Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren viil tely ei vain lopu
26.01.2026 |
Tätä on nyt jatkunut yli kaksi vuotta. Reisissä ja käsivarsissa rumia arpia ja koko ajan vain lisääntyy. Olen vienyt kaikki terät aina pois, mutta jostain se aina hankkii niitä. Kotona kaikki ok, koulussa ei kiusata ja on kavereita, harrastaa jotain koulun liikuntakerhoa, käy terapiassa, on käynyt usemmallakin eri ammattilaisella, viettää niiden kavereidensa kanssa aikaa suht usein, minkään ei pitäisi olla pielessä! En tajua, mitä olen oikein tehnyt väärin?
Kyseessä siis 14v tyttö. Perheessä hänen lisäksi yksi nuorempi sisarus. Minulla ja miehellä ihan hyvä parisuhde, toisinaan riidellään mutta ei lasten edessä. Pelottaa että tämä viil tely tarttuu pikkuveljeenkin, ottaa niin aina mallia siskostaan.
Ihan oikeasti, nyt alkaa keinot loppua kesken...
Kommentit (12)
Aina tuollaiselle viiltelylle ei löydy ns. hyvää syytä, monesti pienikin paha olo (esim huono koearvosana, riita kaverin kanssa) voi aiheuttaa tuollaista käytöstä. Oletko itse kokeillut jutella vaikka sen terapeutin tai koulun aikuisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina tuollaiselle viiltelylle ei löydy ns. hyvää syytä, monesti pienikin paha olo (esim huono koearvosana, riita kaverin kanssa) voi aiheuttaa tuollaista käytöstä. Oletko itse kokeillut jutella vaikka sen terapeutin tai koulun aikuisen kanssa?
Ymmärrän, mutta mietin vain, että millä tuon saisi loppumaan? Pelottaa, että homma menee kohta vakavammaksi ja sitten juostaankin joka viikko päivystyksessä tikkaamassa haavoja... -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tuollaiselle viiltelylle ei löydy ns. hyvää syytä, monesti pienikin paha olo (esim huono koearvosana, riita kaverin kanssa) voi aiheuttaa tuollaista käytöstä. Oletko itse kokeillut jutella vaikka sen terapeutin tai koulun aikuisen kanssa?
Ymmärrän, mutta mietin vain, että millä tuon saisi loppumaan? Pelottaa, että homma menee kohta vakavammaksi ja sitten juostaankin joka viikko päivystyksessä tikkaamassa haavoja... -AP
Ei sitä saa heti taikaiskusta loppumaan. Lopettaminen vaatii aikaa. Eivät esim. alkoh olistitkaan parannu heti yhdessä yössä. Suosittelen, että yrität tyttäresi kanssa keskustella asiasta rauhallisesti, älä suutu tai vaadi mahdottomia. Lopulta se kyllä lakkaa. Voimia sinne
Onko kivaa jutella itsesi kanssa AP?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuortasi piinaa saastainen itsetuhoisuuden henki. Vain Jeesus voi lopulta auttaa häntä. Ala rukoilla mielessäsi Isä Meidän rukousta joka päivä ja pura huolesi Jumalalle. Tee se Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin nuori lakkaa viiltelemästä itseään.
Ääneen ei tarvitse rukoilla, koska Jumala tietää ajatuksemmekin.
"Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään." (Matt. 6: 6-8)
Jos se saa sillä huomiota. Tietää että huolestuttaa sua, ehkä koittaa sulle pahaa mieltä.
Entä jos et kiinnitä huomiota? Keskityt vaan omiin puuhiis.
Oma mutsi näki mun arvet vasta kun olin reilusti päälle 30v. Sehän meni niinkuin aattelinkin. Hän alkoi säälimään itseään kun oli muka niin huono äiti ettei tajunnut. Siksi mä en niistä ikinä kertonut ja pidin visusti piilossa aikuisikään asti.
Jos teillä on jotenki päinvastoin?
Mitkä sun välit muuten on tyttöön, minkälainen persoona hän on?
Se on muuten päivystyksen paikka tosiaan jos/kun alkaa olemaan itsetuhoinen. Miksi se tyttö haluaa osastolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se saa sillä huomiota. Tietää että huolestuttaa sua, ehkä koittaa sulle pahaa mieltä.
Entä jos et kiinnitä huomiota? Keskityt vaan omiin puuhiis.
Oma mutsi näki mun arvet vasta kun olin reilusti päälle 30v. Sehän meni niinkuin aattelinkin. Hän alkoi säälimään itseään kun oli muka niin huono äiti ettei tajunnut. Siksi mä en niistä ikinä kertonut ja pidin visusti piilossa aikuisikään asti.
Jos teillä on jotenki päinvastoin?
Mitkä sun välit muuten on tyttöön, minkälainen persoona hän on?
Se on muuten päivystyksen paikka tosiaan jos/kun alkaa olemaan itsetuhoinen. Miksi se tyttö haluaa osastolle?
Miksi viiltelit itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut tyttäresi kanssa asiasta?
Miksi?
Kovasti Voimia ap sulle. <3
Kyllä se vielä loppuu.
Syy pitäisi saada selville.
Alue: Aihe vapaa
kuka tänne aina oikein tehtailee näitä viiltelytrolleja?