Lue keskustelun säännöt.
En halua olla 30v!
13.10.2011 |
Pitäis olla aikuinen. Pitäis pukeutua kuin aikuinen. Pitäis puhua ja kirjoittaa kuin aikuinen.
Pitäis istua illat kotona, vain teinit käyvät yökerhoissa.
Pitäis olla niin harmaa ja ankea ja järkevä ja niin pe***leen AIKUINEN!!
Kiitos ja hei.
Kommentit (23)
Pitäis olla aikuinen. Pitäis pukeutua kuin aikuinen. Pitäis puhua ja kirjoittaa kuin aikuinen.
Pitäis istua illat kotona, vain teinit käyvät yökerhoissa.
Pitäis olla niin harmaa ja ankea ja järkevä ja niin pe***leen AIKUINEN!!Kiitos ja hei.
En tunnista mitään noista. Mun mielestä kolmikymppisyyteen kuuluu se, että tietää, ettei tarvi tunkea itseään mihinkään rooliin.
Tuo sun lista..22-vuotiaana sitä ajatteli, että kolmikymppisyys on tuollaista, ei enää:) Nykyään sitä vaan hymyilee sille, kun 20+ ikäisenä leikki itse aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulin, mut voit huokaista helpotuksesta, noin ei todellakaan ole.
olen niin onnellinen, että olen 30v.
Olen saavuttanut elämässäni jo paljon ja olen silti vielä todella nuori, eikä mikään mahdollisuus ole kohdallani lähellekään ohi, eikä mikään myöhäistä.
viime viikonloppuna multa kysyttiin papereita, kun hain huoltsikalta siiderin. Tällä viikolla kirjoitin työsopimuksen unelmatyöpaikkaani ja lähetin tiedekuntaan lomakkeen jolla saan tutkintoni ulos. Kaikki tämä yhden viikon aikana!
Osaan käyttäytyä, puhua ja kirjoittaa kuin aikuinen. Ja silti voin heittäytyä hetkittäin teiniksi kun haluan käydä irroittelemassa.
Lapset on pieniä, mutta sen verran isoja, että voi jättää huoletta silloin tällöin mummolle yökylään. Ja mummokin on niin nuori ja hyvässä kunnossa, että yökyläilyt on kaikille iloinen asia. 30veenä mulla on sekä omat lapset että omat vanhemmat, aivan mahtavaa!
Miehen kanssa yhteistä taivalta jo yli kymmenen vuotta. Parisuhde kukoistaa, talous hyvällä tolalla. Mitä ystäviin tulee, niin laatu on jatkuvasti korvannut määrää, jos vertaa aikaan kymmenen vuotta sitten. Sekin on pelkästään hieno asia.
Elämä on mahtavaa kolmekymppisenä!
Vika on siis vain mun korvien välissä. Great.
Miks musta ei tunnu yhtään tuolta?
ap.
Mulla on ollut aika täydellinen viikko takana kaikin puolin. tuskin sä kaipasit mitään hehkutusta juuri nyt.
Jos sua lohduttaa, niin kaksikymppisenä en ollut kovin onnellinen: jotenkin suunta hukassa ja tyhjä olo. Ehkä jokainen käy jonkin ikäkriisin läpi, mutta ei silti jokaista. Mun kriisi oli jo kymmenen vuotta sitten, sulla nyt. Mun meni ohi, sun menee myös. tullaan sitten tänne kimpassa hehkuttamaan kun ollaan superonnellisia nelikymppisiä :)
t 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut aika täydellinen viikko takana kaikin puolin. tuskin sä kaipasit mitään hehkutusta juuri nyt.
tuo oikeasti piristi vähän. :D
ap.
Vika on siis vain mun korvien välissä. Great.
Miks musta ei tunnu yhtään tuolta?
ap.
Kyllä mäkin olen joutunut myös kriisit kokemaan ja ikävät asiat ajattelemaan. Ei mun elämä ole nyt mitenkään valmis tai "oikeassa" vaiheessa, asiat saavutettu. Silti olen paljon tyytyväisempi ja onnellisempi kuin parikymppisenä. Elämänkokemuksesta on kauheesti iloa. Aurinko alkaa paistaa vastaa kun ne asiat on mietitty. Niin se menee.
t: jälkimmäinen 32v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halua olla 30 v, se on edessä jo ensi vuonna. 25-vuotiaana pidin itseäni kamalan vanhana ja nyt mietin että miksi ihmeessä. Luultavasti viiden vuoden päästä muistelen tätä ikää ja ajattelen, että minähän olin silloin vielä nuori, mutta olen silti joka päivä ahdistunut iästäni..nimittäin mä en ole saavuttanut yhtään mitään vaan olen elämäntilanteessani täsmälleen samassa tilanteessa kuin 10 vuotta sitten kun menin sairastumaan useaksi vuodeksi. Ehkä se sitten on mulla ongelmana että mulla ei ole vieläkään saavutettuna mitään mitä parikymppisenä suunnittelin että on. Multakin kysytään usein papereita mutta eihän se mun ikääni vähennä..minullakin on kyllä entistä enemmän elämänkokemusta mutta nekin lähinnä kaikista ikävistä asioista. Nyt mulla menee muuten paremmin mutta silti surettaa että nuo viimeisimmät vuodet on menneet tavallaan täysin hukkaan, kun en ole voinut elää normaalisti ja nyt olen jo pian keski-ikäinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tavallaan en pahemmin tuota elämänkokemusta arvosta, sehän on vain kivaa olla nuori ja naiivi ja luulla että kaikki on mahdollista ja että itse on maailman paras tyyppi ja maailma mahtava paikka..
Mä olen vähän yli 30v enkä ole tuntenut itseäni yhtä kotoisaksi iässäni sitten lapsuusvuosien. Mun mielestä nimenomaan tän ikäisenä (ja varmaan tätä vanhempanakin mutta siitähän mulla ei ole kokemusta) voi olla sellainen kuin oikeasti on. Mä koin nuorempana paljon enemmän sitä, että ikään kohdistui tiettyjä odotuksia ja kaavoja, joihin pitäisi sopeutua. Kolmekymppisiä on moneen junaan ja ihmiset alkavat vähitellen aikuistua siinä mielessä että ymmärtävät ihmisten olevan erilaisia ja haluavan elämältään erilaisia asioita. Onhan niitäkin tietysti, joiden mielestä tietyt asiat kuuluvat aina tiettyyn ikään, mutta kun itse on tässä iässä tarpeeksi varma itsestään ja siitä mitä haluaa, ei siitä tarvitse välittää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole missään iässä kokenut erityisesti että minulta olisi odotettu jotakin juuri siihen ikään kuuluvaa, minusta vain nuoruudessa on jotain kivempaa kuin aikuisuudessa, enemmän on kuitenkin mahdollisuuksia parikymppisellä kuin kolmekymppisellä ja ei ole niitten lasten ja lasten isän etsimisessäkään kiire, en siis edes halua lapsia lähiaikoina mutta sitten olenkin jo ihan mummoäiti ja miehetkin kuolaa 10 v nuorempien perään.
yhdyn tuskaan kohta kolmekymppisenä... No, on mulla sentään vielä kolme vuotta aikaa. Mut tääkin ikä tuntuu niin vanhalta, kun on 30 niin lähellä jo. Ehkä sitä lisää vielä, että olen opiskelija ja moni opiskelutovereista on useitakin vuosiakin nuorempia. On onneks vanhempiakin.
Toisaalta just ihmiset ei sit taas aina oleta, et olen näin vanha, kun olen opiskelija. Piti vähän lukion jälkeen tehdä sitä sun tätä, opiskella lyhyitä kursseja, tehdä erilaisia töitä ja asua ulkomailla, ennen kuin olin valmis useamman vuoden opiskeluun ja ala oli selvillä.
Noh, eiköhän tää tästä, mut sit kun valmistun, niin se 30 on tosi lähellä jo! Ottaakohan kukaan mua ees töihin sit, kun ei ole oman alan työkokemusta? Vai haluuks ne sit nuorempaa väkeä?
Niin ja ei oo ees omistusasuntoo, eikä mitään sellaisia muitakaan aikuisuuden merkkejä. Paitsi perhe. Mut täällä elellään ilman omaisuutta ja säästöjä. Opintolaina vaan kasvaa. Mut on meillä kaikkee, mitä päivittäisessä elämässä tarvitaan. On tää nyt sinällään tiukasta budjetista huolimatta onnellista aikaa, vaikka vanha jo olenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tavallaan en pahemmin tuota elämänkokemusta arvosta, sehän on vain kivaa olla nuori ja naiivi ja luulla että kaikki on mahdollista ja että itse on maailman paras tyyppi ja maailma mahtava paikka..
..että sinulla olisi kaveri, joka ajattelisi noin?
Ei omasta mielestä kolmikymppinen naiivi ole mikään hyvä tyyppi vaan suoraan sanoen kauhistus.
Toki koen itse kyynisyyttä mutta ei sitä aikaa vaan voi kääntää takaisin päin. Taas jos kolmikymppinen kaveri on iloinen ja onnellinen niin se on tavallaan suurta, että kaikesta huolimatta ja tässä vaihessakin elämää näkee asiat hyvältä kantilta. Silloin on todella hyvä juttu jos joku on löytänyt ja oivaltanut sen, mikä hyvää on.
Huomaan, että olen Sinkkuelämää-sarjaakin nähnyt uusin silmin. Kyllä sielläkin puhutaan paljon kolmikymppisyydestä ja kyynisyydestä.
ja kaikki hämmästelevät, miten nuorekas olet!
halua olla 30 v, se on edessä jo ensi vuonna. 25-vuotiaana pidin itseäni kamalan vanhana ja nyt mietin että miksi ihmeessä. Luultavasti viiden vuoden päästä muistelen tätä ikää ja ajattelen, että minähän olin silloin vielä nuori, mutta olen silti joka päivä ahdistunut iästäni..nimittäin mä en ole saavuttanut yhtään mitään vaan olen elämäntilanteessani täsmälleen samassa tilanteessa kuin 10 vuotta sitten kun menin sairastumaan useaksi vuodeksi. Ehkä se sitten on mulla ongelmana että mulla ei ole vieläkään saavutettuna mitään mitä parikymppisenä suunnittelin että on. Multakin kysytään usein papereita mutta eihän se mun ikääni vähennä..minullakin on kyllä entistä enemmän elämänkokemusta mutta nekin lähinnä kaikista ikävistä asioista. Nyt mulla menee muuten paremmin mutta silti surettaa että nuo viimeisimmät vuodet on menneet tavallaan täysin hukkaan, kun en ole voinut elää normaalisti ja nyt olen jo pian keski-ikäinen..
...jonkun kaavan mukaan, joka johtaa siihen, että olet 30-vuotiaana naimisissa, mies, lapset ja koira, vakiduuni. Eikä elämä ole aina kaikkia kohtaan reilu. Mutta viime kädessä joudut nuo asiat itse miettimään.
Itse haluaisin aina ajatella, että vaikeudetkin voi käyttää jotenkin hyväksi. Voi sanoa toisille saman käyneille, että "ymmärrän miltä tuntuu", olla tukena. Jos jossain ovi menee kiinni, voi vielä toisaalla ikkuna avautua. Nyt olen niin onnellinen, että voin itse ajatella näin.
tää laki meni multa ohitse. Toki järki päässä elellään, mutta ei mun mielestä alle 30v:kään voi tehdä ikänsä kynnyksellä mitä sattuu..
Kolmenkympin paremmalla puolella, siis YLI 30 vuotiaana, elämä on ihan parasta! Silloin saa tehdä ihan just sitä mitä huvittaa, eikä tarvi välittää kenenkään mielipiteistä. Pukeudut just niin kuin huvittaa.
Mun täytyy laskea nykyään montako vuotta mä oonkaan. Tiedän, että päälle 30, mutta minkä verran. Ainut miinus, että 35 vuoden jälkeen ikä alkaa näkyä aamuisin naamassa ja peilistä kurkkii oma äiti... Mutta onneksi sitä pystyy vielä paikkaamaan kosmetiikalla.
Lasten kannaltakin tää on varmaan helpoin vaihe elämässä. Mulla ei ole ihan vauvoja enää ja isoinkaan ei ole vielä pahimmassa teini-iässä, vaan kaikki on leppoisasti välillä 2-11. Kiirettä piisaa monen lapsen kanssa, mutta antoisaa ja ihanaa aikaa tämä on.
t. 36v ja elää ihan parasta aikaansa elämässä.
Yhtenä päivänä vaan jotenkin heräsin tähän maailmaan, ja tajusin että mihin se mun elämä meni? Lapset on kivoja joo, miehestä kasvanut totaalisen erilleen, näytä kivalta ikäisekseni, mutta sillä ei ole mitään väliä, koska olen kutenkin fyysisesti sen verra "rutussa" että kyllä se ikä näkyy kun tarkalla silmällä katsoo. Henkisesti en koe vanhentuneeni, olen vaan vähän viisaampi. Elin kympillä ennen naimisiinmenoa, enkä tiedä missä olisin nyt ellen olisi sitoutunut. Ihmisen ei kuitenkaan ole hyvä olla yksin, sanotaan muistaakseni raamatussa, ja ymmärrän senkin että toista kumppania on vaikea löytää. Toivon sulle sydämestäni kumppania, jonka kanssa olis kivaa jakaa oma elämänsä.
mä haluun
t.mamma 39 =)))