Äiti vastusti vanhojentansseja ja ylioppilaspukeutumista

Olen monesti miettinyt mikö helv etti siinö oli, että mulla oli sellainen äiti, joka ei kannustanut mihinkään. Nyt aikuisena ihastelen nuoria lukiolaisia jotka tanssivat unelmapuvuissaan kuin mikä tahansa tiistaipäivä olisi. Oma mutsi ei tainnut olla edes kiinnostunut koko päivästä; ja itse en viitsinyt vaivata, koska ajattelin että en halua kuluttaa äidin rahoja siihen.

Ylioppilaaksi kun kirjoitin, ei äitiä kiinnostanut pukeutumiseni silloinkaan. Tai sen verran kiinnosti, että omilla säästöilläni ostaman puvun hän palaututti ja lopputulos oli aivan kauhea. Muut luokkakaverit laitatti hiuksiinsa kampaukset, minä en tohtinut pyytää sitäkään.

Veljelleni sen sijaan hankittiin uudet puvut ja vermeet valmistujaisiin.