Lue keskustelun säännöt.
Marttyrointi ottaa hermoon - pakko purkaa
15.11.2011 |
Olen muuten aika sävyisä ihminen, mutta marttyyrit ottaa mua hermoon niin paljon, että tekisi mieli luikkia saunaan puremaan pesuvamppua ulisten ja itseään huojutellen.
Valitettavasti kahdella erityisesti mulle läheisellä ihmisellä on taipumuksia marttyyriuteen: miehelläni, jolle on todella vaikeaa ilmaista omia tuntemuksiaan ja mielihalujaan, sekä ystävälläni, joka tuntuu saavan jopa jonkinlaisia kiksejä tuosta asenteestaan. Vähän aikaa sitten hän kertoi, että olivat menneet miehensä kanssa syömään, mutta ruoka oli ollut oletettua kalliimpaa, joten hän oli sitten jättänyt syömättä (vaikka oli kova nälkä) ja katsellut kun mies syö.
Kyllä mäkin saatan joskus "uhrautua" kumppanini eteen (esim. luopua jostain omasta haaveestani tai antaa mieheni syödä vaikka viimeisen palan jotain herkkua), mutten tosiaankaan kertoile niitä tarinoita muille. Rakastan tätä ystävääni, mutta mun on tosi vaikea suhtautua hänen marttyyriasenteeseensa. En tiedä, mitä hän haluaa minulta kertoessaan näitä juttuja, kiitostako? Oikeasti mieleni tekisi ravistella häntä ja huutaa, mutta olen aika empaattinen ihminen, joten en osaa. Joskus olen kyllä ahdistunut sanomaankin jotain. Miehelleni kyllä välillä huomauttelen tästä, toivon, että hän ilmaisisi selvemmin mitä haluaa, silläkin uhalla, että minä pahoittaisin joskus mieleni siitä.
Joo, pakko avautua tästä.
Kommentit (6)
passiivis-aggressiivinen piikittely! Tuo ystäväni harrastaa välillä myös tuota, tosin ei mulle vaan lähinnä perheenjäsenille.
Luulen, että tässä taustalla on se, että hän ei jotenkaan koe olevansa tarpeeksi arvokas ihminen kuin muutkin, siis hän ei ole samalla tavalla oikeutettu saamaan samaa kuin muutkin. Ehkä tyhmää, että mä ärsyynnyn siitä, mutta minkäs teet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mulkaisin äitiäni tossa lemmikkijutussa niin tokaisi takas, että niin, kaikenlaista voi tosiaan sattua, pitää varautua. Hei kamoon, ei hermoilevien lasten tarvi tietää kaikkia "pahin mahdollinen skenaarion" sisältöä.
Mä olen ajatellut, että marttyyrit tosiaan myös tahtoo kiillottaa omaa sädekehäänsä. Ja voi sitä loukkaantumisen määrää kun meet sanomaan, että hei "se ja se kyllä tarjoutui auttamaan, muttei sulle apu kelpaa". Mykkäkoulun alkaa jahka ensin nälväisty jotain..
-2-
passiivis-aggressiivinen piikittely! Tuo ystäväni harrastaa välillä myös tuota, tosin ei mulle vaan lähinnä perheenjäsenille.
Luulen, että tässä taustalla on se, että hän ei jotenkaan koe olevansa tarpeeksi arvokas ihminen kuin muutkin, siis hän ei ole samalla tavalla oikeutettu saamaan samaa kuin muutkin. Ehkä tyhmää, että mä ärsyynnyn siitä, mutta minkäs teet.
Ap
mielenkiintoista. Itse vastaavaa havaittuani epäilen, että taustalla on just toi huono "omanarvontunne" ja siihen liittyen se, että eivät jotenkin pysty kestämään muiden ihmisten mahdollisia negatiivisia reaktioita siihen, että he eivät uhrautuisi. Sitten tapahtuneen jälkeen ikään kuin kokevat, että toinen pakotti heidät uhrautumaan (tuolla negatiivisella reaktiolla, joka oli oikeastaan vain marttyyrin päässä).
Marttyyrin lähellä on vaikea olla, koska marttyyri ei viesti suorasti. Hänen puheeseensa kätkeytyy piiloviestejä jonka takia kanssakäyminen ei ole reilua.
Ystäväsi on sen verran kauempana sinusta, että sanoisin että anna olla, mutta miehesi vaikuttaa sinuun itseesikin. Parisuhteen tärkein asia on vuorovaikutus ja viestintä. Suora ja aito viestintä on valitettavasti tosi vaikeaa. Suosittelisin lämpimästi teille kurssia. Esim. http://katajary.fi/pariskunnille/vuorovaikutustaidot-parisuhteessa
Katajan sivuilla on muitakin kursseja.
Myös oman paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskus tai seurakuntasi saattaa järjestää aiheesta kursseja tai ryhmätapaamisia.
Tällä kurssilla paitsi opetellaan puhumaan oikein, kumpikin osapuoli, myös on mahdollista tutkistella syvemminkin omaa käyttäytymistään. Miksi marttyrimainen alistuminen on tullut kuvioon? Onko sen pohjalla "jalostettua" vihaa, omien tarpeiden laiminlyömistä..?
Suosittelen, että työstätte asiaa, sillä kyse on selvästi liittoonne vaikuttavasta asiasta
diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat
MInulla on myös marttyyriäiti ja tietysti olen valinnut miehenkin samaa laatua.Olen aivan loppu heidän kanssaan, enkä oikein aina saa kiinni siitä mistä oikein on kyse. Itse olen "omat asiani" selvittänyt terapiassa, mutta eipä se paljoa sitä yhteistä kommunikointia auta. Taidan myös olla liian kiltti kun vain hetkittäin pystyn näkemään sen marttyyriuden taakse, ettei siellä ole mitään hyvää tahtoa tai yritystä vaan jotain henkilökohtaisia ongelmia joista nämä marttyyrit eivät halua ottaa vastuuta. Mä alan luoua toivosta koska elämässä on nyt muutenkin rankkaa, eikä noilta marttyyriläheisiltä saa kuin syyllistämistä ja tosiaan- en ole ajatellut että kyseessä on epäsuora viestintä- koko ajan olen kuulemma ymmärtänyt kaiken väärin ja kaikkea on sovittu- vaikka mulla ei ole mitään muistikuvaa- minkäänlaisesta ongelmanratkaisusta ei voi puhua, tuntuu että kaikki asiat ja sopimukset ovat epämääräisiä.Kertokaa pliis lisää tuosta marttyyriudesta!
Ja eräs ystäväni kanssa: aina ruikutetaan elon raskautta ja kuitenkaan apu ei kelpaa jakamaan taakkaa, ei keltään kelpaa se apu. Jos joku tulis jakamaan takkaa niin ei vois marista sitä raskautta.
Lisäksi äitini on myös "hyvän tahdon" piikittelijä. Saattaa lasten kuullen, jotka jännittää lemmikin leikkausta, ihan vain ohimennen "hyväntahtoisesti", että toivottavasti ei ny kuole siihen leikkaukseen, tässä elämässä kun ei aina mee niin kuin pitää ja monenlaisiin komplikaatioihin totuttu ja syvä huokaus perään. Voit kuvitella miten se rauhoitti lemmikin kohtaloa hermoilevia lapsia..