Te, joilla tulot on ok tasolla; miten jaksatte säästää ja elää pihisti?

Motivaatio löytyy siitä. Säästän, jotta matkustelut ja harrastukset ovat mahdollisia.

Me keskitymme elämään tässä ja nyt. Emme unelmoi kalliista lomista tai sisustamisesta. Teemme kaiken mahdollisimman helpoksi ja rennoksi. Lomalla mennään lähi järvelle uimaan. Huoneet sisustetaan käytännöllisesti kestävillä kalusteilla.Ostan edullista ruokaa ja teen kaiken itse. Emme vertaa itseämme muihin. Lapsille haluamme opettaa saman elämäntyylin. Ei kaikkea tarvitse ostaa.

Ei se ole mikään syy tuhlailla, jos sun kaverit tekee niin eli matkustaa, harrastaa, sisustaa. Jos sulla ei ole siihen varaa niin ei ole.



Sun pitää itse miettiä mihin haluat rahasi käyttää ja käyttää ne siihen, eikä siihen mihin kaveritkin.

Eikä muiden tekemisiä kannata vilkuilla, eläkää omaa elämäänne.

Meillä selvästi palanut taas enemmän rahaa kuin olisi tarpeen. Pitänee ruveta miettimään valintoja ja ostoksia vähän tarkemmin. Motivaatio säästää on siinä, että on vähän kysymysmerkki, että miten kauan voin olla työelämässä. Siksi olisi hyvä, jos olisi joku hyvä pääoma, jonka pääomatuloilla voisi sitten kattaa osaa elämisestä.



Sinänsä joku kaveripiiri tai tuttavat tai ystävät tms. ei vaikuta meidän valintoihin mitenkään. Emme juuri matkusta, emme juuri sisusta, mutta rahaa menee kyllä laadukkaaseen ruokaan ja kulttuuriin ja siihen, että ostetaan laadukkaita tuotteita ne mitä ostetaan. Tavallaan siis aika ekologista elämää eletään.

Palkkapäivänä tililtä menee heti X euroa säästöön, joten en niitä edes kaipaa. Olen mitoittanut _normaalin_ elämiseni siten, etten tuota summaa siinä tarvitse. Ihan normaalisti elän, on asuntolaina, auto, pelit ja vehkeet, ostan kaupasta mitä haluan, ostan vaatteita kun siltä tuntuu ja käyn ulkona syömässä jnejne. Eri asia on tietenkin mikä kunkun normaali elämä on.



Säästöön saamallani rahalla teen sitten pidempiä reissuja tai ostan jotain isompaa ekstraa kotiin - lyhyemmät reissut ja tavalliset hankinnat onnistuvat ilman säästöjä.

Eletään tässä ja nyt. Vapaa-aika kuluu shoppaillessa ja sisustellessa. Ruoka-kaupassa ei tarvitse hintoja vilkuilla ja laskea pennejä. Tulevalle lapselle ostettu kaikki vimosen päälle ja huone sisustettu ja laitettu kauniiksi. Rahaa ei juurikaan ole säästössä. Lainat ja laskut yms maksetaan myös joka kuukausi ja meillä on melkein kaikelle vakuutus. Nyt saa kyllä "loppua" shoppailu ja täytyy laittaa paljon rahaa nyt kuukausittain säästöön että voin olla mahdollisimman kauan vauvan kanssa kotona. Ja muutenkin "pahan päivän varalle".

pienempi voi olla esim. uusi, vähän laadukkaampi talvitakki, ostospäivä, jona hankin vaatekaappiin kerralla kunnolla täydennystä, pieni matka tai jokin harrastehankinta. Isommat voivat taas olla koko perheen matkoja, jotain kodinkoneita, remontteja jne.



Päivittäinen arki siis mennään suht säästeliäästi, mutta sitten noin kerran kuukaudessa pystytään käyttämään normaalia enemmän rahaa muutamaan ei-pakolliseen juttuun, ja noiden lisäksi laittamaan jonkin verran tuohon isompien asioiden "rahastoon."



Säästöön ei jää varmasti läheskään niin paljon kuin voisi jäädä, mutta pikku hiljaa säästöjä kertyy ja eläminen tuntuu keveämmältä kun tietää, että jos tiukka aika tulisi eteen, niin vyötä pystyisi vielä kiristämään ilman, että mistään perusasiasta tarvitsisi luopua.

mielestäni tulot ok tasolla. Säästöön jää joka kuukausi jotain, nautitaan elämästä, käydään ravintolassa syömässä, mutta ei mielestäni tuhlata. Matkustelemme tai ostamme jotakin muuta isompaa, jos siltä tuntuu eli emme välttämättä säästä mihinkään tiettyy kohteeseen.

Et sä voi elää yli varojesi.Ei se ole mikään syy tuhlailla, jos sun kaverit tekee niin eli matkustaa, harrastaa, sisustaa. Jos sulla ei ole siihen varaa niin ei ole.

Voin yrittää laittaa säästöön "kaiken mahdollisen" joka kuukausi; syödä samalla tyylillä kuin silloin kun tuloja ei ollut tai säästää vain vähän ( tai en ollenkaan). Itse ainakin koen vaikeaksi sanoa kavereille että "ei me lähdetä viettämään kaupunkiviikonloppua teidän kanssa; me säästetään pahan päivän varalle" Eli siis voitaisiin lähteä mutta voitaisiin säästääkin. Tai halutaan lähteä kaveriporukalla syömään ja leffaan vaikka sen rahan voisi säästääkin.

Meillä olleet tulot välillä 20 000 euroa kuussa ja silti on vietetty vaikka koko kesäloma vaan kotona, lapsille hankittu (hyviä) vaatteita kirpparilta jne.

Varsinkin jos kaveripiirissänne löytyy ruokaan/matkustamiseen/harrastamiseen/ sisustukseen tms panostavia perheitä. Tuskailen säästämisen ja "elämisen" välillä; miten löytää tasapaino?

Kaikkea ei varmasti voi saada. Aina on joku rikkaampi tai lahjakkaampi tai jotain. Niillä menee jossain suhteessa aina "paremmin". Mutta ainoa asia, milä on merkitystä, on se, mitä itse haluaa. Asioita pitäisi hankkia ja tehdä itsensä vuoksi, eikä minään kilpavarusteluna tai sen vuoksi koska muutkin.

Minä esimerkiksi ihailen tiettyjen kavereideni sisustettuja koteja. Itse en jaksa/viitsi/koe tarpeelliseksi käyttää huomattavia summia tuunatakseni taloani koko ajan trendien mukaiseksi. Käyn kavereilla nauttimassa siitä ;)

Minun mielestäni merkkivaatteiden ostaminen lapsille on silkkaa hulluutta. Ja samaten se, että lapsille hankitaan kaikki uutena ja kaikki on aina parasta, mitä voi saada. On kaikki lelut, pelit ja vehkeet ja niitä uusitaan jatkuvasti - en pysty ymmärtämään. (Ymmärrän kyllä, että Neiti Cruiselle opetetaan tällainen elämäntyyli, koska isi kyllä pystyy maksamaan ja kustantamaan sen koko loppuelämän ajaksi. Tavallisen tallaajan kohdalla raja tulee kyllä vastaan...)

Ruokakaupasta ostetaan sitä, mitä halutaan syödä ja mikä on terveellistä. Ei sitä kalleinta.

Me emme säästä mitään. Mutta tällä elämäntyylillä voisinmme elää kokonaan pienempipalkkaisen tuloilla.