Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen oli täysin normaalia, että kaikilla ei ollut varaa kaikkeen, ei siitä traumatisoitu
10.03.2026 |
Omassa lapsuudessa 80 -luvulla oli täysin ok, että ei ollut varaa lomailla ulkomailla tai käydä lapissa laskettelemassa edes tavallisilla duunariperheillä. Nyt ajattellaan, että sossutuillakin olevilla perheillä pitää olla varaa tai lapset traumatisoituu. Samoin esim. asuminen. Ei minun nuoruudessani ollut omia huoneita kuin ainoilla lapsilla ja rikkailla. Nyt tuilla elävät haluat isoja perheasuntoja.
Kommentit (17)
Tavoitteenahan on, että kaikilla on kaikkea saman verran eli käytännössä yhtä vähän. Kaikkien koulumestyksen on tarkoitus olla yhtä hyvä eli käytännössä yhtä huono. Kaikki pelaa -mentaliteetti eli käytännössä surkea menestys urheilussa. Tällainen tasapäistämisen kulttuuri meillä vallitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... No, kyllä minä olen kokenut jääväni monesta asiasta paitsi ysärillä, kun muka mihinkään ei ollut varaa. Toki tällöin matkailu oli erilaista mitä nykyään enkä nyt tarkoita edes pelkkää matkailua, vaan yleisesti. Sellainen vain kotona oleilu vapaa-ajalla oli aika tylsää ja surullistakin ja kyllä minun vanhemmat aika mustavalkoisia ihmisiä ovat edelleenkin.
Kun on ollut koko ikänsä köyhä, ei siitä osaa traumatisoitua. Jos putoaa rikkaasta köyhäksi, se on varmaa traumaattista?
Noita tuettuja lomia on ollut olemassa ainakin 60-luvun puolesta välistä alkaen. Missä persuksessa sinä olet päätäsi pitänyt?
Vierailija kirjoitti:
Noita tuettuja lomia on ollut olemassa ainakin 60-luvun puolesta välistä alkaen. Missä persuksessa sinä olet päätäsi pitänyt?
Tässä ei nyt puhuta tuetuista lomista. 80 -luvulla sellaiset olisivat olleet häpeällisiä anyway.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kaikki oli vaatimattomampaa ja siksi ei tullut niin paljon tunnetta että jotain puuttuu.
Nyt kun kaikki elämä levitetään ja ihmisillä on myös kova tarve elää leveämmin kuin on varaa tää oma osattomuus korostuu.
Maalla oli ennen selkeämmin varakkaat ja tavalliset ihmiset. Se oli itsestäänselvyys, tavalliset eivät edes ajatelleet voivansa elää kuin esimerkiksi talolliset tai hyvissä ammateissa olevat.
Todettiin, että muilla on näin, mutta ymmärrettiin, että meillä on näin.
Ei ollu somee johon pitäs luoda mielikuvia et mullon kaikkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 80-luvulla ala-asteella ja ylä-asteella. Molemmilla vanhemmilla oli vakituinen työpaikka, he maksoivat asuntolainan pois. Emme lomailleet Lapissa, emme ulkomailla. Meillä oli aina ruokaa pöydässä, äitini oli loistava ruoanlaittaja ja on edelleen 75-vuotiaana ja laskut maksettu, puhtaat ehjät vaatteet, oli harrastuksia, mutta ei näitä kalliita mitä nykyajan kakaroilla. En jäänyt mistään paitsi.
Halusin matkustella, pääsin lentoemännäksi ja olen päässyt matkustelemaan niin töissä kuin vapaa-ajalla. Olen sitä mieltä, että lapsi ei menetä mitään, jos sillä ei ole jotain sellaista mitä muilla on. Aikuisena voi sitten toteuttaa itseään.
Olen huomannut, että ihmiset ovat jotenkin tyhmentyneet, ilmeisesti tämän puhelimen lääppimisen seurauksena. On jotenkin vieraannuttu normaalista, sehän ei ole normaalia, että yhteiskunta maksaa kaikille kaikkea kivaa ja että kaikki on ilmaista, joku sen aina maksaa, veronmaksaja.
Jos on pelko että raha ei riitä ruokaan, sähkölaskuun ja lääkkeisiin niin kyllä ahdistaa. Esim. hammaslääkärillä käynnit tulee kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edelleenkin täysin normaalia. yhä useammalla ei vaan oo enää varaa mihinkään. siinä pikku ero.
Vierailija kirjoitti:
Niin... No, kyllä minä olen kokenut jääväni monesta asiasta paitsi ysärillä, kun muka mihinkään ei ollut varaa. Toki tällöin matkailu oli erilaista mitä nykyään enkä nyt tarkoita edes pelkkää matkailua, vaan yleisesti. Sellainen vain kotona oleilu vapaa-ajalla oli aika tylsää ja surullistakin ja kyllä minun vanhemmat aika mustavalkoisia ihmisiä ovat edelleenkin.
Sama vika. Pahinta oli kouluun palaaminen lomien jälkeen kun piti kertoa mitä lomalla tehtiin. Tuntui että suurin osa oli ollut joko lomamatkoilla, laskettelukeskuksissa tai pidemmällä sukuloimassa. Me ei menty ikinä mihinkään, kun ei ollut rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei suurella osalla kansaa ole varaa juuri mihinkään, ravintolat, hotellit, lomakeskukset, firmat menevät konkurssiin asiakkaiden puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Niin... No, kyllä minä olen kokenut jääväni monesta asiasta paitsi ysärillä, kun muka mihinkään ei ollut varaa. Toki tällöin matkailu oli erilaista mitä nykyään enkä nyt tarkoita edes pelkkää matkailua, vaan yleisesti. Sellainen vain kotona oleilu vapaa-ajalla oli aika tylsää ja surullistakin ja kyllä minun vanhemmat aika mustavalkoisia ihmisiä ovat edelleenkin.
En koe aloittajan mainitsemista asioista itse "traumatisoituneeni", ne traumat tuli muista asioista joita kotona tapahtui. Se kun tuppaa oleman niin, että köyhemmät olot altistavat useille muille ongelmille elämän eri osa-alueilla, josta ne oikeasti syvät traumat myös yleensä tulee (väkivallat monet muodot, vanhempien korkea stressitaso ja uupumus, jne.).
Lasten jääminen yksin kotiin neljän seinän sisälle on lapsen kehitykselle haitallista ja väitän, että tätä tapahtuu enemmän (Huom. "Enemmän", ei kaikissa) köyhemmissä perheissä joissa ei harrasteta oikein mitään, ei matkustella kotimaassa eikä ulkomailla. Lapsia on nykyään myös paljon vähemmän kuin ennen, ei ole samanlaista lapsi yhteisöä tuolla ulkona leikkimässä kuin joskus vuosikymmeniä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita tuettuja lomia on ollut olemassa ainakin 60-luvun puolesta välistä alkaen. Missä persuksessa sinä olet päätäsi pitänyt?
Tässä ei nyt puhuta tuetuista lomista. 80 -luvulla sellaiset olisivat olleet häpeällisiä anyway.
Noh, itse sanot, että sossutuillakin olevilla pitää olla oikeus lomiin. Älä kirjoita keskustelupalstoille yhtään mitään, jos ulosantisi on noin sekavaa. Tuossa voittaisivat kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita tuettuja lomia on ollut olemassa ainakin 60-luvun puolesta välistä alkaen. Missä persuksessa sinä olet päätäsi pitänyt?
Tässä ei nyt puhuta tuetuista lomista. 80 -luvulla sellaiset olisivat olleet häpeällisiä anyway.
Noh, itse sanot, että sossutuillakin olevilla pitää olla oikeus lomiin. Älä kirjoita keskustelupalstoille yhtään mitään, jos ulosantisi on noin sekavaa. Tuossa voittaisivat kaikki.
Luetun ymmärtämisesi on ala-astetasoista. Aloituksessa puhutaan ulkomaan lomista ja laskettelulomista. Kumpiakaan ei ole koskaan myönnetty tuettuina.
Hahaa, elin lapsuuteni 1950- ja -60 -luvuilla. Kellään ei ollut yhtään mitään! Uudet kumipohjaiset tossut saatiin kaikki pihan kakarat kevätjuhliin, sitten niitä pidettiin se kesä ja syksy, ja seuraavana kesänä ne oli jo pienet ja rikki. Sitten saatiin taas uudet. Ne oli ne kaikkein halvimmat kangastossut - aina.
Kellään ei ollut televisiota saati vanhemmilla autoja. Kellään ei ollut omia pyöriäkään, vaan koko perhe käytti samaa pyörää.
SIlti oli aina mukavaa. Oikeasti oli kiva lapsuus. Aina oli kavereita. Kun meni ulos aamulla, siellä oli aivan varmasti jo joku odottamassa muita. Kesät varsinkin oli hauskoja. Talvella laskimme mäkeä pahvilaatikoilla.
Kai se oli kivaa sitten juuri siksi, kun mitään luokkaeroja ei suuremmin ollut. Tosin kyllä yksi lääkärin tyttö oli usein porukoissa mukana, mutta ei hänelläkään mitään hienoja vaatteita tai tavaroita ollut.
Se oli yleistä joskus, ettei oikein kellään ollut varaa tai ylimääräistä. Nyt asiat on tosin päin. Koska niin monella muulla on varaa monenlaiseen kivaan ja turhaan, niin samaa halutaan itsellekin.