Onko teidän suvussa lapsena kuolleita sukulaisia?

oli tosi heikossa kunnossa... joutui parin kuukauden iässä sitten Lastenlinnaan hoitoon. Saivat pidettyä hengissä, ja hän pääsi kotiin 8kk iässä. Painoi tuolloin 4 kiloa!! Ei ressulla pysynyt ruoka lainkaan sisällä vauva-aikana... Ihan normaalikokoinen aikuinen kuitenkin tuli lopulta.



Oli kova paikka mummolle luopua vauvasta puoleksi vuotta. Matka Helsinkiin oli pitkä, ja muita lapsia huollettavana...

Meidän suvusta tiedän ainoastaan yhdet kuolleet kaksoset, joista toinen kuoli kohtuun ja toinen eli kaksi päivää. Ja oman poikani, joka kuoli synnyksessä.

- äidin kehitysvammainen eno eksyi metsään ja kuoli sinne

- äidin toinen eno työnsi kurkkuunsa lautasenpalan, äitinsä repäisi sen pois ja poika kuoli verenhukkaan

- ukin kaksoisveli kuoli 10 kk iässä, en tiedä mihin

- äidin serkku kuoli leukemiaan

1930-40 -luvuilla eläneet ja kuolleet. Muita ei ole.

isältäni kuoli veli 4-vuotiaana tulirokkoon ja toinen johonkin infektioon 1-vuotiaana, äidiltäni kuoli pikkuveli vauvaikäisenä johonkin synnynnäiseen sairauteen. Nämä 40-50-luvuilla. Pienten lasten kuolemat olivat kovin tavallisia, syrjäseuduilta ei vielä päässyt helposti lääkäriin, eikä hoidot muutenkaan olleet kovin kehittyneitä.

oli tosi heikossa kunnossa... joutui parin kuukauden iässä sitten Lastenlinnaan hoitoon. Saivat pidettyä hengissä, ja hän pääsi kotiin 8kk iässä. Painoi tuolloin 4 kiloa!! Ei ressulla pysynyt ruoka lainkaan sisällä vauva-aikana... Ihan normaalikokoinen aikuinen kuitenkin tuli lopulta. Oli kova paikka mummolle luopua vauvasta puoleksi vuotta. Matka Helsinkiin oli pitkä, ja muita lapsia huollettavana...

Ja oli todella laiha/pienikokoinen. Mutta mitään ei voitu tehdä tuohon aikaan. Enon kuolema oli kuulemma todella kova paikka mummilleni, joka ei kyllä koskaan puhunut kummankaan pojan kuolemasta mitään. Tuo isomman pojan kuolema ei ollut kuulemma ihan niin kova koska pojalla oli kaksoisveli, joka kuulemma oli helpottanut tilanetta.

ap

ps. kakkonen, kyllä mä tunnen parikin kaveria, joiden suvussa ei ole lapsi vainajia. Tai jos on, niin mummot ym. vanhat sukulaiset eivät ole niistä kertoneet.

Se oli niin tavallista, etteivät siitä juuri tehty numeroa eivätkä nuoremmat lapset välttämättä edes tienneet kuinka monta lasta ennen heitä oli syntynyt ja kuollut.

ps. kakkonen, kyllä mä tunnen parikin kaveria, joiden suvussa ei ole lapsi vainajia. Tai jos on, niin mummot ym. vanhat sukulaiset eivät ole niistä kertoneet.

Isäni isosiskot, kaksoset, kuolivat sota-aikaan vauvaikäisinä parin kuukauden välein. Ainakin toinen keuhkokuumeeseen, toinenkin käsittääkseni johonkin infektioon. 1950-luvun alussa isäni pikkusisko kuoli parin vuoden iässä, hänkin ilmeisesti keuhkokuumeeseen. Samalla tavalla oli aiemmin menehtynyt isäni täti pienenä ja äitini puolelta isoäitini sisaruksia, ja yksi jossakin onnettomuudessa esiteininä.



Heidän lisäkseen on yksi tuoreempi sukuamme syvästi koskettanut tapaus, osittain ilman suolistoa syntynyt tyttö kuoli neljän vuoden iässä sairauteensa 2000-luvun lopulla.



Itse olen 1980-luvulla syntynyt, joten muista minulla ei luonnollisesti ole kuin sukuni puheita, mutta tämän pikkutytön elämästä sain kuulla päivityksiä jatkuvasti. Raskasta oli kaikille.

hakattiin kuoliaaksi teini-ikäisenä... En kyseistä henkilöä ole ikinä nähnyt, tapahtui ennen kun alettiin miehen kanssa seurustelemaan mutta oli todella kova isku kyseisen pojan vanhemmille jotka erosivat (todennäköisesti osittain tuosta johtuen). En kyllä toivo kenellekään!

on lapsena kuolleita sisaruksia. Sitt 80-luvulla pikkuserkku kuoli aivokasvaimeen. Ja 90-luvulla serkun lapset (6 ja 3-vee) kuolivat isänsä toimesta (luoteihin).