Lue keskustelun säännöt.
Miten opettaa lapselle empatiaa? 4,5v poika...
13.10.2011 |
Todella itsekäs kausi taas meneillään, rikkoo muiden lasten tekemiä legorakennelmia ymv. surutta. Nauraa räkättää päälle. Päiväkodissa siis harrastaa tällaista. (no 2 kertaa nyt peräkkäisinä päivinä et ei mitään kuolemanvakavaa mut pakko on tulla stoppi.)
Kun juttelen pojalle asiasta, on hän sitä mieltä että saa rikkoa muitten juttuja, koska ne on rumia. Päiväkodissa sanoo, että kotona saa rikkoa juttuja, mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Ja onhan se eri asia rikkoa oma lego- tai hiekkarakennelma kun toisen tekemä.
Tuntuu ettei poika osaa tuntea empatiaa ollenkaan. Olen selittänyt, ettei tuollainen tunnu toisesta kivalle ja kysynyt, miltä itsestä tuntuisi jos joku muu rikkois hänen rakennelmia. "Tulis poliisit sille joka rikkois" on vastaus...
Mitä mun pitää tehdä? Otin jo lempileluja 2 viikkoa pois kun ekasta kerrasta varoitin että seuraavasta pahanteosta lähtee leluja.
Kommentit (6)
Joo ei se empatia itsestään siihen lapseen tule, se on tullut huomattua. Toisaalta poika on hyvinkin empaattinen esimerkiksi ötököitä tai muita eläimiä kohtaan, ja myös minua ja isäänsä kohtaan. Kavereille sitä ei vaan meinaa herua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä todeta, mutta tuo on vaan luonteenlaatu. Toki toivon että empatiaa tulee vuosien varrella lisää, mutta vaikea usko että sitä voisi mitenkään opettaa.
selittäminen... Jos tuo tuosta pahenee tai ei laannu niin kysyisin kyllä asiantuntija-apua.
Uskon, että osoittamalla itse empatiaa ja juttelemalla jokaisen tuollaisen tapauksen jälkeen, lapsi lopulta alkaa käyttäytyä empaattisesti. Jotenkin tuo muiden rakennelmien rikkominen kuulostaa huomion hakemiselta. Onkohan siihen joku syy?
Saattaisin itse yrittää havainnollistaa tilannetta lapselle sopivassa tilanteessa. Jos joku toinen lapsi, (vaikkapa Mikko) rikkoisi kolmannen lapsen (Mari) tekemän linnan hiekkalaatikolla, voisin ehdottaa, että autetaan yhdessä Maria korjaamaan linna. Pohtisin ääneen, että Maria varmaan harmittaa, kun oli juuri saanut linnan valmiiksi ja Mikko tuli rikkomaan sen. Joskus voi olla helpompi harjoitella empatiaa silloin, kun ei ole itse osallisena tapauksessa.
Voisiko pojalle lukea satuja ja pohtia välillä miltä eri satuhahmoista tuntuu ja että mitä he ajattelevat.
Ja samassa lapsilaumassa päivät pitkät, missä pätee sääntö et mitä vaan voi tehdä jos hoitaja ei näe, ni mistä sen empatian pitäs siihen lapseen "syntyä"?