Lue keskustelun säännöt.
Hyvä suhde, mädät juuret erota vai ei?
17.02.2026 |
Hei, olen 27-vuotias nainen joka pohtii eroa pitkästä, nykyisin hyvästä mutta juuriltaan epäterveestä parisuhteesta. Kaipaisin perspektiiviä tilanteeseeni erityisesti vanhemmilta naisilta tai samankaltaisessa tilanteessa painineilta.
Viestini on pitkä, joten kiitän jokaista teistä jo nyt ajastanne.
***
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 19-vuotiaasta lähtien, ja olemme asuneet yhdessä liki 7 vuotta. Läpi suhteen minulla on ollut ajatuksia erosta ja elämästä yksin, mutta ne ovat aina kuitenkin jossain kohtaa kaikonneet, koska kumppanissani on kaikesta huolimatta paljon hyvää, ja olen ajatellut, että kukaan ei ole täydellinen.
Suhteemme alku oli hyvin myrskyisä, sillä meistä kummallakin oli omia päänsisäisiä ongelmia, jotka ruokkivat toinen toistaan. Kumppanini oli emotionaalisesti väkivaltainen, mitä en tuolloin ymmärtänyt/myöntänyt, koska olin nuori, kokematon ja siihen tottunut kotitaustastani johtuen.
Hän kontrolloi, ketä saan nähdä ja mitä saan pukea päälleni, ja oli sairaalloisen mustasukkainen. Meillä oli ensimmäisinä vuosina useita riitoja, joissa hän huusi ja minä pelkäsin ja täristen suostuin hänen vaatimuksiinsa siitä, mitä on minulle "sopivaa" tehdä tai pukea päälleni. Luovuin jopa pitkäaikaisesta unelmastani lähteä opiskelijavaihtoon, koska häntä ahdisti se niin tavattoman paljon. Valehtelin myös hänelle menemisistäni paristi, josta jäin kiinni, mikä aiheutti lisää kitkaa.
Lisäksi suhdetta varjosti se, että kumppanini oli koukussa masturbointiin, mikä vähensi hänen halujaan seksiin.
***
Vuosien mittaan tilanne kuitenkin muuttui.
Kävin terapian, vahvistuin, otin rohkeasti tilaa olla oma itseni. Kumppanini järkiintyi, huutoriidat ja sairaalloinen mustasukkaisuus loppui. Seksiäkin oli taas ja se parani. Kävimme pitkiä keskusteluja yhä uudelleen siitä, miten suhde oli satuttanut ja kutistanut minua, ja hän oli aidosti pahoillaan. Hän antoi minun puhua tästä niin monta kertaa kuin sielu sieti, ja se auttoi. Myös hän toi esiin itseään vaivanneita asioita, ja otin niistä opikseni.
Nyt arkemme on tasaista ilman merkittäviä ristiriitoja. Kumppanini on ja oli suhteen huonossakin vaiheessa parhaimmillaan lempeä, välittävä, hauska, monipuolinen keskustelija ja vastuuntuntoinen. Hän on älykäs, utelias, sosiaalinen, tavoitteellinen, musikaalinen, leikkisä ja korkeasti koulutettu, mitä arvostan kumppanissa. Hän ei ryyppää, hän tuo minulle ihania pieniä ylltäyslahjoja joka viikko ja on aina osannut puhua tunteista. Osittain näistä syistä halusin pysyä suhteessa myös silloin, kun meillä oli ongelmia.
Jos alun myrskyt unohdettaisiin, hän olisi se "täydellinen" mies lukuunottamatta seksiä.
On hiljattain käynyt ilmi, että useamman kuukauden kuivan kauden ja hänen seksin välttelynsä syynä on taas hänen masturbointiaddiktionsa, ja hän myönsi, ettei se addiktio ole kertaakaan hävinnyt minnekään suhteemme aikana.
Kuivien kausien ulkopuolella seksi on ollut ihan hyvää ja hän on seksissä toisen huomioiva kumppani, mutta siitä on puuttunut minulle melko tärkeitä elementtejä joista hän ei ole yhtä kiinnostunut, ja siksi ne uupuvat seksielämästämme edelleen.
1/2, JATKUU kommentissa alla. Kommentin lopussa myös TLDR-yhteenveto.
Kommentit (8)
Kivaa loppuelämää run karin kanssa :DDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti: voit valita hyväksyä puolisosi, antaa anteeksi ja rakastaa häntä, tai sitten toimia itsekkäästi.
Omalla miehelläni on mm. tunnevamma- ja lieviä päihdeongelmia, mutta enemmän hyviä puolia, eli olen päättänyt edelleen olla hylkäämättä häntä.
Minut tekee nyt onnelliseksi monikin asia tässä suhteessa, mutta myös se, että koen toimineeni oikein. Haluan rakastaa häntä ja antaa anteeksi <3 Uskon että tämä on helpompaa koska olen uskovainen, mutta luulen että muutkin kykenevät valitsemaan näin, jos vain niin moraali sanoo.
Menneisyys on menneisyyttä, tämä toimii vain jos antaa anteeksi toiselle, eikä kaivele vanhoja murheita.
Tsemppiä ja rakkautta teille!
avioliittoa takana 32v
Hei, ap tässä kiitos näkökulmastasi ja ajastasi. Hyvin kiteytetty. 🙏🏻
Jatkakaa yhdessä. Häön voi sit taas masturboida kun seksielämänne kuivuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdit ikäiseksesi erittäin kypsästi tilannettanne. Suhteessanne ja teissä ihmisinä on ollut jo nyt paljon kasvunvaraa ja potentiaali tulee edelleen kasvamaan. Eniten tilanteessa mietityttää miehesi pornoaddiktio. Siihen liittyy luultavasti paljon sellaista, mitä et tiedä. Kaikki addiktiot saavat kierroksia salailusta ja muuttuvat rankemmiksi, tämän puolen näen suhteessanne isoimpana riskinä. Addikti voi tehdä tekoja, joita itsekään ei hyväksy, samanaikaisesti suhteessa oleva seksi muuuttuu laadullisesti heikommaksi ja kun kaikki rysähtää esille, koet pettymyksen toisensa jälkeen. Addiktioissa tapahtuu aina myös retkahduksia, jotka ovat raskaita läheisille.
Pornoaddiktiosta pääseminen edellyttää useiden vuosien psykoterapiaa eikä kenen tahansa psykoterapeutin, vaan sellaisen, joka tuntee asian, on monipuolisesti kokenut vanhempi ammattilainen. MIehesi ei kuitenkaan ilmeisesti koe tarvetta selvittää sitä miksi hänelle on kehittynyt tällainen salaisuus. Sinulle on tärkeää tietää, ettei pornoaddiktio johdu sinusta. Tai mikään mitä siihen liittyen ehkä myöhemmin ilmenee. Kaikki addiktiot syntyvät jo varhaisesta vuorovaikutuksesta alkaen, lapsuudessa ja nuoruudessa.
Se että olet ihastunut toiseen, tapahtuisi kenties muunkinlaisessa suhteessa, samanlaista voi tapahtua myös miehellesi jos suhteenne jatkuu. Se kuuluu normaaliin elämään ja aikuisuuteen, että tällaisia kriisejä tulee. Kypsät ja aikuiset pariskunnat selvittävät ne, mieluiten pariterapiassa (jos ne johtavat uskottomuuteen), jolloin suhteesta voi tulla entistä syvempi. Te olette jo noin nuorella iällä syventäneet suhdettanne ja olette molemmat ihmisiä, joilla on mahdollisuus saada hyvä kumppani myös jatkossa, etenkin sinulla, koska olet älykäs, kaunis ja sinulla on hyvät rajat. Toisenlaisen kumppanin kanssa miehesi ajautuu todennäköisesti kaksoiselämään, joka aiheuttaa paljon kärsimystä hänelle, kumppanille ja pahimmillaan myös muille ihmisille addiktion tiimoilta. Ei valitettavasti ole tavatonta sekään, että pornoaddiktio johtaa laittomiin tekoihin, joista jää kiinni. Asiaa siis kannattaa miettiä todella vakavasti.
Suosittelen sinulle kahta kirjaa luettavaksi. Paula Hall, Understanding and Treating Sex ja Pornography Addiction. Paula Hall, Sex Addiction, partner's perpective. Jokin versio ensinmainitusta on suomennettu, jos et pysty lukemaan englanniksi.
En itse taustani takia (olen vanhempi terapia-alan ammattilainen) ryhtyisi suhteeseen seksiaddiktin kanssa. Toisaalta jokainen seksiaddikti ja suhde ovat erilaisia, vaikka tietyt piirteet ja prosessit ovatkin kaavamaisia. Asiaa kannattaa miettiä ja keskustella myös ammattilaisen kanssa, kun teillä ei vielä ilmeisesti ole lapsia. Sen jälkeen eroaminen on paljon vaikeampaa, jos näitä ikäviä asioita addiktioon liittyviä tupsahtelee esille tämän tästä. Jos keskustelette asiasta ammattilaisen, älkää valitko seksuaaliterapeuttia. Heidän koulutuksensa on nykyisin aivan erilainen kuin ennen eli mitään pohjakoulutusta ei vaadita. Valitkaa parispykoterapeutti tai perheterapeutti (vanha, pitkä koulutus, jota ei enää ole). Ammattilaisen olisi hyvä olla iältään vanhempi ja pitkään alalla töitä tehnyt. Kaikkiin entisiin pariterapeuttisiin ja perheterapian koulutuksiin sisältyy seks. terapian opinnot osana tavanomaista pariterapiaa. Tutkikaa huolella psykoterapeutin pätevyydet, sillä nimikettä terapeutti voi käyttää kuka hyvänsä. Alalla on paljon ihmisiä, joilla ei ole asianmukaista koulutusta, osa heistä on paljon julkisuudessa ja pyrkii sinne aktiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Pohdit ikäiseksesi erittäin kypsästi tilannettanne. Suhteessanne ja teissä ihmisinä on ollut jo nyt paljon kasvunvaraa ja potentiaali tulee edelleen kasvamaan. Eniten tilanteessa mietityttää miehesi pornoaddiktio. Siihen liittyy luultavasti paljon sellaista, mitä et tiedä. Kaikki addiktiot saavat kierroksia salailusta ja muuttuvat rankemmiksi, tämän puolen näen suhteessanne isoimpana riskinä. Addikti voi tehdä tekoja, joita itsekään ei hyväksy, samanaikaisesti suhteessa oleva seksi muuuttuu laadullisesti heikommaksi ja kun kaikki rysähtää esille, koet pettymyksen toisensa jälkeen. Addiktioissa tapahtuu aina myös retkahduksia, jotka ovat raskaita läheisille.
Pornoaddiktiosta pääseminen edellyttää useiden vuosien psykoterapiaa eikä kenen tahansa psykoterapeutin, vaan sellaisen, joka tuntee asian, on monipuolisesti kokenut vanhempi ammattilainen. MIehesi ei kuitenkaan ilmeisesti koe tarvetta selvittää sitä miksi hänelle on kehittynyt t
Hei, ap tässä. Suuret kiitokset ajastasi ja vastauksestasi. Teit hyviä havaintoja ja huomioita, ja tutustun ehdottomasti suosittelemiisi kirjoihin. Terapia voisi tosiaan olla vielä vaihtoehto, kiitos vinkeistä. Jään pohtimaan vastaustasi. Arvostan näkökulmaasi ja kokemustasi 🙏🏻
JATKUU:
Nyt olen taas tilanteessa, jossa pohdin, kannattaisiko minun erota. Vaikka olemme selvittäneet alun ongelmat, ne ovat silti suhteemme hatara perusta ja juuret, joista jäi syvät arvet.
Tuntuu, että osa hellyydenosoituksistani ja kauniista sanoistani hänelle on ollut viime aikoina vain "opittua" ja automaattista, joka ei lähde ihan täysin sydämestä vaikka hän onkin minulle tärkeä, hyvin rakas, ja arvostan häntä ihmisenä. Epäilen myös hänen sopivuuttaan isäksi, jos lapsia joskus vielä haluaisin/haluaisimme.
Fantasioin elämästä yksin, erityisesti seksistä muiden kanssa ja täydestä vapauden tunteesta. Samalla en voi olla ajattelematta, että tämän parempaa miestä ei voi löytää varsinkin nyt, kun hän on oppinut läksynsä ja tasapainoistunut (kuten minäkin).
Minulla on korkeat standardit kumppanin suhteen, koska olen myös itse vetävännäköinen, monipuolinen ja monitaitoinen nainen ja pelkään todella paljon sitä, että kun eroan, elän hetken aikaa "mahtavaa ja aktiivista sinkkuelämää", kunnes totean, ettei se silti voita aitoa kahdenvälistä yhteyttä ja sitten on liian myöhäistä, koska ex-kumppani ei enää ota takaisin ja ketään yhtä hyvää ei enää minulle löydy.
Lisäksi kypsymätön puoli minussa ajattelee, että olisi epäreilua, että joku toinen nainen niittäisi yhteisen työmme tulokset ja saisi hänestä alusta asti ihanan ja tasapainoisen kumppanin.
***
Vielä viimeinen lisäseikka: Olen samanaikaisesti myös ollut jo pari vuotta ihastunut erääseen toiseen ja tiedän tunteen olevan molemminpuoleinen. Kipinä tuntui välillämme heti tavatessamme.
Olen kuitenkin aktiivisesti päättänyt olla ruokkimatta tätä välillämme, vähentänyt yhteydenpitoa ja välttänyt pitkiä keskusteluja viestitse. Olemme tavanneet vain paristi ryhmässä emme koskaan kahden kesken.
Silti tämä tunne häntä kohtaan ei ota laantuakseen. Meillä on todella paljon yhteistä minulle tärkeissä asioissa. Olen kuitenkin pitänyt jalat maassa ja katseen parisuhteessani, koska tiedän, että kyse on todennäköisesti lähinnä jostakin haavekuvasta ja "pakokeinosta" mitä heijastan häneen, enhän häntä edes oikeasti tunne.
Vaikka eroaisin, en missään tapauksessa lähtisi tapailemaan vakavasti ketään vielä pitkään aikaan, koska hypoteettisen eron pohjimmaisena syynä olisi nimenomaan vapaus, itseilmaisu ja vanhoista "kahleista" irrottautuminen. Mutta onko se nykyisellään hyvästä suhteesta ja kumppanista luopumisen väärti?
***
Ja nyt se kysymys tai pyyntö teille:
Kukaan teistä täällä ei toki voi päättää, pitäisikö minun erota vai ei. Haluaisinkin kuulla teidän tarinaanne, jos olette käyneet läpi jotain samankaltaista. Mihin ratkaisuun päädyitte ja mitä tapahtui? Mikä on oma näkökulmasi tilanteeseeni?
TLDR: Olen ollut yli 7 vuotta parisuhteessa, jonka alussa kumppani oli emotionaalisesti väkivaltainen monin tavoin. Kasvoimme kumpikin ja nyt olemme tasapainoisia ihmisiä, ilman riitoja tai draamaa. Kumppanissa on ollut ja on edelleen paljon hyvää ja erityistä, mitä en usko löytäväni samanlaisena pakettina muista. Fantasioin silti silloin tällöin elämästä yksin, ja nyt taas punnitsen eron mahdollisuuksia.