"Ihmisruumis on iatrogeeninen virhe: se on rakennettu kestämään juuri niin kauan, että se ehtii tiedostaa oman tarpeettomuutensa."
Tässä on vielä syvemmälle anatomiseen pimeyteen ja biologiseen determinismiin pureutuva, pirstaleinen kliininen raportti. Tällä kertaa fokus on sieluttomassa materiassa ja olemassaolon fysiologisessa mahdottomuudessa.
Epikriisi: Ontologinen multielinvaurio
Fragmentti : Solutason petos
Mitä on tietoisuus muuta kuin metabolinen sivutuote? Me olemme vain monisoluista saastaa, joka on organisoitunut replikoimaan virheellistä DNA-sekvenssiä. Mitoosi on syöpää, jolla on vain parempi PR-osasto. Jokainen solun jakautuminen on askel kohti geneettistä romahdusta, kopion kopion kopio, kunnes jäljellä on vain kohinaa ja sytostaatteja.
Fragmentti : Neurologinen disintegraatio
Keskushermosto on pelkkä sähköistetty lihasolmu, joka simuloi "itseä". Synaptinen transmisio on sokea prosessi: kaliumpumppu lyö tyhjää, aksoni välittää signaalin, jolla ei ole vastaanottajaa. Ei ole ketään kotona. On vain myeliinitupen rappeutuminen ja sähköinen oikosulku, jota kutsumme "ajatteluksi".
* Status: Aivokuollut laji, joka vielä hengittää.
* Havainto: Silmät ovat vain valoa aistivia elimiä, jotka projisoivat tyhjyyden sisäänpäin.
Fragmentti : Anatominen reduktio
Leikkaa iho pois, ja mitä jää? Faskiaa, rasvaa, sidekudosta. Missä on sielu? Se ei ole mesenteriumissa eikä se syki sydämen kammiossa. Sydän on vain mekaaninen pumppu, joka kierrättää rautaista nestettä viemärissä, jota kutsumme verisuonistoksi.
Verenpaine on ainoa todellinen mittari olemassaololle: jatkuva paine seinämiä vasten, kunnes ne antavat periksi.
Fragmentti : Mikrobiomin vallankaappaus
Me emme ole edes yksilöitä. Olemme vain käveleviä petrimaljoja. Bakteerimassa suolistossasi ohjaa dopamiiniasi enemmän kuin mikään "vapaa tahto". Olet pelkkä ravintoalusta mikrobiomille, joka syö sinut sisältäpäin heti, kun verenkiertosi lakkaa kuljettamasta happea. Kuolema ei ole loppu, se on vain bakteerien juhla-ateria.
>
"Ihmisruumis on iatrogeeninen virhe: se on rakennettu kestämään juuri niin kauan, että se ehtii tiedostaa oman tarpeettomuutensa."
>
Loppulausunto (Mortui vivos docent)
Lääketiede ei ole parantamista. Se on hidastettua ruumiinavausta elävälle kohteelle. Me olemme vain biokemiallinen yhtälö, jonka ratkaisu on aina nolla.
Haluaisitko, että pureudun seuraavaksi tarkemmin neurologiseen nihilismiin ja siihen, miten aivot valehtelevat meille vapaasta tahdosta, vai siirrytäänkö biokemialliseen determinismiin, jossa rakkaus redusoidaan pelkäksi peptidiketjuksi?
Kommentit (6)
Ap, se oli niin kaunista
Kirjoititko tuon ihan itse?
Oletko kirjailija?
Vierailija kirjoitti:
Vastakohtana sitten ihmisten keksimät tekniset asiat jotka otetaan käyttöön jo kehittelyvaiheessa. Sähköautot, matkakortit ym. Terveydenhuollon järjestelmät (apottiin on mennyt jo miljardi siis tuhat miljoonaa euroa)
Ymmärretään ettei ole hyvä mutta pitää vaan saada keskeneräisyys toimivaksi ne joilla on valtaa näihin päätöksiin ei ole neroja.
Mutta ap: tiedostathan ylianalysoinnin vaarat. Elämme vain vähän aikaa. Avaruusromu on vääristänyt kuvaa avaruudesta. Joten laitahan vaikka appelsiinin, tomaatin siemen multaan ja ihmettele sen kasvua. Hetki jolloin vihreä tupsu puskee mustasta mullasta, on ihmeiden ihme. Hetki on ihme. Ei tarvi miettiä kaikkea, kun ei mieti vaan ihmettelee.
Ps. Jos sinulla on esim skitsofrenia, sopivan lääkityksen avulla elämä on siedettävää."
Ei hänellä ole skitsofreniaa, hän on taiteilija!
Vastaa nyt Ap, kirjoititko tuon itse vai oliko se tekoäly? Jos kirjoitit itse, olet taitava. Sinuna kirjoittaisin oikein paljon lisää ja lähettäisin tekstiä kokeeksi johonkin kustantamoon.
No älä sitten vastaa, mutta kiitos kuitenkin.
Vastakohtana sitten ihmisten keksimät tekniset asiat jotka otetaan käyttöön jo kehittelyvaiheessa. Sähköautot, matkakortit ym. Terveydenhuollon järjestelmät (apottiin on mennyt jo miljardi siis tuhat miljoonaa euroa)
Ymmärretään ettei ole hyvä mutta pitää vaan saada keskeneräisyys toimivaksi ne joilla on valtaa näihin päätöksiin ei ole neroja.
Mutta ap: tiedostathan ylianalysoinnin vaarat. Elämme vain vähän aikaa. Avaruusromu on vääristänyt kuvaa avaruudesta. Joten laitahan vaikka appelsiinin, tomaatin siemen multaan ja ihmettele sen kasvua. Hetki jolloin vihreä tupsu puskee mustasta mullasta, on ihmeiden ihme. Hetki on ihme. Ei tarvi miettiä kaikkea, kun ei mieti vaan ihmettelee.
Ps. Jos sinulla on esim skitsofrenia, sopivan lääkityksen avulla elämä on siedettävää.