Voiko 3-vuotiasta koiraa saada vielä koulutettua? Kodinvaihtajasta kyse

Kyllä. Anna sille käsikranaatti suuhun ja vedä sokka pois.

On mahdollista, vaatii tietenkin oikeanlaista koulutusta

Tietysti voi. Kolmevuotias koira on vielä nuori. Tavoitteena ilmeisesti teillä ihan tavallinen tapakasvatus.

Tietysti täytyy ottaa huomioon koiran tausta ja perusluonne. Esimerkiksi pystykorvaa on aika mahdoton opettaa esim. olemaan haukkumatta, sillä siihen se on jalostettu. Ja täytyy ymmärtää myös se, että koirasta ei ole varmaan tarkoitus tehdä mitään hajutonta, näkymätöntä, kuulumatonta patsasta, josta ei koskaan olisi mitään vaivaa. Koira on koira. Eläin. Siitä on aivan varmasti vaivaa, eikä se koulutuksestakaan huolimatta aina toimi kuten ihminen haluaisi.

On. Se vaatii vain itseltä pitkäjänteisyyttä ja kykyä toimia koko ajan samanlailla, että koira tajuaa, mistä kyse. Pahin virhe on se, että toimit joka kerta erilailla. Oma rauhallinen ja päättäväinen asenne. 

Jos tempoo hihnassa, se jos mikä on helppo muuttaa. Lainaa kirjoja tai pyydä koirankouluttajilta apua, niin ei mene omat hermot. 

Onko perso makupaloille?

Jo vain! Koulutat niillä avuilla mikä sitä motivoi. Onko namit vai lelu. Ahne koira motivoituu nameilla, muut leluilla, ja jotkut pelkällä iloisella ylitsevuotavalla kehumisella. Toistoja toistoja ihan siinä arjen elämässä. Nyt kun se koira on "uusi" sitä on helppokin opettaa tavoille, se itsekin innostuu uudesta kodista ja uusista tempuista. Entisessä kodissa ehkä ollut turhautunut tekemisen ja huomion puutteeseen.

Kyllä voi. Minun vanhin koulutettavani on ollut 8-vuotias ensin kadulla ja sitten eläinsuojassa asunut koira, joka ei ollut luonnollisesti edes sisäsiisti, kun tuskin oli koskaan edes sisätiloissa asunut. Varsin salonkikelpoinen herra siitä tuli johdonmukaisella ja positiiviseen vahvistamiseen perustuvalla koulutuksella.

Tärkeintä on muistaa antaa kodinvaihdon aiheuttamien stressikierrosten laskea ennen kuin aloittaa varsinaisen kouluttamisen. Kun koira on kovin kierroksilla, ei oppimista tapahdu. Parhaiten kotiutumista nopeuttaa se, että koiralle luodaan toistuvat rutiinit ja sille varataan oma paikka missä se saa rauhoittua niin, että kun koira oppii vetäytymään tälle paikalle, myös ihmiset antavat sen olla siellä rauhassa. Tämän paikan oppimista tuetaan sillä, että koira saa tällä paikalla esim. kaluta luita tai ratkoa pulmatehtäviä. Aivotyötä väsyttää ja rauhoittaa koiraa paremmin kuin kova ulkoilu ja leikittäminen, jotka yleensä vain pahentavat aktiivisen ja herkästi säheltävän koiran kierroksia. Rauhoittumispaikan olisi hyvä olla sellainen mistä koira näkee perheen, eli ei ole yksin eristyksissä.

Kun koira on kotiutunut ja rauhoittunut, aletaan harjoittelemaan niitä taitoja mitä koira arjessa tarvitsee. Tärkeintä on muistaa, että enemmän on vähemmän, eli riittävän rauhallinen tahti.

Piikkipanta jos vetää hihnasta.

Vierailija kirjoitti: Piikkipanta jos vetää hihnasta.

Laittomia. Sitä paitsi piikkipanta on tarkoitettu estämään vaapaana olevien koirien tappeluita ja piikit on sijoitettu hyökkääjää kohti.

Voit esim. hätäapuna alkaa heittämään makupaloja jalkasi viereen, jolloin koira ei halua sinusta pois päin, vaan parhaassa tapauksessa alkaa kyttäämään siinä jalkasi lähellä. Samalla tietysti opetat muita temppuja ja tottelevaisuutta, mutta tuo voi toimia nopsana hätäapuna vähentämään ryntäilyä ja vetämistä. Ei toimi kaikilla koirilla ja makupalan pitää olla aina herkullisempi kuin ympäristö.

Isoimmissa kaupungeissa on useimmiten koirakerhoja-ota selvää järjestävätkö jotain tapakasvatuskoulutusta tai arkitottelevaisuuskurssia (voi olla eri nimillä). Lähimmästä eläintarvikeliikkeestä saat varmaan hyviä vinkkejä eri koulutustahoista. 

Riippuu täysin koirasta. Meidän perheeseen tuli silloisen isäpuolen mukana aikuinen koira, joka osasi tyyliin istu ja anna tassu. Minä ala-asteikäisenä rakastin touhuta sen kanssa ja minulla oli jokin luontainen kyky kouluttaa ainakin juuri tätä koiraa. Se oppi useita uusia käskyjä mm. ryömi, pyöri ym. Mutta on tullut vastaan koiria, jotka ovat yliaktviisia eivätkä kykene kuuntelemaan, niin niitä on sitten vähän hitaampi kouluttaa. Jos löydät tavan jolla kyseinen koira motivoituu (herkkupala, kehu,mikä tahansa) niin sitten kyllä onnistuu.

No saa sen koulutettua vieläkin toki vaatii työtä ja etsiä millä saa motivoitua, toki välillä pitää koiran saada myös sählätä ihan omiaan. Leikki, liikunta, ruoka ja riittävä uni on tärkeimmät. Koirista on moni saanut "häiriintyneen" sählärin vain siksi ettei ole saanut edes unta tarpeeksi.

Minä en ymmärrä tätä, että makupaloja heitetään maahan. Siinä koira vaan oppii noukkimaan kaikki "herkut" suuhunsa. Varsinkin nyt olisin varovainen kun tuolla liikkuu niitä myrkkysyöttien levittäjiä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tätä, että makupaloja heitetään maahan. Siinä koira vaan oppii noukkimaan kaikki "herkut" suuhunsa. Varsinkin nyt olisin varovainen kun tuolla liikkuu niitä myrkkysyöttien levittäjiä. 

Tämä on itse asiassa erittäin hyvä palkitsemiskeino vallankin yliaktiivisille koirille, koska herkkujen maasta noukkiminen on hitaampaa kuin suoraa kädestä ottaminen. Monen herkuilla motivoitavissa olevan remmirähjän saa myös helposti siedätettyä pois rähjäämisestä, kun sille heittää kourallisen nameja varvikkoon/tien reunaan jne. ja koira alkaa etsimään niitä rähjäämisen sijasta.

Koiraa ei muutenkaan tarvitse mitenkään erikseen opettaa siihen, että se nuohoaa maasta kaiken minkä irti saa, koska se on koiralle sitä kaikista lajityypillisintä käyttäytymistä. Sen sijaan sille tulisi opettaa "jätä" tai vastaava käsky, jolla se pudottaa tai jättää ottamatta jotain ei sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tätä, että makupaloja heitetään maahan. Siinä koira vaan oppii noukkimaan kaikki "herkut" suuhunsa. Varsinkin nyt olisin varovainen kun tuolla liikkuu niitä myrkkysyöttien levittäjiä. 

Makupalaa voi pitää kädessä nyrkissä ja koira haistaa sen jo siitäkin ja seuraa perässä. Pienellä koiralla toki vaikeampaa. Samalla käsky seuraa ja kehumista. Helppoa.

Helposti, nuori koira vielä ja pienet rodut kypsyy hitaasti. 

Voi kouluttaa, mutta koiran luonne ei muutu. Meillä on 12-v. iloinen häslääjä.

Kyllä vain ! Käykää pitkillä kävelylenkeillä, luulen että koira ajanpuutteen vuoksi ei ole saanut kunnollista liikuntaa. Äkkiä hän teille sopeutuu kokonaan ja oppii perheen tavat. Onnea uuden perheenjäsenen vuoksi. Muistuttaisin kuitenkin omistajanvaihdos-asiakirjan laatimista ja allekirjoittamista. Onhan kammottava ajatus jos saatte koiran perheeseenne ja kiinnytte siihen kovin ja entinen perhe tuleekin katumapäälle. Eli ehdottomasti paperit tässä asiassa kuntoon. Sekä hyvä vakuutus koiralle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tätä, että makupaloja heitetään maahan. Siinä koira vaan oppii noukkimaan kaikki "herkut" suuhunsa. Varsinkin nyt olisin varovainen kun tuolla liikkuu niitä myrkkysyöttien levittäjiä. 

 

Tämä on itse asiassa erittäin hyvä palkitsemiskeino vallankin yliaktiivisille koirille, koska herkkujen maasta noukkiminen on hitaampaa kuin suoraa kädestä ottaminen. Monen herkuilla motivoitavissa olevan remmirähjän saa myös helposti siedätettyä pois rähjäämisestä, kun sille heittää kourallisen nameja varvikkoon/tien reunaan jne. ja koira alkaa etsimään niitä rähjäämisen sijasta.

Koiraa ei muutenkaan tarvitse mitenkään erikseen opettaa siihen, että se nuohoaa maasta kaiken minkä irti saa, koska se on koiralle sitä kaikista lajityypillisintä käyttäytymistä. Sen sijaan sille tulisi opettaa "jätä" tai vastaava käsky, jolla se pudottaa tai jä

Minä taas olen opettanut ettei koirani syö ulkona MITÄÄN (myrkkyvaaran vuoksi). Ulkoilu on kunnon pitkiä lenkkejä varten. Siinä ei tarvitse seurata tai muutakaan hölynpölyä vaan se on energian purkamista.