä? Voiko kaikki mennäkin helposti?
Kommentit (6)
12v esikoinen varmasti voi auttaa osaltaan?
Jospa otat pennun tilalta aikuisen kodinvaihtajan, ei rescue, niin ei ole kahta kakaraa, ja 11v lapsesi voi osittain hoitaa sitä koiraa
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä mies?
Koira on koko perheen päätös ja lapsikin jo iässä jossa pystyy sitä vastuuta osaltaan ottamaan. Ei pitäisi olla sen suurempaa haastetta, jos kaikilla on tahtoa sitä vastuuta ottamaan.
Sun pitäisi parhaiten se oma perhe tuntea jääkö asiat yksin sun vastuulle vai onko muusta perheestä apua.
Meillä meni kivuttomasti, kun oli kaksi vastuunsa kantavaa aikuista ja lapset joita ei ollut kasvatettu kädettömäksi, eli se vaati koko perheen yhteistyötä.