Avoimessa liitossa oleva Fletch on sitä mieltä, että lapset pitää tehdä avioliitossa!

Sen sisällä voi tehdä tietyissä rajoissa muita juridisia sopimuksia ja täysin vapaasti muunlaisia sopimuksia. Me emme pane kaikkea mikä liikkuu, mutta olet oikeassa siinä, että tietyin ehdoin avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat sallittuja. Näin ollen kyse on sellaisesta avioliitosta, jonka sisällä on tehty yhteinen sopimus, joka sallii avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet tietyillä erikseen määritetyillä ehdoilla.



Meidän avioliitossamme on muitakin epäortodoksisia yhteiselämään liittyviä sopimuksia esimerkiksi kotitöiden jaosta. Ne on tehty siksi, että ne tekevät meidän avioliitostamme toimivamman ja me halusimme ne tehdä.

Hyväksyn Fletcherin mallin, jos he kerran itse sitä ihan terveenä (ja terveellisenä lapsille) pitävät, mutta itselleni avioliitto merkitsee lahjan antamista toiselle. Ja sitä lahjaa, jonka kerran kirkossa annoin, ei enää myöhemmin voi pois ottaa. Ja minun lahjani sisälsi lupauksen uskollisuudesta, elinikäisestä kumppanuudesta ja rakkaudesta, myötä- ja vastamäessä. En itse hyväksyisi liiton ulkopuolisia suhteita, en miehelleni enkä itselleni. En ole itse pitänyt itseäni edes uskovaisena, mutta taidan sellainen olla, koska aina muistan ne papin sanat, jotka luovat minulle turvaa ja tietä tulevaan: "sen minkä jumala on yhdistänyt, älköön ihminen...".



Jokainen tyylillään, joko avio- tai avoliitossa.

muutenhan lapsi on epänormaali ja outo hyypiö

totuudesta kerta toisensa jälkeen. Kerrataan nyt vielä kerran, jos jäisi sinullekin mieleen:

-Kyllä, olen aloittanut seksielämäni 12-vuotiaana. Se ei ole elämäni suurin erehdys, mutta suuri erehdys kuitenkin

-En missään nimessä halua lasteni aloittavan seksielämää noin nuorina.

-Jos saisin valita, missä iässä aloittaisivat, niin vähintään pitäisi olla 16-vuotias, mieluummin vanhempi

-Olen itse juonut alkoholia teininä

-En haluaisi lasteni juovan, mutta en usko, että heidän loppuelämänsä on pilalla, jos kokeilevat alkoholia alaikäisinä

-Raittius on hyvä juttu, mutta jos _ainoa_ syy raittiuteen on se, että ei ole _ketään_ kavereita, niin se kaverittomuus ei ole hyvä juttu. Ennemmin sitten vaikka alkoholikokeiluja kavereiden kanssa, jos ne olisivat vaihtoehdot.

muutenhan lapsi on epänormaali ja outo hyypiö

juuri sitä vartenhan se avioliitto on, rahaa ja omaisuutta, juridinen sopimus.

Pitää olla melko kylmä ihminen...

Ja uskollisuutta on sekin, että yhteisissä sopimuksissa pysytään, olivat ne mitä hyvänsä (ja tietysti ymmärrän ja hyväksyn täysin sen, että suurin osa ihmisistä ei halua avioliittoonsa avioliiton ulkopuolista seksiä.) Muuten näen avioliiton henkisen ja ei-juridisen sopimuspuolen hyvin samana kuin sinäkin. Meille se oli myös sopimus sitoutumisesta eliniäksi paitsi toisiimme, myös toiveissa jo silloin olleisiin lapsiin ja yhteiseen perheeseemme.

Ja minun lahjani sisälsi lupauksen uskollisuudesta, elinikäisestä kumppanuudesta ja rakkaudesta, myötä- ja vastamäessä. En itse hyväksyisi liiton ulkopuolisia suhteita, en miehelleni enkä itselleni.

joista avioliitto on yksi ja aika tärkeäkin. Sitten on erilaisia ei-juridisia sopimuksia, jotka säätelevät arkea ja elämää. Näiden tukipuiden sisällä ja varassa on sitten se minun elämäni. Siihen kuuluu paljon erilaisia ulottuvuuksia, tunteita, toiveita, haaveita, hauskanpitoa, hyvää ja pahaa oloa, jokapäiväistä oloa ja eloa. Mutta kaikki tämä olisi hyvin turvatonta ilman sitä juridista kudosta ympärillä alkaen ihan ihmisoikeuksista, Suomen laista, työsopimuksesta, avioliitosta jne.

Ihmisen sitoutumiseen tai rakastamiseen avioliitolla ei sinänsä ole mitään osuutta, siksi se on ennen muuta juridinen sopimus. Toki se oli myös keino juhlistaa ja vahvistaa näitä muita asioita, mutta ne eivät sinänsä riipu avioliitosta.

Siis onko koko sun elämä joku juridinens sopimus?!?!?