Lue keskustelun säännöt.
Mistä adhd-piirteiset tunnistaa toisensa
Kommentit (33)
Ihmiset hakeutuu vaistonvaraisesti muutenkin kaltaiseensa seuraan.
Kai se on joku tietty energia minkä tunnistaa ja tuntee olonsa kotoisaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielipuolinen tuijotus, kuola valuu, tukka sekaisin hujan hajan (ei varma tuntomerkki, voi olla myös punkkari).
😂
Itse ainakin nautin suunnattomasti kun pääsee juttelemaan ihmisen kans jolla adhd. Olin alkuviikosta duunimatkalla ja keskustelin erään ihmisen kanssa aluksi tietty työjuttuja, mutta sitten kaikesta muusta. Huomattiin että meillä on kiire tapahtumaan ja pahoittelin et oon adhd kun en huomaa ajankulua ja kaikenlaista juttua tulee, hän naurahti et hänellä myös adhd. Siinä me sitten kaks uppo-outoa ihmistä löysimme samankaltaisuutta ja myöhemmin tapahtuman jälkeen puhuttiin adhd:sta kun mentiin extempore vielä yhdessä syömään. Vaihdettiin yhteystiedot ja ajateltiin olla yhteydessä myöhemminkin ja osittain töiden puolesta tullaan olemaankin. Ehkä tässä on uusi ystävä mun elämään.
Itse tunnistan toiset ADHD:t keskustelutyylistä ja kehonkielestä melkein heti. Kahden tai useamman adhd-ihmisen välinen keskustelu voi neurotyypillisistä ehkä kuulostaa vain että poukkoilemme aiheesta toiseen jatkuvasti, keskeytämme toisiamme ja täydennämme toistemme juttuja kuuntelematta edes loppuun mutta meille se on täysin normaali ja mukava tapa kommunikoida. Tämän lisäksi tykkäämme usein puuhastella paria asiaa samaan aikaan, esim. itse piirtelen jatkuvasti jos vaikka olen kahvilla jonkun kanssa ja pystyn keskittymään paremmin juttelemaan jos on joku pieni puuha samalla.
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnistan toiset ADHD:t keskustelutyylistä ja kehonkielestä melkein heti. Kahden tai useamman adhd-ihmisen välinen keskustelu voi neurotyypillisistä ehkä kuulostaa vain että poukkoilemme aiheesta toiseen jatkuvasti, keskeytämme toisiamme ja täydennämme toistemme juttuja kuuntelematta edes loppuun mutta meille se on täysin normaali ja mukava tapa kommunikoida. Tämän lisäksi tykkäämme usein puuhastella paria asiaa samaan aikaan, esim. itse piirtelen jatkuvasti jos vaikka olen kahvilla jonkun kanssa ja pystyn keskittymään paremmin juttelemaan jos on joku pieni puuha samalla.
Kehonkieli eli mitä siitä voi päätellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole adhd, mutta tunnistan heidät nopeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilkkaudesta. Tänäänkin oli joku lapsi kaupassa joka ei olisi millään halunnut istua rattaissa ja heti tuli mieleen, että sillä taitaa olla adhd-piirteisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vilkkaudesta. Tänäänkin oli joku lapsi kaupassa joka ei olisi millään halunnut istua rattaissa ja heti tuli mieleen, että sillä taitaa olla adhd-piirteisyyttä.
Eikö tuo ole ihan normaalia taaperoille... 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd-tyyppien kanssa on ihanaa keskustella kun vihdoinkin on joku joka pysyy omassa vauhdissa. Jotenkin tuntuu vain että ollaan samalla aaltopituudella ja juttu lentää ja nauretaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mielipuolinen tuijotus, kuola valuu, tukka sekaisin hujan hajan (ei varma tuntomerkki, voi olla myös punkkari).
Sinun omakuvauksesi ei ole adhd:ta nähnytkään. Kuulostat enemmän vammaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te puhutte liikaa ettekä osaa lopettaa ajoissa
Mä tunnistan siitä, että toinen tajuaa puhetta ja on heti "kartalla". Tosin keskittyminen voi olla lyhyttä.
Hitaat ihmiset ärsyttävät. Sanot vaikka "moi!" niin toinen vaan töllää suu auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnistan toiset ADHD:t keskustelutyylistä ja kehonkielestä melkein heti. Kahden tai useamman adhd-ihmisen välinen keskustelu voi neurotyypillisistä ehkä kuulostaa vain että poukkoilemme aiheesta toiseen jatkuvasti, keskeytämme toisiamme ja täydennämme toistemme juttuja kuuntelematta edes loppuun mutta meille se on täysin normaali ja mukava tapa kommunikoida. Tämän lisäksi tykkäämme usein puuhastella paria asiaa samaan aikaan, esim. itse piirtelen jatkuvasti jos vaikka olen kahvilla jonkun kanssa ja pystyn keskittymään paremmin juttelemaan jos on joku pieni puuha samalla.
Kehonkieli eli mitä siitä voi päätellä?
No sen tunnistaa jotenkin vaistomaisesti kun itsellään on samanlaisia piirteitä. Ehkä kun mietin niin tietynlainen vauhdikas "käsillä selittäminen" samalla kun puhuu kiinnostavasta aiheesta, katse hyppii usein kohteesta toiseen nopeasti ja useat myös vaeltelevat ympäri huonetta puuhastellem jotain pientä kokoajan :)
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin nautin suunnattomasti kun pääsee juttelemaan ihmisen kans jolla adhd. Olin alkuviikosta duunimatkalla ja keskustelin erään ihmisen kanssa aluksi tietty työjuttuja, mutta sitten kaikesta muusta. Huomattiin että meillä on kiire tapahtumaan ja pahoittelin et oon adhd kun en huomaa ajankulua ja kaikenlaista juttua tulee, hän naurahti et hänellä myös adhd. Siinä me sitten kaks uppo-outoa ihmistä löysimme samankaltaisuutta ja myöhemmin tapahtuman jälkeen puhuttiin adhd:sta kun mentiin extempore vielä yhdessä syömään. Vaihdettiin yhteystiedot ja ajateltiin olla yhteydessä myöhemminkin ja osittain töiden puolesta tullaan olemaankin. Ehkä tässä on uusi ystävä mun elämään.
Vaikutat niin vastenmieliseltä, että tuskin tulee ystävä.
Mikään ei ole kuvottavampaa kuin noilla pellediagnoonseilla oman huonon käytöksensä selittely.
Tunnistan siitä kun suu käy käläkäläkälä. Eivät osaa olla hetkeäkään hiljaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vilkkaudesta. Tänäänkin oli joku lapsi kaupassa joka ei olisi millään halunnut istua rattaissa ja heti tuli mieleen, että sillä taitaa olla adhd-piirteisyyttä.
Eikö tuo ole ihan normaalia taaperoille... 🙄
Sillä muksulla oli joku
Väsy
Nälkä
Padka housussa
Luin että mistä adhd piirtelee tunnista toiseen.
Puhelias ihminen ei aina ole adhd. Rattaista pois haluava lapsi ei todennäköisesti ole adhd vaan ihan tavallinen lapsi.
Sätkinnästä.