Aikuistuvat lapset eivät halua pitää yhteyttä isovanhempiinsa

Mitä ilmeisemmin heillä ei ole kovin läheiset välit. Aktiivinen mummeli voi itsekin halutessaan kyläillä.

Eipä tuohon voi oikein neuvoa. Ystävyys on kaksisuuntainen juna myös sukulaisuudessa; eli jos isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita, eivätkä välitä ja mahdollisesti eivät edes pidä lastenlapsistaan niin eipä se ole ensimmäisenä prioriteeteissa, mahdollisesti kiireisillä lastenlapsilla, vierailla heidän luonaan.

Siis selvennykseksi: kyllä isovanhemmat haluavat lasten tulevan ja he ovat tyytymättömiä, jos he eivät käy, mutta koska opiskelupaikkakunnat ovat kaukana ja sinne soluasuntoihin on heistä hankala mennä vieraisille ja samana päivänä jo takaisin kotiin, ja siten joku kahvittelu olisi siten hankala toteuttaa ja toki ymmärrän sen. Siis vierailut voivat olla vain siellä heidän luonaan. Itse en halua kutsua isovanhempia tänne valittamaan siitä, miten heidän oli tultava meille, muuten eivät saa nähdä lapsenlapsiaan ollenkaan jne. Anopilla on todella ikävä tyyli.

pitäisikö isovanhempien ottaa itse lapsenlapsiinsa yhteyttä?

paljon aikaa lasten kanssa näiden ollessa pieniä. Siis ottivat yökylään, mukaan pikku reissuille ja muuten vaan päiväksi mummolaan ilman meitä vanhempia. Lasten ja isovanhempien välit olivat ja ovat edelleen läheiset.



Vanhempi pojista asuu jo monen sadan kilometrin päässä, mutta kotona käydessään käy aina moikkaamassa isovanhempiaan. Ja kun kavereitakin pitää nähdä, meidän vanhempien kanssa viettää lähinnä sen ajan, mitä autossa ollaan junalta haettaessa ja sinne vietäessä.

Siis selvennykseksi: kyllä isovanhemmat haluavat lasten tulevan ja he ovat tyytymättömiä, jos he eivät käy, mutta koska opiskelupaikkakunnat ovat kaukana ja sinne soluasuntoihin on heistä hankala mennä vieraisille ja samana päivänä jo takaisin kotiin, ja siten joku kahvittelu olisi siten hankala toteuttaa ja toki ymmärrän sen. Siis vierailut voivat olla vain siellä heidän luonaan. Itse en halua kutsua isovanhempia tänne valittamaan siitä, miten heidän oli tultava meille, muuten eivät saa nähdä lapsenlapsiaan ollenkaan jne. Anopilla on todella ikävä tyyli.

Monilla on kuitenkin opiskelut ja työt yms eikä riitä mahdollisuutta lähteä sukuloimaan jonnekin matkojen taakse, josta ei kerkeä edes samana päivänä kotiin.

Mummo kaupunkilomalle tapaamaan nuorta ja hotelliin yöksi!

Minkähän takia eivät halua mennä? Mietipä:



"Appi ei puhu eikä pukahda"

"Anopilla on todella ikävä tyyli".

"Syyllistetään"





Jos vierailevat kotipaikkakunnalla ("opiskelupaikkakunnat kaukana") on luonnollista, että se vähän aika halutaan viettää kotona/kavereiden kanssa. Muutenkin tuossa elämänvaiheessa se yhteydenpito isovanhempiin/vanhempiinkin usein vähenee, löytyäkseen sitten ehkä myöhemmin uudestaan.

aika normaalia teineiltä/nuorilta aikuisilta, myös ihan hyvin kasvatetuilta. Nuoruus ja oman elämän uutuus vie kaiken energian. Tilanne voi korjaantua itsestään iän myötä. Jos sanot lapsille säännöllisesti, että käykää siellä, ja joskus ilmoitat, että nyt mennään yhdessä etkä kuuntele vastalauseita vaan viet koko porukan anopille, niin olet tehnyt voitavasi. Ratkaistavaksesi jää miten kestät anopin syyllistämistä.

AP, olet nyt valitettavasti ihan väärässä eri ikäpolvien ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa.



Vanhemman tehtävä on yrittää pysyä mukana lasten ja lastenlasten elämänmenossa. Jos suhde menee jotenkin toisinpäin, että lapsen tulee pitää jatkuvasti yhteyttä vanhempiin tai isovanhempiin etteivät nämä pahastuisi, ovat ihmissuhteet tapaa kieroutuneet. Omat lapsesi ovat havainneet, että isovanhemmat väärällä tavalla päsmäröivät heidän elämäänsä eivätkä ole oikeasti kiinnostuneita lastenlasten elämästä.



Luultavasti sinun vanhempasi tai appivanhempasi sotkeutuvat sinukin elämääsi, ainakin kerrot syyllistävästä ja marttyyrimaisesta käytöksestä.



Meillä valitettavasti isovanhemmat syyllistivät ja tyrannisoivat lapsenlapsia niin, että lapset eivät enää halua käydä isovanhempien luona enkä minä aikokaan pakottaa heitä siihen.



Olet tekemässä itsellesi karhunpalvelusta, mikäli patistat lapsiasi tekemään vastenmielisiä asioita. Jos menet kovin pitkälle, niin menetät samalla yhteyden omiin lapsiisi.



Mieti tarkkaan minkälaisen mikälaiseksi haluat sinun ja lastesi välien kehittyvän. Isovanhemmat voivat olla lapsille ja lapsenlasille ihania ihmisiä, mutta voivat olla myös salakavalia pirulaisia.

Kokemukseni mukaan mukaviin, lapsista aidosti kiinnostuneisiin isovanhempiin pidetään kyllä yhteyttä. Jos sitten isovanhemmat ovat jotain muuta, niin miksi pitää yhteyttä yhtään enemmäin kuin on pakko?



Itse pidin aina yhteyttä äidin puolen isovanhempiini mutta isäni vanhempiin en. Syy yllä.

Siis omiin isovanhempiinne? Ja pidätte yhteyttä muihin iäkkäisiin sukulaisiin/tuttaviin?



Yleensä nämä tavat ikäänkuin periytyvät. Miksi lapsenne olisivat yhteydessä iäkkäisiin sukulaisiin, jos eivät ole saaneet mallia kodistaan?

Alan ymmärtää ihan pelkästään noita sinun asenteitasi ja toimintapatojasi lukemalla, että miksi nuoret haluavat tehdä kuten tekevät. Vanha syyllistävä marttyyri ja ilkeä urputtaja jää kyllä lopulta aika yksin ja ihan hän on sen itse silloin tilannut. Ei tietenkään mukavaa, mutta aika terve valinta toisilta.

Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Kannattaa suunnata huomio sinne isovanhempien luo. Onko heidän käytöksessään jotakin sellaista, ettei sinne ole mieluista mennä? Oma mummoni oli ainakin niin hirveä, että lopetin yhteydenpidon kokonaan.

Miten itse piditte yhteyttä? Siis omiin isovanhempiinne? Ja pidätte yhteyttä muihin iäkkäisiin sukulaisiin/tuttaviin?

Yleensä nämä tavat ikäänkuin periytyvät. Miksi lapsenne olisivat yhteydessä iäkkäisiin sukulaisiin, jos eivät ole saaneet mallia kodistaan?

Minun isovanhemmat olivat 10 vuotta olleet mullan alla ennenkuin itse sain lapsia. Ja kuten tuolla viesteissäni snaoin, itse näytin tätä esimerkkiä että lapset kyläilivät kanssamme appivanhemmillani, askartelivat heille lahjoja ja muistivat heitä valokuvin ja kiitoskortein jne., kunnes muuttivat pois ja sen jälkeen sitä suhdetta ei oikein ole pidetty yllä. Anoppini mielestä nuorten tehtävä on vierailla heidän luonaan, ei toisinpäin. Itse olen omasta mielestäni näyttänyt hyvää esimerkkiä vanhempien ihmisten muistamisessa, muttei se nyt kannakaan hedelmää :(

mitään riitaa tms. ei ole koskaan ollut, mutta ovat aina asuneet kaukana (600 ja 800 km päässä), joten olen heitä nähnyt max kerran vuodessa. Opiskeluaikoina kun ei ollut rahaa matkustaa tuli nähtyä vielä harvemmin, ja nyt kun asun ulkomailla ei oikeastaan koskaan.



Toinen elossa olevista isovanhemmista on pahasti dementoitunut, minut vielä muistaa mutta ei esim. sitä että olen naimisissa (ollut jo 10 v).