Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pahin asumistilanne, jossa olette olleet?
05.03.2026 |
On kiinnostava ajatella, miten huonosti olen välillä voinut asuessani pienessä asunnossa toisen ihmisen kanssa.
Se, että toisen kuulee aina, se ettei ikinä voi pitää ääntä öisin jos toinen nukkuu, yhteiset vastuut jne.
Ex-kumppanillani oli tapana laittaa Nescafé-kone päälle neljältä aamulla ennen työvuoroaan. Yksiössämme siihen oli mahdotonta olla heräämättä. Tietysti oma päiväni alkoi sitten univajeisena kukon laulun aikaan.
En osaa edes kuvitella, miltä tuntuisi asua homeen tai, luoja paratkoon, jonkinlaisen tuholaisinvaasion keskellä.
Mietin tätä erityisen paljon vallitsevassa maailmantilanteessa, jossa on korkeat vuokrat ja pienet asunnot. Useimmat haaveilevat jostain tilavammasta, mutta kuitenkin myöntyvät mukautumaan tilanteeseen, koska halutaan asua kaupungissa.
Kommentit (25)
Itse en herää kun puoliso herää. En edes herää hänen herätyskelloon. Ja vuorotyön takia nukun joskus yöunet päivällä,hyvin tulee nukuttua. Korvatulpat on keksitty. Ja jos heräisin päivällä,niin voi kääntää kylkeä kun tietää että ei tartte nousta pesemään pyykkiä tai tekemään ruokaa,kun mä nukun. Ahertakoot muut menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaisen persun kanssa samassa asunnossa asuminen. Persu yritti murentaa mielenterveyttä ja salakuvata vaikka väkisin, jotta erään toisen naisen itsensä myymisen pimittämiseen olisi saatu matskua, jolla kiusata ja kiristää prostituutiosta täysin tietämätöntä.
Se kun ex jäi kiinni pettämisestä, jatkoi sitä silti ja käänsi asian mun syyksi. Haukkui ja lopulta hakkasi. Oli pakko päästä pois, onneksi sain Lumolta seuraavana aamuna kämpän ja lähdin lasten kanssa. Mulla oli mukana jätesäkeissä vaatteet, nukkumapaikaksi patja, työläppäri. Siitä sitä lähdettiin rakentamaan uutta elämää ja nyt kohta 8v tuon jälkeen, mun elämä on hyvää ja kotona ei tarvitse pelätä. Lapsillakin on rauhallinen koti
Soluasunnossa useamman henkilön kanssa.
Ylä- ja alapuolella asui persuja, samassa taloyhtiössä oli muitakin rikollisia sekä lauma pahvihousuja rahtihamenaisineen. Se oli, arvakkaa vaan, aivan kauhiaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soluasunnossa useamman henkilön kanssa.
Soluasunnossa kahden naisen kanssa., ei prkl!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soluasunnossa useamman henkilön kanssa.
tapahtuko jotain erityistä?
Putkiremontin aikaan keväällä 2020 olimme pienessä yksiössä väistöasunnossa. Sitten iski koronasulut ja molempien piti yhtäkkiä tehdä kotoa etätöitä, joihin kuului Teams palavereja pitkin päivää. Käytettävissä ei ollut kuulokemikrofoneja vasn pakko kokoustaa kaiuttimien kautta. Toinen hoiteli kokouksiaan vessasta käsin pöntöllä istuen ja toinen asunnon puolelta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnottomien asuntola oli aika paha mutta ei paha. Lapsuudessa oli viel kamalampaa.
Muijan vanhempien omistama vuokrakämppä noin 25 vuotiaana.
Sen jälkeen olen AINA ollut asuntojeni päävuokralainen. Jos ei ole naiselle sopinut, niin sitten ei ole muutettu yhteen.
M53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin? Muutama kk asunnottomana. Onneksi kesäaikaan. Muutin Helsinkiin miehen perässä, hänen asuntoonsa. Oltiin seurusteltu 4 vuotta jo, eri paikkakunnilla asuen. Olin myynyt taloni entiseltä kotipaikkakunnalta. Isolla tappiolla, velkaakin jäi. 3 päivää yhdessä niin mies totesi, ettei olekaan valmis näin tiiviiseen seurusteluun, joten sun nyt täytyy lähteä heti. Mulla oli vielä 2 koiraa, joten vuokra-asunnon saaminen ei ollut helppoa tai nopeaa. Autossa sitten nukuin yöt, koirien kanssa. Kävin suihkussa toimistolla (oli onneksi työpaikka). Lopulta löysin vuokra-asunnon joka hyväksyi koirat ja sain taas katon pään päälle.
Ostettiin, 21 vuotta sitten, puulämmitteinen omakotitalo, tiedossa oli lattioiden purku ja uusiminen kokonaan eli krossipohja pois ja maa näkyviin. Talossa piti kuitenkin asua samaan aikaan ja myös irtaimistomme oli siellä. Kylmä ullakko oli ehjä ja käyttökuntoinen. Mukavuuksia ei ollut ja talvi teki tuloaan. Meillä oli kunnan painevesi, joka tuli tontin rajalta letkulla eli pyykkikone toimi vanhassa saunassa. Sauna oli ok. Siellä oli vesipata, 100 l. Kaikki onnistui ja talo tuli kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en pysty asumaan kerrostalossa. Ei ole minulle sopiva asumismuoto ollenkaan.
Sen sijaan nykyinen koti puolison kanssa, alle 40 neliön mökkerö pihasaunalla, ulkohuussilla ja isolla tontilla on aika täydellinen 😍
solu!!! (mut parempi kuin lapsuudenkoissa)
Opiskeluaikainen solu. Minua introverttina ja erakkona ahdisti soluasuminen jo itsessään. Mutta jotenkin sitä jaksoi niin kauan kuin asuinkumppani oli toinen hiljainen nörttityttö, joka pysytteli omassa huoneessaan pääosin kuten minäkin. Mutta sitten tilalle muutti ihan erilainen ihminen. Ensinnäkin sillä oli 2 isoa koiraa, joita vähän pelkäsin. Ärsytti myös niiden äänekäs läähätys ja kuolaaminen. Mutta vielä pahempi, sillä oli poikaystävä, joka usein oli siellä asunnolla, ja yhdessä käyttäytyivät kuin tila olisi yksin heidän. Saattoivat esim. istua aamupalapöydässä alasti krapula-aamuna, mikä teki minun käymisen hakemassa aamupalaa erittäin vaivaannuttavaksi. Muutenkin sitä suihkurallia yms. kuhertelutouhuja jatkuvasti. Tuntui että olen tosiaan vankina siinä huoneessani, ja pariskunta katsoi minua pahasti, jos tulin "väärällä hetkellä" eli kun esim. pussailivat, yhteistiloihin.
Nuorena lähdin sutta pakoon ja karhu tuli vastaan. Äidin luota vähäksi aikaa isälle ja vaimolleen. SE oli juttu mikä opetti. Ilkeät, kaltoinkohtelevat alkoholistit... Ei lapsia tmv tollasille!!!
Alivuokralaisena Kontulassa. Noh, kärsimys jalostaa. Nyt mulla on oma 200 neliön okt ja puoli hehtaaria tonttia.