Opettajat. Mitä mieltä olette siitä, että osa vanhemmista palkitsee rahalla kokeista?

Työelämä palkitsee tuloksesta, ei yrittämisestä. Miksi ei siis myös koululaiselle opettaisi, että pelkkä yrittäminen ja hyvät aikomukset ei riitä?

Ei kuulu minulle.

Ei palkita, mutta en näe asiassa mitään pahaa. Erityisesti yläasteella raha voi toimia motivaattorina, kun se motivaatio on monella hukassa siinä pahimmassa vaiheessa. Missään ekaluokalla en tällaista aloittaisi.

Eihän sen tarvitse olla niin, että kympistä saa kympin ja kasista ei mitään.  Voi palkita esim siitä, että saa paremman numeron kuin edellisessä kokeessa jos vaikea aine. Olet nyt ymmärtäny  tämän aika mustavalkoisesti 

Vierailija kirjoitti:

Työelämä palkitsee tuloksesta, ei yrittämisestä. Miksi ei siis myös koululaiselle opettaisi, että pelkkä yrittäminen ja hyvät aikomukset ei riitä?

Työelämä on klassinen vertailukohde, vaikka käytännön tasolla se ei ole kouluun verrattavissa. Totta helvetissä töissä se tulos on aina se kaikista tärkeintä, koska töissä tienataan elanto. Mutta koulusta ei elantoa haeta; koulun tehtävä on kasvattaa ja kasvamiseen kuuluu se, että yrittää. Jos ei onnistu, täytyy etsiä syy epäonnistumisen taustalla ja ratkaisu siihen, että miten voisi onnistua.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Eihän sen tarvitse olla niin, että kympistä saa kympin ja kasista ei mitään.  Voi palkita esim siitä, että saa paremman numeron kuin edellisessä kokeessa jos vaikea aine. Olet nyt ymmärtäny  tämän aika mustavalkoisesti 

Tämähän on hyvä idea! Otamme heti käyttöön. Eipä ole itselle tuota tullut mieleen. Kiitos sinulle 

Hyvää koenumeroa voisi juhlistaa tekemällä jotakin kivaa yhdessä, syömällä hyvää ruokaa ja kehumalla.  Voi ilmaista, miten iloinen on.  Vastaavasti huonon arvosanan kohdalla, voi surra yhdessä ja miettiä, mitä tehdään taas yhdessä, että se numero paranisi.  Rahalla palkitsemiseen en lähtisi.  Voi osoittaa muutenkin, että arvostaa ja pitää tärkeänä ahkeruutta.

Olipa aivoton aloitus.

Uhkaus, kiristys, lahjonta. Kyseessä on tämä viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Olipa aivoton aloitus.

Olipas typerä kommentti

Esim meillä kaksi lasta joista toinen sai melkein kaikista yläkoulun kokeista 10 jos kerran lukaisi koealueen läpi. Toisella taas paha lukihäiriö ja en muista saiko yhtään 10 suoritust koko yläkoulun aikana sama kuinka paljon luki. 

Ei tuntuisi reilulta korostaa lasten osaamisen eroja vielä maksamalla numeroista. 
 

Sehän ei kuulu opettajalle kyllä pätkän vertaa miten koululaisten vanhemmat lapsiaan kannustavat. Aivan naurettava ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää koenumeroa voisi juhlistaa tekemällä jotakin kivaa yhdessä, syömällä hyvää ruokaa ja kehumalla.  Voi ilmaista, miten iloinen on.  Vastaavasti huonon arvosanan kohdalla, voi surra yhdessä ja miettiä, mitä tehdään taas yhdessä, että se numero paranisi.  Rahalla palkitsemiseen en lähtisi.  Voi osoittaa muutenkin, että arvostaa ja pitää tärkeänä ahkeruutta.

Tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin raha. Lapsen kanssa keskusteleminen on aina tärkeää.

ASiahan ei mulle kuulu mitenkään, mutta hyvä, että jotkut ovat kiinnostuneita.

Isoäitini palkitsi minua koulumenestyksestä systemaattisesti. Aluksi jokaisesta kiitettävästä koenumerosta sai 10 mk, myöhemmin hän nosti sen kahteenkymppiin.

Rahallisen kannustimen lisäksi minulle oli tärkeää, että osaamistani arvostettiin.

Kirjoitin sitten aikanaan pikkukaupungin parhaat YO-paperit, menin yliopistoon ja päädyin proffaksi. En tiedä, olisiko polku ollut sama  ilman isoäitini harjoittamaa lahjontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää koenumeroa voisi juhlistaa tekemällä jotakin kivaa yhdessä, syömällä hyvää ruokaa ja kehumalla.  Voi ilmaista, miten iloinen on.  Vastaavasti huonon arvosanan kohdalla, voi surra yhdessä ja miettiä, mitä tehdään taas yhdessä, että se numero paranisi.  Rahalla palkitsemiseen en lähtisi.  Voi osoittaa muutenkin, että arvostaa ja pitää tärkeänä ahkeruutta.

 

Tämä on mielestäni parempi vaihtoehto kuin raha. Lapsen kanssa keskusteleminen on aina tärkeää.

Ja raha sulkee keskustelun pois? 

En ymmärrä miten nämä palkkiot ajatuksena eroavat toisistaan. Molemmissa palkitaan tuloksesta. Ja teini ei todellakaan halua yhdessä surra huonoa ruotsin koenumeroa. Jutellaan toki ruokapöydässä aiheesta sen mitä haluaa.

Meillä tuota ei tehty, mutta näen silti, että se voi olla järkevää esim. teinin kanssa, joka ei viitsi tehdä koulun eteen mitään, mutta jolla ei kuitenkaan ole mitään oppimisvaikeutta tms.

Meillä sai muinoin markan kiitettävästä koe- tai todistusnumerosta, se oli ihan hauskaa, mutten muista ottaneeni sitä mitenkään vakavasti. Äitini oli opettaja, mutta idea pienestä rahapalkkiosta oli luultavasti isän, harmitonta hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Esim meillä kaksi lasta joista toinen sai melkein kaikista yläkoulun kokeista 10 jos kerran lukaisi koealueen läpi. Toisella taas paha lukihäiriö ja en muista saiko yhtään 10 suoritust koko yläkoulun aikana sama kuinka paljon luki. 

Ei tuntuisi reilulta korostaa lasten osaamisen eroja vielä maksamalla numeroista. 
 

Vihdoinkin ensimmäinen kommentti joka ymmärtää mun pointin. On todella turhauttavaa kuinka tässä ääri yksilö keskeisessä kulttuurissa "unohdetaan" se, että kaikki ei ole aina itsestään kiinni. Esimerkkinä sinun lapsesi lukihäiriö. Onko hän valinnut itselleen lukihäiriön? Uskallan väittää, että ei ole. Kukaan ei ole valinnut omaa syntymäänsä ja vielä vähemmän neuropsykiatrisia ongelmia kuten Dysleksia eli lukihäiriö. 

-Ap

En palkitsisi numeroiden perusteella, vaan sen perusteella paljonko näkee vaivaa ja työskentelee. Jos lapsi pänttää kaiket illat, ja selvästi tekee pahaansa, mutta ei silti saa hyviä numeroita, eikä siis koskaan palkkiotakaan, niin ihan varmasti siinä laskee sekä lapsen motivaatio että itsetunto. Jos palkkiota käyttää kannustimena, niin täytyy myös olla realistista saavuttaa se palkkio. Varsinkin jos perheessä on useampia lapsia, joiden oppimiskyky poikkeaa toisistaan paljon, on ihan sadistista laittaa lapset samalle viivalle vaatimustasossa. Se joka muutenkin oppii helposti, ja vetelee kymppejä joka kokeesta, saa palkkion ilman vaivannäköä, ja se toinen joka ei yrityksestä huolimatta onnistu, ei saa mitään.