Lue keskustelun säännöt.
Olen vankilassa!!
13.11.2011 |
Tai siltä siis tuntuu. Vauvan kanssa kotona, ei ole työpaikaa mihin palata.
Kesällä ja vielä elokuussakin kaikkioli ihanaa ja vauva on ihana, aamulla kiva herätä yms.
Mutta nyt vaan inhottaa herätä aamuisin kun tietää että yksinäinen päivä edessä, mies töissä päivät, samoin kaikki 2 ystävää
Olen käynyt kahviloissa yms. mutta sekin on aika tylsää yksin.. Ja eipä sitä aina ole varaakaan kotihoidontuella..
Kyseessä tosi pieni paikkakunta, eli jos johonkin kerhoon menisi, niin kaikki äidit olisi ns. naamatuttuja eli ei löydy uusia ystäviä.
ja inhottaa lukea facebookista juttuja missä on taas olla äiti lapsi tapaamisia yms. :/
Pelottaa että miten käy kun tämä toinen syntyy, haluaisin niin olla iloinen ja hyvä äiti.
t. rv 10
Kommentit (6)
Sinne vaan sekaan. Luultavasti 50% niistä mammoista on sitä mieltä, että ei siellä mitään sydänystäviä ole, mutta juttuseuraa kuitenkin. Minä juttelin pahimmillaan vaikka postinjakajan kanssa, jos ei ketään muuta löytynyt päivän aikana jutteluseuraksi. Plus että eivät ne lapsetkaan jaksa olla koko päivää kotona ja katsella samaa naamaa. Mene sinne kerhoon vaikka ihan sen vuoksi, että lapsesi saa vaihtelua päivään, oppii olemaan muiden kanssa ja sinä voit juoda vaikka kupin kahvia ja jutella säästä.
Minullakin on kymmeniä "puistotuttuja", joita en todellakaan laske ystävikseni, mutta joita on kiva nähdä puistossa. Siellä kun juttelee, niin pääsee vähän kiinni toisen arkeen ja osaa esim. kysyä, miten viime viikon neuvolareissulla meni tai onko korvatulehdus helpottanut tai löysitkö ne uudet talvikengät, kun sulla paleli viime viikolla varpaat. Semmoista pientä jutustelua.
Sitten on erikseen ne ihan omat ystävät ja perhetutut, joita voi nähdä iltaisin ja viikonloppuisin. Päivällä riittää tuo ulkoilu, maiseman vaihtaminen ja ihan mikä tahansa jutustelu ihan kenen kanssa tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos jo nyt ahdistaa, niin uuden vauvan syntymä ja vauva-ajan rankkuus voivat pahimmillaan johtaa siihen, että puskee masennus päälle. Sitä voit parhaiten ehkäistä olemalla liikkeessä, tapaamalla muita ja elämällä astetta aktiivisempaa pikkulapsi-arkea. Ne kiiltokuvalehtien kahvilamammat eivät voisi kauempana todellisuudesta olla.
oma kokemus on, että pysyn pirteämpänä ja synkkyys ei tule niin helposti kun syön sitä.
vastaamisesta, pitää alkaa käymään siellä isommissa puistoissa ja etsiin niitä kerhopaikkoja..
Olen vankilassa!!
Kerro Nykäselle terkkuja!
miksi niistä naamatutuista ei voisi tulla ystäviä?
minä olen ystävystynyt naamatutun kanssa, vaikka aluksi luulin ettei meillä ole muuta yhteistä kuin samanikäinen lapsi. Aluksi tavattiin vain lasten tapaamisen merkeissä, mutta nykyään tapaillaan välillä ihan ilman lapsiakin.