Mitä kertoo 35-vuotiaasta esikoisen äidistä se,
että hän haluaisi asua omassa lapsuuden kodissaan äitinsä ja isänsä kanssa (siis miehensä ja lapsensa kanssa). On kuulemma niin rankkaa olla päivät yksin vauvan (5 kk) kanssa kun mies on töissä. Olisiko synnytyksen jälkeinen masennus? Ymmärrän hyvin miestä, joka ei halua suostua moiseen.
Kommentit (16)
ettei mies suostu. En kyllä itsekään muuttaisi anoppilaan.
Ja ymmöärrän äitiäkin, ihanaahan se varmaan olisi mutta ehkä jo olisi aika aikuistua ja itsenäistyä?
sen, että hänellä on hyvä suhde vanhempiinsa
Aika moni pienen vauvan äiti on, jos ei ole samassa tilanteessa olevia kavereita, eikä tiedä mistä löytäisi äitikavereita.
että muualle muutto tarkoittaa sitä että mies ottaa enemmän vastuuta lapsesta.
Olisiko mahdollista esim se että mies tekisi 3 päivän työviikkoa ja vaimo 2 päivää.
ihanaahan se varmaan olisi mutta ehkä jo olisi aika aikuistua ja itsenäistyä?
oisko aika kuitenkin opetella olemaan sen lapsensa kans ja aikuistus ja itsenäistys ihan rauhassa.
Oon ite 19-v 2 lapsen äiti, ku esikoinen synty olin yksin kotona ku mies oli töissä..nautin vaan siitä ajasta, hoidin kotia jne. nyt sitä aikaa kaipaa..
että onkohan hän ehkä ihan itsenäistynyt kunnolla kun tuollaista toivoo? Ehkä he voisivat vaikka muuttaa lähelle vanhempia, siis samaan kaupunkiin, jä vierailla toistensa luona usein?
Eihän se helppoa ole totutella siihen sosiaalisten suhteiden puutteeseen ja yksinäisyyteenkin, mitä se elämä esikoisen kanssa on, ainakin ekan vuoden - sitten voi jo alkaa käydä leikkipuistossa yms.
ettei mies suostu. En kyllä itsekään muuttaisi anoppilaan.
Ja ymmöärrän äitiäkin, ihanaahan se varmaan olisi mutta ehkä jo olisi aika aikuistua ja itsenäistyä?
On hyvä, että isovanhemmat auttavat, mutta pärjääminen ei saa olla yksin siitä kiinni.
että vois vaikka käydä päiväkahveilla tms. Mutta että samaan taloon... Voi mies parka.
parikin tuon ikäistä kollegaa, jotka ovat muuttaneet kipin kapin äidin ja isän luo asumaan, kun vauva syntyy.
Miehen on ollut pakko asiaan mukautua.
On kuulemma niin rankkaa normaali vauvan hoito, ettei miehen kanssa kahdestaan selviä.
Mielestäni kertoo siitä, ettei tajuta realiteetteja ja mihin ryhtyy, kun lapsen tekee.
Lisäksi pikkuisen hemmotelluilta prinsessoilta haiskahtavat.
Joko masennusta tai hän on avuton.Napanuora ei ole katkennut.
ihanaahan se varmaan olisi mutta ehkä jo olisi aika aikuistua ja itsenäistyä?
oisko aika kuitenkin opetella olemaan sen lapsensa kans ja aikuistus ja itsenäistys ihan rauhassa. Oon ite 19-v 2 lapsen äiti, ku esikoinen synty olin yksin kotona ku mies oli töissä..nautin vaan siitä ajasta, hoidin kotia jne. nyt sitä aikaa kaipaa..
Mutta on taatusti erilaista saada esikoinen alle 20-vuotiaana kuin yli 30-vuotiaana. Ala siis tuomitse.
Ilkeita vastauksia taas, hohhoijaa, prinsessa, hemmolteltu,laiska, ei ymmarra realitetteja. Mitas jos se aiti on yksinkertaisesti VASYNYT?????? vauva pitaa hereilla eika saa paivalla nukuttua.
Nim.merkille "been there done that" (tosin en muuttanut takaisin kotiin, mahdotonta, koska asun 10.000km paassa lapsuudenkodista)
ihanaahan se varmaan olisi mutta ehkä jo olisi aika aikuistua ja itsenäistyä?
oisko aika kuitenkin opetella olemaan sen lapsensa kans ja aikuistus ja itsenäistys ihan rauhassa. Oon ite 19-v 2 lapsen äiti, ku esikoinen synty olin yksin kotona ku mies oli töissä..nautin vaan siitä ajasta, hoidin kotia jne. nyt sitä aikaa kaipaa..
Mutta on taatusti erilaista saada esikoinen alle 20-vuotiaana kuin yli 30-vuotiaana. Ala siis tuomitse. Ilkeita vastauksia taas, hohhoijaa, prinsessa, hemmolteltu,laiska, ei ymmarra realitetteja. Mitas jos se aiti on yksinkertaisesti VASYNYT?????? vauva pitaa hereilla eika saa paivalla nukuttua. Nim.merkille "been there done that" (tosin en muuttanut takaisin kotiin, mahdotonta, koska asun 10.000km paassa lapsuudenkodista)
vaan sanot, että alle 20-vuotias äiti pärjää paremmin kuin yli 30-vuotias, joka tarvitsee äitiä hätiin.
Voi hyvinkin pitää paikkansa kyllä, alle parikymppinen on joustavampi ja sopeutuvampi.
ja halusivat sen takia töihin, kun sosiaalinen verkko hävisi. Töistä kun joku lähtee mammalomalle, ei me pahemmin hänen kanssa yhteyttä pidetä, jos ollaan vaan työkavereita.
En taatusti tiedä puolenkaan lapsen nimiä, jotka samassa kerroksessa on töissä. Ei kiinnosta.
Jos henkilöllä ei ole paljoa ystäviä ja ei ole hyvä luomaan uusia tuttavuuksia, silloin tämä voi ollakin hyvä vaihtoehto. Ja lapselle aivan ihana.
Mulla ei ole mitään vaikeuksia saada ystäviä, joten mä viihdyn vaikka pienelläkin paikkakunnalla jos vaan saisin olla lasten kanssa kotona. Nyt ei talous anna myöden, kun tuli ero ja poikakin on jo koulussa.
Jos on suomalainen, niin erikoiselta kuulostaa. Joissain kulttuureissahan on ihan tapana... Ehkä on masennusta tai jotain riittämättömyyden tunteita, tai vaikka jotain pakkoajatuksia, ja pelkää tekevänsä lapselleen jotain, jos on hänen kanssaan kahden.
Muussa tapauksessa tosiaan aika erikoista. Nimittäin mitä vanhemmaksi tulee, sen suuremmalta tuntuisi minusta ainakin kynnys sille, että menisin vanhempieni luo missä tahansa elämäntilanteessa. En jaksaisi yhtään yrittää sopeutua takaisin elämään toisten pillin mukaan...
Mutta on taatusti erilaista saada esikoinen alle 20-vuotiaana kuin yli 30-vuotiaana. Ala siis tuomitse.
Ilkeita vastauksia taas, hohhoijaa, prinsessa, hemmolteltu,laiska, ei ymmarra realitetteja. Mitas jos se aiti on yksinkertaisesti VASYNYT?????? vauva pitaa hereilla eika saa paivalla nukuttua.
Nim.merkille "been there done that" (tosin en muuttanut takaisin kotiin, mahdotonta, koska asun 10.000km paassa lapsuudenkodista)
Mutta ei tulisi mieleenkään muuttaa omien vanhempieni kanssa saman katon alle...
itse rankkana lapsenhoidon. Jos vanhemmat ovat valmiita auttamaan, niin mikäs sen ihanampaa. Niin aikaisemminkin elettiin ja monessa euroopan maassa vieläkin. Isovanhemmat auttavat kun apua tarvitaan. Hyvä järjestely.