Puhelias vai vaitelias kumppani mieluummin?

Puhelias, mä en tykkää jos mun kanssa ei keskustella. 

Jos on pakko valita noista kahdesta niin hiljaisempi. Mielummin siltä väliltä, muttei koskaan hyvin puheliasta. 

Hermo menee liian puheliaan kanssa puolessa tunnissa. Ihmiset, jotka vastaa että puhelias eivät ole olleet tuollaisen ihmisen seurassa pitkään. Se on painajaismaista. Yleensä vielä tykkäävät puhua itsestään. 

Hiljaisempi kumppaniksi, puhelias kaveriksi. Kotona en jaksaisi kuunnella jatkuvaa hölötystä.

Keskustelutaitoinen, joka puhuu syviä ja kiinnostavia asioita. Kiinnostavaa ihmistä on kiva kuunnella. Huumorintajuinen ja älykäs. 

Tauotonta kälätystä. Kuurolle ehkä sopisi.

En tiedä onko tuolla väliä? Tunnistan, että molemmanlaisissa voi olla miehiä, joihin voin ihastua ja joiden kanssa voi olla helppo olla.

Parasta olisi, että puhuu vähän ja silloinkin vain asiaa.

Vaiteliaampi, kiitos. Sellainen puhekone joka pöpöttää tyhjänpäiväisyyksiä taukoamatta koska ei vain osaa olla hiljaa vie hermot. Sellainen ei edes osaa keskustella eli keskustelemalla keskustella vaan suoltaa omaa pöpötystään kuuntelematta muita.

Puhelias ihan ehdottomasti.

Puhutaan mieheni kanssa paljon, niin hyviä keskusteluja kuin sitten semmoista kevyempää kommentointia ja huomiointia. Ajatus parisuhteesta hiljaisen ihmisen kanssa tuntuu ajatuksena oudolta, kun en ole sellaiseen tottunut.

Seurustelin kerran puheliaan kanssa. Korvani menivät "lukkoon", enkä lopulta edes kuullut mitä hän puhui. 

Vierailija kirjoitti:

Hermo menee liian puheliaan kanssa puolessa tunnissa. Ihmiset, jotka vastaa että puhelias eivät ole olleet tuollaisen ihmisen seurassa pitkään. Se on painajaismaista. Yleensä vielä tykkäävät puhua itsestään. 

Puheliaitakin on monenlaisia. Toiset vaan ovat, no, puheliaita, mutta sitten on sellaisia puheliaita jotka ovat sellaisen maanisen puheripulin kourassa josta tulee mieleen oireileeko henkilö sillä jotain omaa oloa? Jälkimmäiset saatan kokea raskaaksi, tai lähinnä sen jos jutut ovat aivan turhaa selostusta missä ei ole mitään mielenkiintoa. 

Sitten taas ihan vaan puheliaisuus sinänsä ei todellakaan häiritse minua yhtään, eikä kerro vielä esim. henkilön kuuntelutaidoista mitään. 

Vaitelias mieluummin. Ei kellään riitä paljoa puhuttavaa. Puhelias toistaa samaa asiaa, eikä sitä kestä kukaan. Tietty keskitie paras.

Mölli. Ei kysy mitään. Ei ole kiinnostunut ajatuksista. Ei suutele. Ei halua läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisempi kumppaniksi, puhelias kaveriksi. Kotona en jaksaisi kuunnella jatkuvaa hölötystä.

Aviopuoliso on paras ystävä kaveri ja rakkain.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kerran puheliaan kanssa. Korvani menivät "lukkoon", enkä lopulta edes kuullut mitä hän puhui. 

Ai kämääälä. Onko korvat auenneet.

Puhelias ehdottomasti.