Saako nykyaikana auktoriteettiasemassa oleva vaatia suoriutumaan paremmin?

Keltinkangas-Järvisen avaaman keskustelun hengessä kyselisin, että onko nykyisin ok esim. esimiehenä, vanhempana tai missä tahansa muussa auktoriteettiasemassa suotavaa pyytää tunteisiinsa uppoutunutta ja omassa kokemuksessaan jumittavaa alaista, lasta tms. keskittymään työhönsä tai tehtäväänsä, ja ajattelemaan vähemmän itseään ja tunteitaan? 

Muutama kärjistetty vastakkainasettelu, vaikka näitä varmasti riittää nykypäivänä muitakin. Ennen pyydettiin kiukuttelevaa lasta reipastumaan "ohittaen tämän tunteet". Nykyään huomataan, sanoitetaan, tunnistetaan ja koetaan harmitus lapsen kanssa. Tehdään jokin sopimus joka miellyttää lasta. 

Ennen työntekijät kehittivät itseään palautteen pohjalta, nykyään tuetaan työkykyä ja joustetaan ja mukaudutaan organisaationa työntekijän tarpeisiin. Asiakkaat, koululaiset, varusmiehet ovat päättävässä asemassa. Johtajat kysyvät heiltä palautetta ja työntekijöitä, opettajia, armeijan kouluttajia yms. vaaditaan mukautumaan ja mukauttamaan koulutus opetus ja palvelut näiden kokemusten pohjalta eikä oman harkinnan mukaan.

Entä jos esimiehenä tai vanhempana haluaa toimia toisin, ja vaatia tunteissaan jumittavaa alaista keskittymään työhönsä ja parantamaan suoriutumistaan tunteissa vellomisen sijaan, miten käy?