Kuinka moni 1-2-lapsisessa perheessä kasvanut harmittelee
ettei ole isoa tiivistä sukua ympärillä ja tekee siksi monta lasta? Täällä yksi jonka perheeseen yritetään neljättä.
Kommentit (13)
Kuinka moni 1-2-lapsisessa perheessä kasvanut harmittelee
Vierailija - 13.11.11 10:11 (ID 13727145)
ettei ole isoa tiivistä sukua ympärillä ja tekee siksi monta lasta? Täällä yksi jonka perheeseen yritetään neljättä.
No jos ei ole niin aloittajalla ei ole kaikki mutterit tallessa:)
huomannut, että ei se lasten määrä mitään takaa. Äitini on isosta perheestä, eikä heillä ole silti mitään tiivistä sukua ympärillä. Joskus tuntuu, että pienemmät suvut osaavat arvostaa paremmin sukulaisiaan, kun heitä on niin vähän ja ovat tiiviimmin yhteydessä.
Mulla on vain yksi sisarus ja itsekin olen tehnyt "vain" kaksi lasta. Ihan sopivasti meitä on.
Olen ainut lapsi ja jo nuorena päätin että haluan ison perheen. Nyt minulla on 4 lasta ja vielä viides haaveissa :)
Olen ainut lapsi ja jo nuorena päätin että haluan ison perheen. Nyt minulla on 4 lasta ja vielä viides haaveissa :)
Mun äiti oli ainut lapsi, isällä oli yksi veli. Mulla itsellä on yksi veli, eikä lapsia. Mun isä ja setä ovat jo kuolleet ja neljästä isovanhemmasta kolme on edesmenneitä.
Eli elossa olevia sukulaisia mulla on kolme isänäiti, äiti ja veli. Pidämme kyllä viikoittain yhtä joko puhelimitse tai netin kautta.
Itse olen lapseton, mutta haaveilin kyllä aikoinaan useammasta lapsesta.
Kadehdin työkaveria joka käy kolmen siskonsa kanssa milloin leffassa milloin shoppailemassa tai kaupunkilomilla. Kadehdin jo lapsena monilapsisia perheitä joissa oli aina kavereita. Minulla on veli mutta neljä vuotta nuorempi eikä hänestä ole koskaan enemmälti seuraa ollut.
ja välit erittäin hyvät ja tiivit. En haluaisi sitä älämölyä, mitä isoissa perheissä on.
ja välillä tuntuu, että siinäkin on liikaa. Miehelläni on 10 sisarusta, ja näin vierestä seuranneena oon hiton onnellinen, ettei itellä oo. Jatkuvasti joku on riidoissa jonkun kanssa mitä ihmeellisimmistä syistä...
Miehelläni on 10 sisarusta, ja näin vierestä seuranneena oon hiton onnellinen, ettei itellä oo. Jatkuvasti joku on riidoissa jonkun kanssa mitä ihmeellisimmistä syistä...
Sinne mahtuu niin monta erilaista persoonaa ja monta erilaista kokemusta siitä, miten ketäkin on kohdeltu vanhempien, isovanhempien ja toisten sisarusten taholta, että syntyy helposti katkeruutta ja kitkaa.
Itselläni 2 sisarusta ja olemme oikein lämpimissä väleissä. Omissa haaveissa on 2 tai korkeintaan 3 lasta.
mutta se ei ole sisaruksista kiinni.
mutten ymmärrä miten se vaikuttaa suvun kokoon? Meillä on 3 tätiä, 3 setää, 1 eno ja yli 30 serkkua. Mulla on yks lapsi ja tuskin teen lisää, haluan antaa kaikkeni hänelle. Hänellä on 1 täti ja 2 setää ja 1 serkku, ja 7 pikkuserkkua, joista 1 melkein naapurissa. Suku siis iso, vaikkei mulla ole kuin yksi (tosi rakas)sisko.
Meitä oli kaksi ja se oli ihan riittävästi. Ikäeroa oli viisi vuotta, joten ilman siskoa olisi monesti ollut jopa helpompaa ;)
Meillä on kolme lasta, mutta sukulaisten puutteeseen ei niitä olla tehty. Monesti mietin itse asiassa, että esimerkiksi perinnönjakovaiheessa isosta sisarusparvesta on vain haittaa.