v***ituttaa

ei mikään kello soinut jo esim. 4. lapsen jälkeen?

mies on aina luvannut parantaa tapansa, mutta ei!!!

lisäksi hänellä saa olla omia menoja, mutta minulla ei! tosin en kyllä kerkeäisikkään... :(

sama toistuu kesälomilla ja viikonloppuisinkin, kosa mies on ollut töissä, niin kaipaa LOMAA!!!!

ja minä olen vaan LAISKA, ja en tee mitään!!!!!

suututtaa niin vietävästi tuo mies!!

viikonloppuisinkin herään aina lastenkanssa ja mies saa nukkua, aamu menee siivoillessa yms touhuissa, sitten laitan pienimmät lapset päiväunille ja tulen itse hetkeksi koneelle, siinävaiheessa mies heräilee ja ottaa "aamukahvia"

sanoo minulle, että pitäisi täällä jotain tehdäkkin ( siis siivota yms)

muitakin miestentöitä kuten tekee polttopuut alusta saakka ja useinmiten kantaa ne vielä sisäänkin. Kolaa lumet, ajaa nurtsin, remppaa paikkoja, hieroo mua ja rapsuttelee. Mutta jos käy niin, että vieraita tulossa enkä mä kotona, niin mies kyllä siivoaa, käy kaupassa jne. Muutenkin tekee asioita, jos mä pyydän (siis silloin harvoin kun pyydän). Meillä tämä jako toimii. Mä meinaan myös hoidan ne rahat mitä mies tienaa eikä tuo ole koskaan valittanut mun rahankäytöstä.

lumityötkin hoidan minä!!

mitä minun tulisi tehdä?

koska tuntuu, ettei mies ymmärrä, hän vain sanoo, että hän on TÖISSÄ!

minä en hänen mielestä tee mitään!!

ja meillä mies ei itse koskaan tee mitään, ei edes ruoki lapsia, aina pitää erikseen käskeä, niinkuin pikkulasta!!!

Mies tuli töistä kotiin ja löysi kolme lastaan leikkimässä pihalla mudassa pyjamat yhä päällään.



Tyhjiä ruokapakkauksia oli levitelty ympäri etupihaa. Vaimon auton ovi oli auki, samoin talon etuovi eikä koiraa näkynyt missään.



Tullessaan ovelle mies näki vielä hurjemman sotkun. Jalkalamppu oli kaadettu, matto oli rypyssä seinää vasten. Etummaisen huoneen televisiossa pauhasi kovaäänisesti lastenkanava, leluja ja erilaisia vaatekappaleita oli pitkin olohuoneen lattiaa.



Keittiössä astiat täyttivät tiskialtaan, aamiainen oli levitelty pitkin työtasoa, jääkaapin ovi oli selällään, koiranruokaa oli pitkin lattiaa, pöydän alla oli rikkinäinen lasi ja takaovelle oli levinnyt pieni kasa hiekkaa.



Mies lähti nopeasti kohti yläkertaa, väistellen leluja ja vaatekasoja, etsien vaimoaan.



Mies oli huolissaan, jos vaimo onkin sairastunut tai jos jotain vakavaa on tapahtunut...



Kylpyhuoneen oven alta valui pieni vesinoro. Mennessään kylpyhuoneeseen hän löysi märkiä pyyhkeitä, likaisen saippuan ja lisää leluja leviteltynä ympäriinsä. Lattialla oli kilometreittäin vessapaperia, hammastahnaa oli töhritty peiliin ja seiniin.



Rynnätessään makuuhuoneeseen hän löysi vaimonsa sängystä peittoihin kääriytyneenä lukemassa kirjaa, pyjama päällään. Vaimo katsoi miestään, hymyili ja kysyi kuinka hänen päivänsä oli mennyt.



Mies katsoi vaimoaan ymmällään ja kysyi: ”Mitä täällä on tänään tapahtunut?”



Vaimo hymyili taas ja vastasi: ”Tiedäthän, joka päivä kun tulet töistä kotiin, kysyt minulta mitä ihmettä oikein teen koko päivän?”



”Kyllä”, oli hänen epäuskoinen vastauksensa.



Vaimo siihen: ”Tänään jätin sen tekemättä.”

Lapsiakin teillä on paljon, joten työtaakkasi on normaalia isompi. Meillä on 5 lasta joten en yhdy siihen "mitäs teitte sellasen lapsilauman"-kuoroon. Ymmärrän hyvin millaista rumbaa arki on.



Mies ei kuitenkaan käy viikonloppuisin työssä vai? Silloin olisi kohtuullista että hän ottaa enemmän ainakin lasten kanssa oloa harteilleen. Jos on rahaa, kävisitte vaikka viikonloppuna kerran ulkona syömässä jolloin säästyt ruuanlaitolta. Ulkoistakaa joku kotihomma jos voitte. Esim. ikkunanpesu ei tule hirveän kalliiksi teettää. Kotisiivouksen viikottain tiedän monen ison perheen äidin tilanneen.



Mieti myös mitä lapset vois jo tehdä. Varmaan vanhimmat ovat jo siinä iässä että kaapittaisivat omat vaatteensa, osaisivat pestä vuoroviikoin vessan tms. Vaikeinta siinä on se alkuun pääsy ja rutiinista kiinni pitäminen ja siihen kyllä tarvitaan isä seisomaan sen takana.



Perhepalaverin paikka siis. mieti etukäteen mitä muutosta tavoittelet. Ensin yksi askel, sitten toinen. Nainen helposti venyy ja venyy kunnes ratkeaa, eikä mies välttämättä tajua pääsevänsä helpommalla.

Vaikka olen sairaanhoitaja ja töissä kiiettä, nautin siitä suuresti! Koko ajan ei tartte olla tekemässä sitä kaikkea mitä kotona.. Ja jos mies vetoaa tuohon, että hän käy töissä, niin niin käyn minäkin! Teen mä enemmän kotitöitä kuin tuo mies, mutta aika hyvin mieskin osallistuu, onneksi.



Menin töihin heti vanhempainloman loputtua. Olisko sun mahdollista palata töihin vai etkö nää sitä vaihtoehtona?

olet vuosi vuodelta tehny miehesi kanssa lisää lapsia vaikka mies ei selvästi täytä sinun määritelmää isyydestä ja puolisosta, jos aiemmin asetelma on sulle kelvannut niin et voi enää vaatia muutosta, pelisäännöt sovitaan perhettä perustaessa

Lähtisin päiväks huitisin nevadaan jä jättäisin muksut isukille. ilalla sitten ihmettelen miks täällä ei oo siivottu jne jne jne.



tokaisin vain vielä vaikka sinä käyt töissä, on nämä lapset silti sinun. hoida, kiitos.

Ei se noin mene. Sovitteko te muka jotkut pelisäännöt kun menitte naimisiin? Onko oikein paperilla kaikki säännöt?



Kyllä niitä pelisääntöjä pitää tarkistaa aika ajoin ja jos kommunikaatio ei toimi, sitä pitää opetella.

Jokainen päivä kun vastaavaa menoa jatkuu on sun hyväksyntää miehen toiminnalle. On kyllä varmasti todella rankkaa olla noin monen lapsen äiti joka hoitaa yksin kaiken. Voisitko lähteä vauvan (ja ehkä toisenkin pienen) kanssa viikoksi vaikka isovanhemmille ja antaa miehen pärjätä kotona? Ja sitten buukkaat itsellesi esim. 2 harrastusiltaa viikossa, jotka voisivat olla juuri iltatoimien aikoihin.

olen ollut töissä lasten välillä, mutta jouduin silti tekemään kaikki samat hommat, koska mies on hänen mielestään ollut työelämässä kauemman kuin minä, joten tehtävät kuuluvat tietenkin minulle...

joten suoraan sanottuna ei houkuttele työhönkään paluu, koska samat kotityöt kuuluvat silti minulle ja samoin viikonloppu heräämiset, koska en voi saada miestäni kiinni työuralla (siis, kun olen ollut "toimeeton" kotiäiti ja hän on sen ajan uurastanut töissä!!)

tuntuu, että minulla on toivoton mies, mutta silti välitän hänestä, välillä ajattelen kuitenkin, että yh:nakin tekisin samat asiat yksin!!

mitä oikeasti voisin tehdä? tilanne tuntuu jo toivottomalta...

osta einesruokaa muutama päivä kaupasta.. Älä siivoa, tee vain ihan välttämätön.



Mies saa kustantaa siivouspalvelun kun kerran käy töissä ja jos ei itse osallistu siivoukseen. Lapset ovat hänenkin, joten olisi kohtuullista, että edes harrastuksiin pääsisit pari kertaa viikossa ihan yksinäsi.. Sen lisäksi joskus shoppailemaan vaikka yksin!

Sähän annat ton miehesi pompottaa sua ihan täysillä, puhuu ihan p***aa eikä tunnu arvostavan sua ollenkaan. Lähde useammaksi päiväksi pois vauvan kanssa ja pakota miehesi opettelemaan ja tekemään kotihommia. Se on sun päätös ja sun käsissäsi jatkuuko tilanne samanlaisena vai ei. Jos muutosta ei tule niin paremmin pärjäät ilman sitä.

Ei se noin mene. Sovitteko te muka jotkut pelisäännöt kun menitte naimisiin? Onko oikein paperilla kaikki säännöt? Kyllä niitä pelisääntöjä pitää tarkistaa aika ajoin ja jos kommunikaatio ei toimi, sitä pitää opetella.

Pelisääntöjä pitää tarkistaa joo, mutta ei kai kukaan mene naimisiin tai avoliittoon saati väännä penskoja jonkun miehen kanssa ilman että aika helkkarin monet "pelisäännöt" on selviä, mielellään tosiaan ihan paperilla (viimeistään avioehdon muodossa). Rahankäyttö, onko omat tilit ja rahat, montako lasta hankitaan, kuka hoitaa kotona mitkäkin hommat... Mä en ainakaan esim. muuttaisi kenenkään kanssa saman katon alle jos ei kaikki tuollaiset asiat ois selviä ja sovittuja.

-ruuanlaitto

-lasten ja omat pyykit



Kaikki muut asiat sittehdään tasapuolisesti, tai ehkä mies vähän enemmän. Mies käy aina ruokakaupassa, minä en koskaan. Hän syöttää lasten aamu- ja iltapuurot, ja myös tekee ne. Samoin hoitaa lasten kylvetyksen ja iltapesut. Hoitaa omat pyykkinsä ja silityksensä, ja imuroi ja moppaa sekä täyttää ja tyhjentää tiskikoneen vähintään yhtä usein kuin minäkin. Leikittää myös lapsia joka ilta, sisällä tai ulkona.

No jos on niin suuri ongelma niin koitappas vaikka jälkiehkäisyä, nimittäin itsesi. Pääset näin helposti pakoon tilannetta.

Kyllä ne on suullisesti sovittu kun yhteen miehen kanssa mentiin. Seurusteluaikoina tapailtiin kavereita, lapsiperhekavereita ja kyllä mä selvästi toin oman tahtoni esiin isän osuudesta perheessä ja sanoin miehelle, että tää on asia josta en voi tinkiä, mieti olenko sellainen jonka puolisoksi haluat, eli oletko valmis osallistumaan arkeen myös lasten kanssa ja sain myöntävän vastauksen enkä oo kertaakaan joutunut asiasta sen koommin keskustelemaan.



9

Kun olin kotiäitinä katsoin että mulle kuului pääosa kodin hommista, mutta kyllä miehellekin jotain kuuluu. Jätä yksinkertaisesti tekemättä, sano miehelle että hoida noi hommat.

meillä on yhteinen perhe ja yhteinen koti