Mitä mieltä, tuovatko ihmiset pettymyksiä enemmän kuin iloja?

Iloa tuovat minulle pääsääntöisesti. Pettymyksiä vain harvoin. Olen laumaeläin.

Tavallaan joo. Vain harva ihminen tuo iloa. Ja ilokin voi kääntyä järkyttäväksi suruksi jne.

Jos odotat ihmisten täyttävän odotuksesi, tulet pettymään. Jos et odota keneltäkään mitään, saat joskus hyvät naurut ja satunnaisesti ilahdut. Oman elämäni surkeimmat jaksot liittyy tavalla tai toisella aikakausiin jolloin olen seurustellut / elänyt / yrttänyt tutustua vatakkaisen sukupuolen kanssa. Siitä pakkomielteestä kun luopui, niin 99% murheista jäi pois.

Pelkkiä pettymyksiä ainakin osunut omalle kohdalle. Siksi yksin viettänyt kaiken vapaa-aikani jo 18-vuotiaasta lähtien. Ikää nyt 37 v.

Iloa tuovat useimmiten, pl. kiusaajien mielisairas porukka.

Enimmäkseen iloa, vaikka yksineläjä oonkin 

Ikävä kyllä illuusiot ihmisten hyvyydestä ovat pääsääntöisesti karisseet. Oli hämmentävää ja kauheaa kun havahduin julmaan todellisuuteen. Enää kaksi sukulaistani ja saman verran ystävistäni on jäljellä niistä, joihin voin luottaa eivätkä tuota surua ja pettymystä. 

Yhtäkkiä hylätään, jätetään jne. Ensin ollaan mukavia, sitten käännetään täysin kelkkansa. 

Oli molemminpuolista ihastusta. Vastapuoli aloitteellisempi. Tervehtimistä, hymyä, juttelua. Ei muuta. Yhtäkkiä alkoi vältteleen. Ei tervehdi jne. Tosi ikävää! Kerkesin olla jo taivaissa. Oli niin suloista ja kaunista. 

Vierailija kirjoitti:

Yhtäkkiä hylätään, jätetään jne. Ensin ollaan mukavia, sitten käännetään täysin kelkkansa. 

Juu, tää on kyllä perseestä