Lue keskustelun säännöt.
Äitien lapsiin kohdistaman väkivallan tabu
03.11.2011 |
Hei,
Kirjoitan esseetä äitien lapsiin kohdistaman väkivallan / fyysisen kurittamisen tabusta.
Olisin toivonut kokemuksia aiheesta,
mitä tuntemuksia aihe herättää?
Oletko kurittanut lastasi fyysisesti?
Minkälaisessa tilanteessa ja miten?
Oletko uskaltanut/kehdannut kertoa siitä kenellekään?
Mitä pelkäät tapahtuvan, ellet ole uskaltanut kertoa?
Arka aihe, mutta toivottavasti joku edes uskaltaa vastata.. ellei tänne niin vaikka s.postiini
pikkulauantai@gmail.com
Kommentit (6)
3-vuotias esikoinen istui lattialla makaavan vauvan päälle ja ryntäsin paikalle ja kiskoin nauravan 3-vuotiaan hiuksista ylös ja pois vauvan päältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..kuten ehkä noista apukysymyksistä voi päätellä ;)
kaksi kertaa tönäissyt riehuvan leikki-ikäisen pojan kumoon ja kerran nipannut sormilla poskelle. hävettää, en ole kertonut kenellekään.
Minusta kai ei. Eihän siitä ole kuin ihan vähän aikaa, kun kaikenlainen kurittaminen oli vaan hyvää kasvatusta ja äidit tukisti lapsiaan siinä missä isätkin. Minun sukupolveni (-79) taitaa olla näitä ensimmäisiä, joissa kavereiden kuullen ei voi vihjatakaan käyvänsä käsiksi lapseen tai joku jo soittaa poliisille.
Minä en ole koskaan käyttänyt fyysistä väkivaltaa tai väkivallan uhkaa lapsen kasvatuksessa. Ei ole tarvinnut. Periaatteessa en hyväksy kuritusta ollenkaan, mut käytännössä tiedän että harva on täydellinen ja voi olla että minäkin olisin toiminut jotekin toisin jos lapseni olisi vaikeampi tapaus. Jos kotoa on opittu tietty käyttäytymismalli, se aktivoituu juuri sellaisissa stressitilanteissa, joita pienen lapsen kanssa tulee; tilanne on äärimmisen intensiivinen, siihen voi sekoittua väsymystä ja äärimmilleen venytettyä pinnaa, ja lapseen pitää pahimmillaan vielä koskeakin tilanteessa, jossa ei aivan hallitse omia voimiaan.
Onko toi vielä tabu
En ole kovinkaan usein nähnyt kenenkään kertovan julkisesti kurittavansa lapsiaan. Auerin lausahdus tukkapöllyistä herätti melkoisen tunnekuohun...
Kyllä tämä mielestäni on tabu. Tämän ajan tabu, ei niiden vuosikymmenten jolloin fyysinen kurittaminen ei ollut kriminalisoitu.
"Jos jo väsymyksen ja rakkauden tunteen puuttuminen järkyttävät äitiyteen liittyvää kulttuurista kuvaa, voi olla, ettemme koskaan pääse kuulemaan niitä kokemuksia, joita pahoinpitelevällä äidillä ehkä on hyväksyttävinä pidetyn uupumuksen, masennuksen ja velvollisuuden tunteen lisäksi." Tarja Pösö, kirjassa tabujen kahleet 2009
vai siitä, miten minua oma äitini on fyysisesti kurittanut?
Ensimmäisestä ei ole mitään kerrottavaa, jälkimmäisestä löytyy paljon tarinaa.