Tunnetteko ketään kenellä on huomionhakuinen persoonallisuushäiriö?
Voiko siitä parantua? Mulla on yksi sukulainen, joka on hyvin huomionhakuinen. Siis siinä määrin, että joudun rajoittamaan kanssakäymistä, kun en vain jaksa. Hän on nuori vielä, mutta tuntuu että tilanne pahenee. Huomiota saadakseen hän on valmis ihan mihin vain ja on joutunut jo vaikeuksiin sen takia. Olen huolissani, mutta kun en jaksa olla tekemisissä ja mitä se hyödyttäisikään, kun hän ei itse tunnista/tunnista ongelmaa.
Esimerkkinä käytiin syömässä ravintolassa. Jos yritimme muiden kanssa puhua muusta kuin hänestä, niin hän sai heti rytmihäiriön. Kun emme välittäneet siitä, niin hän alkoi vainoharhaiseksi, ja sanoi, että joku yrittää tappaa hänet ja kertoili ahdistuksestaan ja itsetuhoisista aikeistaan ja harhoistaan. No, harhat katosivat kyllä heti, jos ulkopuolisia ravintolavieraita oli kuuloetäisyydellä. Viimeinen niitti oli se, kun huokaisin ja tuijottelin välillä seinille. Tällöin tämä ihminen alkoi väittää kuulleensa, että sanoin vihaavani häntä. Kaikki sitten kilvan vakuuttelemaan, että sitä ei tapahtunut ja kas, taas huomio oli hänessä. En tiedä, paljonko hän itselleen mahtaa, mutta vi-tut-taa!
Kommentit (14)
6-kymppinen rummo esittelee pilluaan tiukoissa legginsseissä tiktokissa. Elää varmaan miehiltä saamillaan tykkäyksillä.
Tuosta ap:n aloituksen tyypistä tulee kyllä mieleen jo muu kuin huomionhakuisuus. Paranoidinen ihminen selvästi kyseessä. Voiko olla psykoosi tai mania päällä? Onko hän tällainen koko ajan, vai kausittain?
🇺🇦🇮🇱
En tunne, mutta threadseissä on yksi 45v nainen, jolla varmaan on.
Kaffebulla kirjoitti:
Tuosta ap:n aloituksen tyypistä tulee kyllä mieleen jo muu kuin huomionhakuisuus. Paranoidinen ihminen selvästi kyseessä. Voiko olla psykoosi tai mania päällä? Onko hän tällainen koko ajan, vai kausittain?
Huomionhakuisuutta on koko ajan. Psykoosi hänellä on ollut, mutta ei hän ole "psykoottinen" tällä hetkellä, paitsi silloin, kun haluaa huomion itseensä. Psykoottiset oireet kun kätevästi katoavat aina silloin, kun ne eivät palvele hänen huomionhakuisuuttaan tai riskinä on, että hän joutuu niiden takia hoitoon.
Varmaan mistä tahansa persoonallisuushäiriöstä voi parantua, mutta se vaatii asianomaisen omaa tahtoa ja terapiaa. Itselläni on yksi aika huomionhakuinen ystävä, jonka kanssa olen siitä syystä rajoittanut kanssakäyntiä. Muita ei voi hallita, omia tekemisiään voi. Ja mitä iloa on ihmissuhteesta, josta puuttuu siinä määrin vastavuoroisuus?
Kerran jouduin katkaisemaan välit. Luulin silloin, että kyseessä oli narsisti, mutta tajusin myöhemmin, että kyseisellä henkilöllä oli huomionhakuinen persoonallisuushäiriö. Oli ihan "oppikirjaesimerkki" .
Lämmin suositus, että ihan itsesi takia olet mahdollisimman vähän tekemisissä. Et tule ikinä saamaan tuolta ihmissuhteelta mitään. Omat haasteensa tietenkin siinäkin, jos kysymys on sukulaisesta, kuten aloituksesta käsitin.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sellainen joka ei yritä ystävystyä muiden kanssa? Sitten on monia.
Vai millainen se on?
No yksi ainakin: Ei pukeudu kun muut?Paitsi nykyään ihmiset pukeutuu niin eri tavoin, että ei ehkä mikään muu kiinnitä huomiota, kun tosi oudot valinnat.
Täällähän esitettiin kerran, että jopa meikkaamattomuus olisi huomionhakuisuutta ?
Nauratti kun kerran kuulin, että jotkut olivat väittäneet, että jos valitsee mukavuussektiin on huomionhakuinen? Ei sitten varmaan mitään muuta motiivia ollut, kun huomionhaku, varsinkaan kun ei ole ollut itse levittämässä itsestään missään esim. . somessa henkilökohtaisia asioita.
Mun mielestä huomion haku on vaikka huutaminen yleisillä paikoilla tai pukeutuminen anime hahmoksi tai vastaavaa. En nyt keksi muuta.
Tiedättekö muuten, että joitain ärsyttää suunnattomasti juuri pä
Pukeutuu seksikkäästi, siis huomiotaherättävän. Haluaa tutustua ihan kaikkiin, sillä sillä tavalla saa aina aluksi huomiota. Pitkään ei kukaan kuitenkaan jaksa ja sitten taas haetaan uusia tuttavuuksia, joiden huomiossa voi paistatella.
Tilannehan on siis se, että tämä huomiohakuisuus on hänessä aivan ratkaisevassa osassa ihmissuhteita ja sosiaalista kanssakäymistä. Kaikkien huomion pitää olla hänessä ja vain hänessä koko ajan, tai tulee rytmihäiriö tai itsetuhoisia puheita tai jotakin, jolla saa huomion taas itseensä.
Tunnen valitettavasti ja sukulainen täälläkin, valitettavasti. Serkkuni lapsi on tällainen. Harmittavaksi asian tekee se, että hän haluaa olla lasteni kanssa, toki, kun ovat lapsesta asti tunteneet, mutta tämän pikkuserkun seura ei tee hyvää lapsilleni. Jo lapsena hän oli hyvin huomiohakuinen, mutta se oli vielä normaalin rajoissa. Ajattelin sen johtuvan äitinsä masennuksesta, serkkuni ei aina jaksanut olla kovin läsnä lapselleen. Aikuisuuteen tultaessa mittasuhteet ovat kasvaneet ja vaikuttaa kyllä jo persoonallisuushäiriöltä, kun mikään huomion määrä ei riitä. Seurassa hänen täytyy olla se, jota kaikki kuuntelevat, olkoot jutut kuinka lapsellisia hyvänsä. Jos hän katsoo, ettei tule huomioiduksi alkaa kivut ja säryt ja sen arvuuttelu, että pitääkö lähteä päivystykseen ja huomio on taattu. Baarissa ei viihdy, jos muut eivät hännystele koko ajan ympärillä, kaatuilee tahallaan ja "sekoilee" tai jos se ei auta, niin lähtee ja muut vastuuntuntoisia seuraavat, sillä eivät halua päästää häntä pikkutunneilla yksin humalassa hortoilemaan.
Hyvin raskas ihminen ja olen lapsilleni sanonut, että älkää olko tekemisissä, jos ette jaksa.
Tunnen ja jouduin estämään.
Hän pitää erityistä huolta ulkonäöstään, kertoo tutuille ja tuntemattomille kuinka paljon mikäkin vaatekappale hänen päällään on maksanut, näyttää kuvia kalliista tavaroistaan, luettelee ihmisten titteleitä ja keitä julkkiksia tuntee. Kaikki naiset ovat hänelle kateellisia ja inhottavia. Miehet jonottavat hänen seuraansa. Tittelit ja varallisuudet mainitaan taas. Vähän väliä kysyy miltä näyttää, eikö hän olekin upea. Mietin joskus, että kuka häntä jaksaa, kun puheet pyörivät vain ulkonäön, titteleiden ja luksustuotteiden hintojen ympärillä.
Ap, tsekkaa englanninkieliset psykologian artikkelit "histrionic personality disorder"