Lue keskustelun säännöt.
Mulla kaksi ystävää, joilla masennus. Heitä yhdistää se, että haluavat puhua vain itsestään
05.02.2026 |
Miten jaksaa sitä, ettei mun asioilla ole mitään väliä? Aina loppuu akku juuri silloin, jos kerron jotain itsestäni. Tai ei vastata sellaiseen viestiin. Tulee muutaman päivän hiljaisuus ja sitten he voivatkin taas jatkaa puhumista itsestään. Ymmärrän, että tällainen kuuluu masennukseen. Mutta onko tällaisessa ystävyydessä oikein mitään järkeä? Jos kaikki vastavuoroisuus katoaa vuosiksi. En voi ottaa mieleltään hauraan ihmisen kanssa tätä puheeksikaan.
Onko teillä kokemusta tällaisesta ystävyydestä?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
niin, se kuuluu siihen sairauteen. Sisäänpäin käpertyminen ja maailman supistuminen omaan itseen. Jos et kestä ystävän sairautta, kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä.
"Kestä ystävän sairautta", aika jyrkästi sanottu. Tässä oli kyse siitä, miten jaksan sen, ettei minua huomioida ystävyydessä vuosiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, se kuuluu siihen sairauteen. Sisäänpäin käpertyminen ja maailman supistuminen omaan itseen. Jos et kestä ystävän sairautta, kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä.
"Kestä ystävän sairautta", aika jyrkästi sanottu. Tässä oli kyse siitä, miten jaksan sen, ettei minua huomioida ystävyydessä vuosiin. Ap
Ymmärrän kyllä turhautumisesi ja sen että olo tuntuu merkityksettömältä. Sinua ei kuitenkaan huomioida sen sairauden takia. Jos et kestä sairauden aiheuttamaa tilannetta, eikö se tarkoita että et kestä sairautta?
Ei ole mikään häpeä suojella omaa jaksamista ja vaikka ottaa etäisyyttä. Kannattaa kuitenkin olla itselleen rehellinen tilanteesta ja samoin ymmärtää, että ystäväsi 100% varmasti valitsisivat mieluummin olla sinulle parempia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
niin, se kuuluu siihen sairauteen. Sisäänpäin käpertyminen ja maailman supistuminen omaan itseen. Jos et kestä ystävän sairautta, kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä.
Ihan oikeasti?????? Mistä tunnet sä ystävän?
Muista sama, kun sulla on vaikeeta.
En minä masentuneena halunnut itsestäni puhua. Paremminkin välttelin puhumasta itsestäni tai asioistani, kun hävetti oma tila niin hemmetisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, se kuuluu siihen sairauteen. Sisäänpäin käpertyminen ja maailman supistuminen omaan itseen. Jos et kestä ystävän sairautta, kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä.
"Kestä ystävän sairautta", aika jyrkästi sanottu. Tässä oli kyse siitä, miten jaksan sen, ettei minua huomioida ystävyydessä vuosiin. Ap
Entäpä jos sanoisit ihan, että sinulla on nyt asiaa, josta haluaisiy jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, se kuuluu siihen sairauteen. Sisäänpäin käpertyminen ja maailman supistuminen omaan itseen. Jos et kestä ystävän sairautta, kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä.
Ihan oikeasti?????? Mistä tunnet sä ystävän?
Muista sama, kun sulla on vaikeeta.
Mä sairastin yli 20 vuotta toistuvaa masennusta ja olen ollut osastohoidossakin. Voin sanoa että tiedän masentuneena olosta kaiken. Mulla on myös ollut masentuneita ystäviä, joten olen istunut tässä pöydässä myös sillä tuolilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, se kuuluu siihen sairauteen. Sisäänpäin käpertyminen ja maailman supistuminen omaan itseen. Jos et kestä ystävän sairautta, kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä.
Ihan oikeasti?????? Mistä tunnet sä ystävän?
Muista sama, kun sulla on vaikeeta.
Mä sairastin yli 20 vuotta toistuvaa masennusta ja olen ollut osastohoidossakin. Voin sanoa että tiedän masentuneena olosta kaiken. Mulla on myös ollut masentuneita ystäviä, joten olen istunut tässä pöydässä myös sillä tuolilla.
Lisään vielä selkeyden vuoksi että vastaukset 1, 3 ja 7 olivat kaikki minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut pyörii itsensä ympärillä. Vatvoo omia asioitaan. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Onhan se raskasta läheisille.
Vierailija kirjoitti:
En minä masentuneena halunnut itsestäni puhua. Paremminkin välttelin puhumasta itsestäni tai asioistani, kun hävetti oma tila niin hemmetisti.
Sama myös itsellä. Ei kiinnostanut edes oma elämä. Millään ei ollut mitään väliä. Halusi vain k*olla.
Ap:n ystävät eivät vaikuta masentuneilta, vaan muuten vaan itsekkäiltä k-päiltä. Masennukseen kuuluu nimenomaan itseinho, ei omilla asioilla leuhkiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, se kuuluu siihen sairauteen. Sisäänpäin käpertyminen ja maailman supistuminen omaan itseen. Jos et kestä ystävän sairautta, kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä.
Ihan oikeasti?????? Mistä tunnet sä ystävän?
Muista sama, kun sulla on vaikeeta.
Mä sairastin yli 20 vuotta toistuvaa masennusta ja olen ollut osastohoidossakin. Voin sanoa että tiedän masentuneena olosta kaiken. Mulla on myös ollut masentuneita ystäviä, joten olen istunut tässä pöydässä myös sillä tuolilla.
Lisään vielä selkeyden vuoksi että vastaukset 1, 3 ja 7 olivat kaikki minun.
Aika minäminää vastauksesi ovatkin, puoliksi ap:tä syyllistäviä, kun ei jaksa tilannetta. Tuota varmaan avauksella tarkoitettiinkin.
Masentuneella on omissa asioissa tarpeeksi murehdittavaa, ei häntä voi vaatia kantamaan toisen taakkoja.
Ap, joko olet luja ja kestät sen että ystävääsi eivät nyt sinun asiasi kiinnosta, ja pidät silti ystävyyttä yllä. Tai sitten et kestä ja laitat sen ystävyyden telakalle, mikä on ihan OK jos itselläsikin on liian vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentuneella on omissa asioissa tarpeeksi murehdittavaa, ei häntä voi vaatia kantamaan toisen taakkoja.
Ap, joko olet luja ja kestät sen että ystävääsi eivät nyt sinun asiasi kiinnosta, ja pidät silti ystävyyttä yllä. Tai sitten et kestä ja laitat sen ystävyyden telakalle, mikä on ihan OK jos itselläsikin on liian vaikeaa.
En todellakaan tarkoittanut taakkojen kantamista, vaan ihan tavallista jutustelua vaikka arjen asioista. Vaikka elokuvasta, jostain sattuneesta (ei ongelmasta) ym tavallisesta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Masentuneella on omissa asioissa tarpeeksi murehdittavaa, ei häntä voi vaatia kantamaan toisen taakkoja.
Ap, joko olet luja ja kestät sen että ystävääsi eivät nyt sinun asiasi kiinnosta, ja pidät silti ystävyyttä yllä. Tai sitten et kestä ja laitat sen ystävyyden telakalle, mikä on ihan OK jos itselläsikin on liian vaikeaa.
Ei minulla ole vaikeaa. En tarkoita, että ystäväni pitäisi kantaa taakkojani. Mutta he eivät tiedä minusta enää juuri mitään, kun en jaa enää juuri mitään, koska vastakaikua ei tule. Puhelu lopetetaan heti, jos asiat eivät koske heitä jne. Koskaan ei kysytä kuulumisiani. Muutin, eikä edes kysytty, miten viihdyn uudessa asunnossani. Tätä tällaista tarkoitin. Ja nämä olivat vain pieniä esimerkkejä, enkä tarkoita, että muutostani pitäisi "jauhaa". Mutta ehkä joku ymmärtää, mitä ajan takaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse masentuneena ei vaan jaksanut kuunnella toisen asioita, ei huonoja eikä varsinkaan hyviä. Aikalailla elämä pyöri itseni ympärillä ja miten kurjaa elämä on ja miksi minulle sattuu kaikki paha jne. Ei ne ystävät pahalla jätä sinua huomiotta, ei vaan jaksa eikä siinä ole tilaa ajetella toisia kun ei meinaa kestää itseäänkään. Olen erittäin kiitollinen ystäville jotka vielä jäi, suurin osa lähti. Etäisyyttä tuli kaikkiin muttei se haittaa kun nähdään ja tehdään kuitenkin välillä vielä jotain ja nyt on hyvä olla itseni kanssa. Ehkä joskus välit tulee vielä olemaan yhtä läheiset kun ennen masennusta.
Esittele heidät toisilleen. Sanot, että heillä on niin paljon yhteistä, että arvelet heidän tulevan hyvin juttuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin, se kuuluu siihen sairauteen. Sisäänpäin käpertyminen ja maailman supistuminen omaan itseen. Jos et kestä ystävän sairautta, kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä.
Ihan oikeasti?????? Mistä tunnet sä ystävän?
Muista sama, kun sulla on vaikeeta.
Mä sairastin yli 20 vuotta toistuvaa masennusta ja olen ollut osastohoidossakin. Voin sanoa että tiedän masentuneena olosta kaiken. Mulla on myös ollut masentuneita ystäviä, joten olen istunut tässä pöydässä myös sillä tuolilla.
Lisään vielä selkeyden vuoksi että vastaukset 1, 3 ja 7 olivat kaikki minun.Aika minäminää vastauksesi ovatkin, puoliksi ap:tä syyllistäviä, kun ei jaksa
Ymmärrän kyllä tulkintasi. Yritän vielä kerran, vaikka tässä on aika paljon toistoa: Ei ole mikään häpeä ottaa etäisyyttä. Jokaisen pitää itse selvittää, mitä ystävyydessä jaksaa ja mitä ei. Minuun on otettu etäisyyttä, kun olen ollut raskaimmillani, ja itsekin olen joutunut rajaamaan yhteydenpitoa todella raskaissa tilanteissa. Vielä kerran: siinä ei ole mitään väärää.
Halusin vain muistuttaa, että ystävät eivät ole raskaita itsekkyyttään tai tahallaan. Minä tiesin masentuneena että olin paska ystävä ja tunsin siitä syyllisyyttä, mutta ei se muuttanut tilannetta.
Minulla on vaikea-asteinen masennus. Olen sen verran sulkeutunut, etten osaa tai uskalla puhua asioistani. En jaksa kuunnella myöskään muiden juttuja jostain kotitöistä tai kaupassa käynnistä. Olen siis yksin.
Masentunut ei puhu juuri mistään.
Masennus on ikävä sairaus, mutta ehkä ap:n tapauksessa ottaisin etäisyyttä noihin ystäviin. Eihän tuollaista yksipuolisuutta jatkuvasti jaksa. Osa tuosta "itsekkyydestä" voi kuulua masennukseen, mutta osa ihmisistä on tuollaisia ihan luonnostaan.
niin, se kuuluu siihen sairauteen. Sisäänpäin käpertyminen ja maailman supistuminen omaan itseen. Jos et kestä ystävän sairautta, kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä.