Haluan rikkoa lupaukseni, jonka tein läheiselleni. Miten teen sen?

Menin typeryyttäni solidaarisuuspuuskassa lupaamaan, että tukiopetan läheiseni lasta matemaattisissa aineissa, ja olen tullut toisiin aatoksiin.  Lapsi on vielä pieni, mutta jos läheiseni haluaa minun pysyvän sanassani, kuten olen aina tehnyt, niin miten uiskentelen ulos velvollisuudestani?  Diplomaattisia ratkaisuja haen.  Haluan säilyttää välit läheiseeni.  Tietysti, jos lapsi pärjää koulussa niin en joudu ikinä toteuttamaan lupaustani ja pääsen kuin koira veräjästä, mutta jos niin ei käy...  Voin tässä hieman pohjustaa päätöstäni rikkoa lupaukseni, jos jotakuta kiinnostaa.

Ensinnäkin se on valtava resurssi- ja aikasyöppö käydä tukiopettamaan jotakin ja joutuisin vielä tekemään sen ilmaiseksi.  Ei minulla ole aikaa sellaiseen, olen jo vanhahko setämies, ja minun täytyy käyttää loppuelämäni tehokkaasti.  Omia velvollisuuksia ei ole paljoa, mutta ajatus jonkun lapsen opettamisesta on aika vastenmielinen.  Sitä paitsi, Suomessa on ollut aivovientiä jo 20 vuotta ainakin ja matemaattinen taso on romahtanut totaalisesti.  Ylemmillä tasoilla ei ainakaan Suomessa ole markkinoita ja jengi valmistuu yliopistoista työttömiksi, ainakin ne, jotka tosissaan matematiikkaa ym. harjoittavat.  En halua, että lapsi vihaa minua aikuisena koska harhautin ja petkutin hänet matemaattisiin aineisiin, joilla ei Suomessa tee mitään.  Niin ja lukiotason voi varmasti hoitaa jo tänä päivänä, tulevaisuudessa vielä paremmin, tekoälyllä (tai oikeammin kielimalleilla), joten opetuksen tarve on muutenkin kyseenalainen.  Näin ei ollut omassa lapsuudessani, kun Google oli juuri ja juuri keksitty.  Parempi on, että en sekaannu lapsen kehitykseen mitenkään, niin en ole sitten myöskään syypää mihinkään.