Parisuhde yli 50-vuotiaana

Useasti näkee kysymyksiä tässäkin foorumilla löytyykö enää kumppania tällä iällä? Eniten tilaa saavat negatiiviset puolet, koska niitä luetaan ja niistä saa julkaisut tuloja. Kommentit täällä ja muualla ovat: Ei enää koskaan, jos tämä ei onnistu, niin sitten olen yksin, miksi ottaa miestä riesakseen ja yksin on kyllä hyvä olla. Eihän nyt sen ikäiset miehet ole enää mitään kuin eläkettä odottavia haisevia ukkoja. Ja jos nyt joku löytyy, niin asuminen ehdotomasti erikseen ja pitää olla nuorempi! Jokainen tehköön tottakai mitä haluaa. Noista edellämainituista tutuista lausahduksista kuuluu kasvualustan kylmä perusta. On tehty kun on pitänyt, välttelevä kiintymyssuhde ja yleinen tunnekylmyys. Jokainen meistä, joka on kokenut eroja muistaa ja tietää syyt. Ei ne mihinkään katoa, vaikka kävisit terapiassa loppuikäsi. Jos uutta suhdetta sitten alkaa hakea, niin vaaditaan, että kaikki entinen on pyyhitty pois kuin kovalevy formatoiden. Ei eletty elämä voi eikä saa olla este uudelle alulle. 

Entäpä jos 50+ mies tekisi  ilmoituksen, jonka sisältö olisi seuraavanlainen. Minussa elää toivo ja uuden kohtaaminen ei pelota! Sanoilla luodaan perusta mitä kaipaan. Toteutuuko toive ei ole tietenkään selvää mutta mikään ei toteudu, jos pitää sanat sisällään. Sanani ovat kohdistettuja ja mietittyjä ilmaisuja siitä millainen olen ja mitä toivon ja minkä eteen teen voitavani. Mitään kun ei saa vain olemalla ja tekemättä! Kukaan ei vain tupsahda vastaan. Vastakohdat vetovat muttei perusasioissa. Liian vastakohtaisten luonteiden kohtaaminen on naulojen lyöntiä piikkimattoon ja siinä puhkeaa renkaat. Eli luonteiden perustan pitää olla samanlainen! Kyky luottaa toiseen, olla tukena molemminpuolin ymmärtäen, että läheisyys ja keskustelu ovat rakkauden perusta! Koska olemme miehiä ja naisia tulee molemminpuolisen vetovoiman osua kohdalleen. Muuten suhde on kaverisuhde kuten tiedetään. Vaikka näin ns paperilla kaikki osuisivat kohdalleen, niin ei ehkä kohdattaessa. Profiilien tarkoitushan on saattaa toisistaan kiinnostuneet kohtaamaan ja vain kohtaamaan ensialkuun, vaikka olisi galleriallinen kuvia nähty. Vinkkinä kun kirjoittaa pitkästi, se karkottaa hömppätädit hiteen :)

Se, että mies puhuu tunteista, kuuntelee ja huomio toista ei sulje pois miehisyyttä ja voimakasta seksuaalisuutta. Itsensä tunteminen noissa perusasioissa on kyllä vaan, vaatimus! Ja lisää tulee :) Asioiden aikaansaaminen on tärkeintä, eikä vain puhetta, että tehdään tehdään ja sitten joskus. Suorittaminen ei kuulu tähän kategoriaan ei tekemissessä eikä ihmissuhteen rakentamisessa. Minulle on helppoa kertoa kuka olen ja mistä tulen ja sitä odotan toiseltakin. Introverttiä minusta ei tule edes kouluttamalla.

Alkuun yleistys :) Saahan sitä kirjoitella mitä vain ja sielläpä on katkera ukkoutunut tyyppi, jolla on olevinaan hyvät ilmaisunlahjat. Urautunutkin omiin tapoihinsa Lol :) Setämies koko kropallaan muutosvastarintaa täynnä oleva ja tämänkin kai kirjoituttanut jollain, joka ymmärtää tietokoneista. Ei ole mitään noista, vaan keskimittainen nykymittapuun mukaan eli 185cm ja aktiivinen liikkuja mikä näkyy ulkoasussa kaikinpuolin. Kaikin puolin snobi tosikko, jolle ei ole alko eikä muutkaan päihteet maistuneet ja hitto vie vielä enemmän kasvispainottainen ruokavalio (tottakai sen vuoksi kun veriarvot huutavat punaisella :) 

Onko tällainen sisällöntuontanto ihan sitä itseään?