Syntyperäinen helsinkiläinen!

Kiitos kysymästä. Jokaisessa paikassa.

Porvooseen muutin 20 vuotta sitten. Viihdyn äärettömän hyvin. Helsinki on niin vastenmielinen nykyään, ettei halua edes käydä ellei ole pakko. Ja harvoin on.

Asuin 10 vuotta Jyväskylässä. Viihdyin aluksi, mutta sitten kävi liian pieneksi se paikka. Palasin Helsinkiin. Paluumuutosta on aikaa jo melkein 20 vuotta. Oli oikea päätös tulla takaisin. Tosin minun onkin mahdollista asua missä haluan.

Muutin 7v sitten turkuun, työn perässä, ja vaimoni sai töitä melko heti. Teimme mukavan tilin omistusasunnolla.

Ollaan viihdytty todella hyvin, elämisen ja asumisen hinta aivan eri, rahaa jää käyttöön aivan eri tavalla, ja lapset pystyy harrastamaan monenmoista nyt. Kivisessä keskustassa nämä harrastustukset ei olisi onnistuneet. 

Kehyskuntaan muutin 28v sitten enkä ole katunut päivääkään.

Yksi lapsista palasi Helsinkiin, yksi muutti Espooseen ja yksi 150km päähän Helsingistä

Kehyskuntiin noin 10 vuotta sitten. Eipä ole kaduttanut. Ei Helsingissä ole mitään, mitä olisin jäänyt kaipaamaan. Ravintolatarjonta ehkä, mutta ei se ole niin tärkeä asia.

Asuin Espoossa vähän aikaa, mutta en viihtynyt. Kaikki liian kaukana. Muutin sitten takaisin kehä ykkösen sisälle.

Asuin 90-luvun Joensuussa. Stadissa taas.

Itä-Uudenmaan pikkukuntaan maaseudulle vuonna 2004, omakotitalo rakennettiin, en ole katunut. 

Vantaalle muutin Helsingistä.  Pitäisi muuttaa etäämmälle johonkin, jossa asuu vain suomalaisia. Ennakoin suomalaisten kokeman turvattomuuden kasvavan pk-seudulla. T