Miksi ihmiset elävät tunteella vaikka on mahdollisuus elää järjellä

Vasemmistolaisuus ja naissukupuoli altistavat tuolle mahdollisuudelle.

Kaikki elävät tunteilla. Jo se, että päättää nousta ylös sängystä ja jatkaa elämistä, eikä jäädä odottamaan kuolemaa, on tunteella tehty päätös. Tunne siitä, että on tehnyt järkeen perustuvia päätöksiä, on tunne ja tunteet ovat ohjailleet noita päätöksiä.

Tunteiden varassa äänestyspäätöksen tekeminen on vaarallista. Naiset äänestävät tunneperäisesti Vihreitä ja Vasemmistoliittoa sekä pitävät "Meillä on unelma" mielenosoituksia pelastaakseen muslimireppanat hoivaviettinsä vuoksi. Sitten kun nämä pelastettavat alkavat ahdistelemaan ja raiskailemaan takseissa ja muualla naisia niin naiset eivät tunnesyistä uskalla protestoida asiaa vaan vaativat naistentaksia ja syyttävät siitä kaikkia miehiä koska pelkäävät sanoa tosiasioita ääneen. Itse kuitenkin halusivat että tilanne kehittyy tähän suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elävät tunteilla. Jo se, että päättää nousta ylös sängystä ja jatkaa elämistä, eikä jäädä odottamaan kuolemaa, on tunteella tehty päätös. Tunne siitä, että on tehnyt järkeen perustuvia päätöksiä, on tunne ja tunteet ovat ohjailleet noita päätöksiä.

Myös pissahätä on tunne, joten järjellä voi aamulla valita, kusaiseeko sänkyynsä vai nouseeko ylös ja menee vessaan. Ketjun aloittaja taisi kuitenkin tarkoittaa jotain muuta.

 Mä pidän itseäni enemmän järki-ihmisenä kuin tunneihmisenä. Kun on jotain asioita, joissa tiedän itsessäni tunteiden saavan vallan, mun järkeni sanoo, että älä edes ryhdy siihen. Konkreettisena esimerkkinä vaikka se, että joitain vuosia sitten yksi kaverini ehdotti mulle, että lähtisin hänen mukaansa viemään itärajan taakse koiratarhalle ruokia, lääkkeitä jne. Lahjoitin aika paljon rahaa tähän hyväntekeväisyyteen, mutta en halunnut lähteä paikan päälle. Sanoinkin kaverilleni, että nounou, koska sun autoosi ei mahdu ne parisataa koiraa, jotka mä toisin sieltä - tunteideni vuoksi - kotiin. Eikä mun asuntoonikaan mahtuisi paria sataa koiraa. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elävät tunteilla. Jo se, että päättää nousta ylös sängystä ja jatkaa elämistä, eikä jäädä odottamaan kuolemaa, on tunteella tehty päätös. Tunne siitä, että on tehnyt järkeen perustuvia päätöksiä, on tunne ja tunteet ovat ohjailleet noita päätöksiä.

Myös pissahätä on tunne, joten järjellä voi aamulla valita, kusaiseeko sänkyynsä vai nouseeko ylös ja menee vessaan. Ketjun aloittaja taisi kuitenkin tarkoittaa jotain muuta.

 Mä pidän itseäni enemmän järki-ihmisenä kuin tunneihmisenä. Kun on jotain asioita, joissa tiedän itsessäni tunteiden saavan vallan, mun järkeni sanoo, että älä edes ryhdy siihen. Konkreettisena esimerkkinä vaikka se, että joitain vuosia sitten yksi kaverini ehdotti mulle, että lähtisin hänen mukaansa viemään itärajan taakse koiratarhalle ruokia, lääkkeitä jne. Lahjoitin aika paljon rahaa tähän hyväntekeväisyyteen, mutta en halunnut lähteä paikan päälle. Sanoinkin kaverilleni, että nounou, koska sun autoosi ei mahdu ne parisataa koiraa, jotka mä toisin sieltä - tunteideni vuoksi - kotiin. Eikä mun asuntoonikaan mahtuisi paria sataa koiraa. 

Lammas ei tiedä mitä tunteet ovat :D

Järjellä täs on menty jo yli 10 vuotta 😎

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elävät tunteilla. Jo se, että päättää nousta ylös sängystä ja jatkaa elämistä, eikä jäädä odottamaan kuolemaa, on tunteella tehty päätös. Tunne siitä, että on tehnyt järkeen perustuvia päätöksiä, on tunne ja tunteet ovat ohjailleet noita päätöksiä.

Myös pissahätä on tunne, joten järjellä voi aamulla valita, kusaiseeko sänkyynsä vai nouseeko ylös ja menee vessaan. Ketjun aloittaja taisi kuitenkin tarkoittaa jotain muuta.

 Mä pidän itseäni enemmän järki-ihmisenä kuin tunneihmisenä. Kun on jotain asioita, joissa tiedän itsessäni tunteiden saavan vallan, mun järkeni sanoo, että älä edes ryhdy siihen. Konkreettisena esimerkkinä vaikka se, että joitain vuosia sitten yksi kaverini ehdotti mulle, että lähtisin hänen mukaansa viemään itärajan taakse koiratarhalle ruokia, lääkkeitä jne. Lahjoitin aika paljon rahaa tähän hyväntekeväisyyteen, mutta en halunnut lähteä paikan päälle. Sanoinkin kaverilleni, että nounou, koska sun autoosi ei mahdu ne parisataa koiraa, jotka mä toisin sieltä - tunteideni vuoksi - kotiin. Eikä mun asuntoonikaan mahtuisi paria sataa koiraa. 

Lammas ei tiedä mitä tunteet ovat :D

Minä kyllä tiedän, mitä tunteet ovat. Mutta jotkut tekee asioita ihan vaan sen tunteen vetäminä ja jotkut taas ajattelevat järjellä, että ei kannata - ainakaan tässä tilanteessa X - antaa tunteiden vaikuttaa omaan toimintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden varassa äänestyspäätöksen tekeminen on vaarallista. Naiset äänestävät tunneperäisesti Vihreitä ja Vasemmistoliittoa sekä pitävät "Meillä on unelma" mielenosoituksia pelastaakseen muslimireppanat hoivaviettinsä vuoksi. Sitten kun nämä pelastettavat alkavat ahdistelemaan ja raiskailemaan takseissa ja muualla naisia niin naiset eivät tunnesyistä uskalla protestoida asiaa vaan vaativat naistentaksia ja syyttävät siitä kaikkia miehiä koska pelkäävät sanoa tosiasioita ääneen. Itse kuitenkin halusivat että tilanne kehittyy tähän suuntaan.

Varsinkin raivo kohdistuu niihin, ketkä olivat varoittaneet monesti tulevasta.

Vierailija kirjoitti:

Vasemmistolaisuus ja naissukupuoli altistavat tuolle mahdollisuudelle.

Persut äänestävät tunteilla. Vihan ja koston tunteilla.

En ajattele kuin itseäni ja omaa varallisuuttani. Kaikki muu on sivuseikkaa, kunhan vain minä saan kaiken haluamani (tavalla tai toisella). Empatia ei kuulu enää yhteiskuntaan. Jumala loi minut tällaiseksi, eikä evoluutio mahdu siihen käsitykseen. Koska mä voin.

Miehet elää moni tunteella , jatkuvasti nyrkit heiluu ja akkojaan lis.tivät. Tunteiden takia, hahahahahhhaaaaaa. Säälittäviä!

Nuorena elämme tunteella ja vanhoina puolustamme järjellämme tunteella hankittua omaisuuttamme.

On hyvä ottaa päätöksiä tehdessä huomioon sekä järki että tunteet. Empatia, luovuus ja motivaatio laskevat jos kaikki päätökset tehdään järjellä.

Ihan niinkin eksoottisesta syytä kuin että: ihmiset on erilaisia 

Jokainen tunne viestii ja kertoo meille jotakin jostakin. Silloin pitää pysähtyä pohtimaan mistä se kertoo ja näin oppii tunnistamaan tunteitaan ja valitsemaan reaktioitaan paremmin.

Siis sehän nimenomaan on sitä elämistä, tietenkin rajaansa asti, mutta se on hyvin etäisesti mitään elämistä se puhtaasti järjellä toimiminen, vaan pääsääntöisesti vain jonkun muun saneleman aikataulun seuraamista. On järkevää tehdä pitkää päivää ja jättää lomat pitämättä, mutta onko se sitten varsinaisesti elämistä? Itse sanoisin että ei. 

Mä taas ihmettelen, miten ihmiset pystyy rationalisoimaan kaiken ja unohtamaan tunteen.

En ole ikinä katunut että teen niinkuin sydän sanoo vaikka onkin mennyt paljon asioita mönkään. Jos olisin järjellä ajatellut, niin olisi jäänyt paljon ihania hetkiä (tosin myös kipua) kokematta.